Matkalaukkuelämää

Täällä ollaan ja odotellaan, että elämä palaisi arkisiin uomiinsa. Huhtikuusta lähtien elämä on ollut aika kaoottista. Aikaan on mahtunut edellisen asunnon myyntiä, muuttoa, uuden asunnon metsästämistä ja remontin pakoilua. Viime kuukaudet olemme asustelleet vaihdellen mökillä ja sukulaisten nurkissa. Tällainen "juurettomuus" ei sovi lainkaan luonteelleni, ja odotan vain manaten, koska pääsen omaan kotiin ja saan alkaa viettämään omaa arkea. 

Tämän kaiken keskellä en ole jaksanut juurikaan huolehtia omasta hyvinvoinnistani. Syömiset ovat mitä ovat: syön mitä on tarjolla, ja kun pääsen ihmisten ilmoille, syön mitä mieleeni pälkähtää. Kerran olen käynyt vaa'alla, ja se näytti samoja lukemia, mitä olen tänne viimeksi kirjannut.

Tänä aikana olen kuitenkin kävellyt enemmän kuin ikinä elämässäni. Ulkoilu on ollut henkireikä, ettei majapaikkojen seinät kaadu niskaan, ja siten olen myös saanut omaa aikaa lapsen seurassa. Toisinaan on tullut liikuttua vähän liikaakin, kun olen kävellyt kaikki kauppareissut ja suostunut kaikkiin tuttavien ehdottamiin lenkkeihin. Joskus päivän aikana onkin tullut käveltyä useamman kerran, jolloin kilometrit ovat huidelleet 10-15 kilometrin paikkeilla. Nyt kävelyinto on kuitenkin laantumaan päin, kiitos viilenevien ilmojen, hirvikärpästen ja lapsen muuttumisen passiivisesta rattaissaistujasta aktiiviseksi isoksi vauvaksi. 

Odotan kuitenkin positiivisella mielellä seesteisempää aikaa. Aion järjestellä uuden kotimme Konmari-henkisesti, ja samaa seesteistä ajattelutapaa yritän tuoda muuhunkin elämääni - myös syömisiin ja liikkumisiin. Kaiken tämän kaaoksen jälkeen haluan hallitun  arjen.

Mittakuvat 4/2016

Eipä ole kuudessa viikossa tapahtunut kropassa näkyvää eikä tuntuvaa muutosta. Näiden viikkojen aikana olen liikkunut paljon: kävellyt 153 kilometriä ja jumppaillut 13 tuntia. Ruokailuja aloin parantamaan vasta viikko sitten, joten ei ihme, että tulokset ovat laihanlaisia, sanotaanhan ruokavalion osuuden laihduttamisessa olevan 70 prosenttia.

3.3.2016                             13.4.2016 

73,9 kg  BMI 28,2               72,0 kg   BMI 27,4

lievä lihavuus                                             lievä lihavuus

Tehty työ ei ole kuitenkaan mennyt hukkaan, vaikka tuloksia ei vielä ole havaittavissa. Kuntoni on parantunut, minkä takia on mukavampaa treenata ja voin jo alkaa koventamaan treenejä. Ihrakerroksen alle on toivon mukaan alkanut kertymään lihasta, joka jossain vaiheessa tulee näkyviin. 

Muutosta on tapahtunut myös pääni sisällä. Tuntuu, että nyt on oikea hetki muutokselle. Nyt olen todella motivoitunut, innostunut ja fyysisesti sekä henkisesti valmis muutokseen. Kuukauden kuluttua pitäisi jo näkyä kuvissakin eroa!  

* Muutoskuvat-sivulta löytyvät kaikki kuukausikuvat.

Viikko 9

29.2.-6.3.2016

MA

kävely 3,9 km 

muokkaus  1 h 

TI

kävely 7,9 km 

KE

kävely 3,3 km 

tanssi  1 h

TO

PE

kävely 7,8 km

LA

SU

YHTEENSÄ

kävely 22,9 km

ryhmäliikunta 2 h

Tällä viikolla innostuin taas pitemmistä kävelylenkeistä. Perjantaina iski kuitenkin flunssa, ja suunnittelemani pitkät viikonloppu-ulkoilut jäivät.

Kroppaa kuunnellen

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika hiljaista liikunnan suhteen: flunssaa seurasi pahenevat raskausvaivat, eli kävely on viime aikoina aiheuttanut sen verran kipua, supistuksia ja väsymystä, että olen suosiolla jättänyt lenkkejä väliin ja saanut liikuntaa lähinnä kotitöitä tehden. 

Olenkohan muistanut mainita, että nuo kilometrit ovat yhteenveto kyseisen päivän liikunnoista, toisinaan matka koostuu siis paristakin liikkumiskerrasta. Esimerkiksi tuo 9,10 kilometrin matka muodostui 7,5 kilometrin lenkistä ja loput kilometrit tulivat kauppareissulla. Tuo päivä muuten oli aivan liian rankka, ja siitä toipumiseen meni useita päiviä. Tuntuu, että olotila lähti muutenkin siitä päivästä heikentymään. Nyt olisi kyllä kova halu liikkua, mutta kuuntelen taas kroppaani.

Syysflunssa

Viime viikolla se sitten iski minuunkin, eli nyt olen täällä kunnon flunssassa. Koko tauti alkoi jäätävällä kurkkukivulla, mutta laantui sitten nuhaksi ja aivasteluksi.

Viime viikon kävelyt jäivätkin sitten melko vähäisiksi, vaikka halua ulkoiluun olisikin ollut. Tällä viikolla koitan päästä paremmin liikkeelle.

Hyötyliikuntaa

Tässä viime viikon taivallukseni. Parina päivänä en päässyt kunnolla edes sängystä ylös ja huomasin, että viileämpi ilma ei enää houkutellut samaan malliin ulos. Yksi syy tähän on myös se, että tämän hetken rajallinen vaatetukseni ei ole paras mahdollinen syyssäällä.

Kesästä lähtien olen harrastanut hyötyliikuntaan enemmän kuin ikinä. Kaikki kaupunkireissut teen kävellen, ennen automaattisesti kuljin autolla ja parkkeerasin kalliilla hinnalla parkkihalleihin. Nyt vain ihmetyttää, miten lähellä keskusta onkaan, ja enää en edes kehtaisi kuluttaa tuohon matkaan bussilippuja tai parkkimaksuja. Toisaalta tuntuu hassulta, että juuri nyt raskauden loppuvaiheessa kävelen enemmän kuin koskaan, mutta liikuntamäärä pysyy ihan sopivana, koska muuten ei tule juurikaan liikuttua. 

Pungertamista

Kyllä sitä viime viikollakin tuli kummasti käveltyä, vaikka muutamana päivänä en oikein meinannut saada mitään aikaiseksi. 

Niin sanottuun normaaliin olotilaan verrattuna jo lenkille lähteminen on nykyään paljon  työläämpää kuin ennen. Pukeutuminen kestää turhauttavan kauan. Extravarusteina minulla on nykyään tukivyö ja kompressiosäärystimet. Varsinkin sukkien, säärystimien ja kenkien pukeminen on työlästä, koska maha haittaa kumartelua. Ja voi sitä vessasäätöä ennen lähtöä, käytännössä käyn yleensä kaksi kertaa pukeutumisen aikana vessassa. Nykyään "treeniini" voi laskea myös pukeutumisen ja riisuutumisen, sen verran pungertamista ne vaativat ;).

Raskausajan liikkumiseni

Liikunta tasapainottaa verensokerin heittelyä, ja minulla onkin sokeriarvojeni takia nyt ihan velvollisuus harrastaa liikuntaa mielellään 30-60 minuuttia päivittäin. Koen liikkumisen nyt tärkeäksi myös siksi, että yleiskuntoni säilyy/kohentuu ja selviän tulevasta koitoksesta. En voi siis vain päättää, että tänään ei huvita liikkua, vaan lepopäivälle täytyy olla hyvät perusteet.

Keväällä kuntoni laski todella alas, kun käytännössä tammi-, helmi- ja maaliskuussa oli kipujen takia mahdotonta tehdä edes kävelylenkkejä. Huhti- ja toukokuu menivät myös puolikuntoisena. Liikkumatonta kautta kesti siis lähes viisi kuukautta. Onkin ollut iso työ saada kunto taas nousuun. Kesäkuussa totesin, että sali ei tarjoa tällä hetkellä minulle mitään: nollakunnolla ei siinä vaiheessa raskautta ollut järkevää aloittaa salitreeniä, pikku painoilla ei tullut hiki ja aerobiset laitteet aiheuttivat kipua. Liikuntani onkin tällä hetkellä pelkkää kävelyä (ja aina muistaessani lantionpohjalihasten vahvistamista). Salikortti on jäähyllä tammikuun alkuun asti ja katson sitten, miten jatkossa treenaan.

Elokuun taipaleeni.

Elokuussa oli aivan ihanat kävelyilmat, joten nautin päivittäisistä lenkeistäni. Kunto alkoi myös olemaan jo sellainen, että kävelyssä oli jo treenin tuntua. Kävelinkin elokuun aikana lähes 90 kilometriä, vähän päällekin (aina helteillä ei ollut sykemittaria mukana ja muutama lenkki jäi kirjaamatta ylös). Tietyistä kävelyreiteistä tuli suosikkejani, ja niiden myötä lenkit muotoutuivat pääosin 5-6 kilometrisiksi.

Viimeiset pari viikkoa kävely on pikkuhiljaa muuttunut hankalammaksi. Tällä hetkellä tavoitteeni on liikkua päivittäin ainakin 3 kilometriä, mielellään 5-6 kilometriä. Vauhdilla ei ole enää merkitystä ;). Tämän viikon kävelyni esimerkiksi olivat tällaiset:

Tällä hetkellä olen äitiyslomalla ja keskityn siihen, että päivittäin käyn mukavalla kävelylenkillä ja syön vähähiilarista ruokaa kohtuudella. Näin ei painonkaan pitäisi enää suurempia nousta.

Long time no see

Vihdoin sain aikaiseksi avata blogini. Paljon on aikaa kulunut, lähes viisi kuukautta, viime kirjoituksesta. Suureksi hämmästyksekseni lukijat eivät ole ainakaan klikkailleet itseään pois sivupalkistani!!! 

Mitä tässä sitten on tapahtunut? Vihdoin kesäkuussa kunto lopulta parani ja pääsin jo paremmin liikkumaan. Ja heinäkuu on mennyt tähän malliin:

Satunnaisemmin liikuin jo kesäkuun alusta, mutta nyt on löytynyt taas liikuntarytmi :). Tällä hetkellä liikkumiseni on pelkästään kävelyä, mutta kesäaikana kelpaakin ulkoilla. Kesäkuussa yritin saleilla, mutta ei se sopinutkaan kropalleni ja nyt salikortti on jäädytettynä hetkeksi. Otan siis rauhallisesti ja etenen kroppaani kuunnellen.

Ruokapuolella olen taas siirtynyt vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Kevät meni todella sekavissa merkeissä: Sairaalareissun jälkeen oli pääasia, että sain jotain syötyä ja siirryin treeniruokavaliostani sekaruokaan, kutsuisin sitä perinteiseksi kotiruuaksi. Ne hiilarimäärät eivät vaan sopineet - väsytti, energia oli vähissä, massaa tuli yms. Nyt viimeiset pari viikkoa olen ollut aika tiukallakin VHH:lla, jotta saan hiilarihimot kukistettua.

Tämän hetken tilanne on siis seuraavanlainen:

• Pyrin pitämään itseni liikkeellä vaatimatta liikaa eli varsinainen tavoitteellinen treeni on jäissä.
• Yritän karsia ruuista ylimääräiset hiilarit ja siirtyä takaisin hyväksi havaitsemaani VHH-ruokavalioon.
• Painonnousua pyrin rajoittamaan: en siis laihduta tällä hetkellä.