Osa II: Miksi tällä kertaa onnistu(i)n?

Tässä jatkoa aiemmalle elämäntapamuutospostaukselle. Pohdin tässäkin, millä tavoin tämän vuoden elämäntaparemonttini on poikennut aiemmista epäonnistuneista yrityksistäni. Painonpudotukseni kannalta ruokaremontti on ollut ratkaisevin tekijä. Pelkästään ruokavaliolla en kuitenkaan olisi saanut kroppaani enkä mieltäni tähän kuntoon, eli elämäntapamuutokseeni on tarvittu muutakin kuin terveellinen ruokavalio. 

TREENAAMINEN

• Vaikka nautin aiemminkin liikkumisesta, "stressasin" siitä enemmän: Salilla tuli käytyä jopa viisi kertaa viikossa (puntin lisäksi myös ryhmäliikuntaa), ja ulkoilu oli suunniteltu osa liikuntaviikkoani. Aika ei tuntunut riittävän kaikkeen, ja välillä kroppa ja mieli olivat aika jumissa. Nyt olen treenannut salilla maksimissaan neljästi viikossa, vaikka joskus olisi ollut enemmänkin aikaa ja fiilistä. Viikon "pakollinen" liikunta on ollut vain 4 x salitreeni (4-jakoinen ohjelma), kaikki muu on ollut vapaaehtoista ja fiilispohjaista. Olen ihan tietoisesti pidättäytynyt menemästä salille useammin (edes jumppaan), jotta vältän aikastressin, kroppa palautuu ja sali-into säilyy. Kesällä, kun olen intoutunut ulkoilemaan enemmän, olen vähentänyt salitreenien määrää, jotta liikuntamäärä ei ole mennyt ihan överiksi.
• Uusi kuntosali on piristänyt treenaamistani vuodenvaihteesta lähtien, kun vaihdoin seitsemän vuoden jälkeen salia. Tämän muutoksen myötä olen saanut myös treenikaverin osalle viikkoa, minulla on siis tarvittaessa varmistaja ja tsemppari. Uusi sali mahdollistaa myös treenirauhan paremmin kuin vanha suuri avosali.
• Personal trainer on ollut taustatukenani, aiemmin toimin joko täysin itsenäisesti, jollain ostetulla ohjelmalla tai etä-PT:n ohjeilla. PT:tä olen tavannut kuitenkin vain noin kerran kahdessa kuukaudessa, joten kyse ei ole siitä, että joku vetäisi minulle hikirääkkiä viikottain. Personal trainerini merkityksestä olen kirjoittanut jo aiemmin postauksessa PT-suhteeni.

HENKINEN PUOLI

• Kun vuodenvaihteessa parissa kuukaudessa painoni nousi (taas kerran) viisi kiloa, kyllästyin lopullisesti saamattomuuteeni ja epäonnistumisiini. Ajattelin, että jos nyt en piru vie onnistu niin en sitten koskaan. Päätin antaa itselleni vielä viimeisen mahdollisuuden. Aiemmin olen ehkä alitajuntaisesti epäröinyt, voinko edes onnistua. Nyt oli pakko onnistua!!!!!!
• Tiukka keskittyminen (kesähellittelyä lukuun ottamatta) uuteen elämäntapaan on taannut sen, että kaikki on sujunut hyvin, mikä tietenkin on auttanut pitämään yllä hyvää fiilistä ja intoa. Samalla luotto itseeni ja koko hommaan on vahvistunut. Ennen hölläilin aiemmin, jolloin tuli takapakkeja, jotka masensivat, ja epäonnistumisen kierre olikin sitten valmis. 
• Kevät ja kesä ovat minulle parasta aikaa - valoisuus lisääntyy, ja herään henkin. Aiemmin aloitin elämäntaparemontin usein syksyllä, jolloin pimeyden ja sateiden myötä vaivuin väsymykseen, ja homma lopahti siihen.
• Tavoitteeni ovat olleet selkeät ja konkreettiset alusta lähtien. Entiseen verrattuna kilotavoitteeni olivat realistisemmat ja paloiteltuna kuukauden pätkiin. Olen keskittynyt tasan yhteen välitavoitteeseen kerrallaan. En ole ajatellut koko pudotettavaa kilomäärää vaan kuukauden tavoitetta. Sitäkin olen koittanut olla ajattelematta ja pyrkinyt keskittymään vain päivittäiseen ruokavalioon ja treeniin ja luottamaan siihen, että niitä noudattamalla tavoitteeni toteutuvat. Kun olin aikataulusta edellä, en kiristänyt aikataulua. Näin muutama tasapaksu jaksokin on sopinut kuvioihin ilman, että olisin jäänyt aikataulusta ja pettynyt. 

TERVEYS

Kun olen huomannut muutoksen olossani ja jaksanut enemmän panostaa hyvinvointiini, on terveysseikoilla alkanut olemaan suurempikin motivoiva vaikutus elämäntapamuutokseeni. Olenkin saanut apua seuraaviin asioihin:

• Hartiaseudun ja selän jumitukset ovat hävinneet, ja yleinen liikkuvuus on parantunut. Eipä ole ollut enää päänsärkyjä tai turhaa kankeutta. 
• Ärtynyt suoleni on rauhoittunut tämän ruokavalion myötä. Ihana huomata, että pärjään ilman herkkuja ja eineksiä ja oloni on hyvä. Tämän elämäntavan myötä herkkuhimotkin ovat vähentyneet ja lähes kadonneet.
• Kuukautiseni olivat ennen todella epäsäännölliset ja harvat, nyt ne ovat lähes normalisoituneet. Kun painoni alkoi seitsemällä, minulla ei ollut lainkaan kuukautisia! Kokemukseni perusteella vasta 60 kilon alitettuani, kroppani alkaa toimimaan tältä osin normaalisti, joten kai se on uskottava, että luontokin on tarkoittanut minut alle 60 kiloiseksi ;). 
• Painon jojoilu ei ole terveellistä kropalle eikä mielellä (eikä rahapussille!!!). Nyt on ensimmäisen kerran sellainen olo, että uskon kykeneväni säilyttämään nämä elämäntavat. Nautin olostani ja jaksamisestani niin paljon, että en halua enää ikinä sitä pahaa oloa, mistä kärsin vuosikausia.

**************************************************************************

Lyhyesti vielä kolme tärkeää kulmakiveä:

1. Liiku juuri sinulle sopivalla tavalla. Tekemisestä pitää NAUTTIA, jotta sitä jaksaa tehdä ja jotta siitä tulee todellinen osa elämää (elämäntapamuutos kun on eri asia kuin hetken kuntokuuri). Älä kuitenkaan liiku liian paljon, jotta keho kestää ja motivaatio säilyy.
2. Aseta itsellesi REALISTISET tavoitteet, niin et pety. Pettymykset vaikuttavat henkiseen puoleen ja altistavat epäonnistumisille. 
3. Muista myös LIHASHUOLTO ja riittävä UNI.