Hyvää Joulua!

HYVÄÄ JOULUA!

Pakko oli toivottaa joulut tällaisen jouluisen (????!!!!!) kuvan kera. Joulukoristeena myytiin tänä vuonna joulusieniä, joita nipsuilla laitellaan kuusen oksille. Minua vaan jotenkin huvittivat. Blingblingiä kerrakseen, mutta ei tällä kertaa omassa kuusessa ;) 

Olla vaan ja möllöttää

Paino on ollut kahtena viime maanantaina samoissa lukemissa. Enpä ole kauheasti tehnyt mitään itseni hyväksi: kolme onnetonta salikertaa sitten viime kirjoitukseni. Housut kiristävät ja  viime keväänä ostettu toppatakki on ihan makkarankuori. Viime viikon PT-treeni piristi yhden illan, mutta sen jälkeen olen taas vaan ollut ja möllöttänyt :/. Joululahjat ym. pikkuvalmistelut olen sentään jaksanut tehdä.

65,3 kg (+0,7 kg) BMI 24,9 (+0,4)
normaalipaino

Superluuseri

Voi apua, miten kaikki voikaan suistua ihan raiteiltaan niin nopeasti :(. Olen superväsynyt enkä saa motivoitua itseäni mihinkään. Työpäivän jaksan tsempata, ja sitten voimat loppuvat. Monta viikkoa meni niin hyvin ja vielä hetki sitten treenit ja syömiset tuntuivat helpoilta. Kun elämä antoi takaisin päin, omasta itsestä välittäminen loppui totaalisesti ja mikään ei tunnu enää kiinnostavan - ei elämä, ei kuolema, ei mikään… Moni asia kasaantui - sairaalavierailut ja hautajaisjärjestelyt ym. niihin liittyvä, hormoonikierron haastavat päivät ja pirun käsivaiva, joka yhä estää yläkroppatreenit -  ja se sitten hajotti koko pakan.  

Tänne blogin puolellekin oli tosi vaikea tulla kirjoittelemaan. Yleensä luen toisten liikuntablogeja päivittäin, mutta nyt nekään eivät ole kiinnostaneet. Täällä siis vaan kannetaan treenikassia turhaan edestakaisin kodin ja työpaikan väliä, syödään mitä vaan on käden ulottuvilla, paisutaan ja kirotaan, kun vaatteet alkavat taas kiristämään. Miksi tämä on minulle taas niin vaikeaa? On taas niin superluuseriolo :(. 

Ps. Kiitos Inka haasteesta. Vastaan siihen, kun jaksan. Nolottaa oikein, että näin lupasin edelliseenkin saamaani haasteeseen kuukausia sitten ja taitaa sekin postaus olla vielä keskeneräisenä tulla luonnosten puolella.

Plussaa

Pitkän hyvä putken jälkeen painon kanssa kävi sitten näin:

64,4 kg (+1,6 kg) BMI 24,5 (+0,6)
normaalipaino

Viime viikon vaatimattomat liikkumiseni eivät siis todellakaan kuluttaneet överiksi menneitä syömisiäni. Treenit on yhä tehtävä vain yhdellä kädellä, joten motivaatiota salille lähtöön on vaikea löytää. Yläkroppatreenaus on ollut suosikkini, ja nyt tämä yksi käsi pilaa aika monta liikettä - junnaan sitten reisi-, pohje- ja vatsatreeniä :/.

MA

TI
kuntosali 1 h 10 min, sis. 30 min aerobista (442 kcal)

KE

TO

PE

LA

spinning  40 min (377 kcal)

crosstrainer 20 min (234 kcal)

Yht. 1h (611 kcal)

SU

kävely 45 min (178 kcal)

Näin siinä sitten kävi

Näin siinä sitten kuitenkin kävi :(. Totaalinen väsymys valtasi minut tällä viikolla enkä enää jaksanut valvoa syömisiäni. Nopeasti se sitten meni leivän mussutukseen ja epäterveellisyyksiin. Tämä on se minun vuosikausien aikana rakentunut sisäinen käyttäytymismallini enkä siitä näköjään mihinkään pääse. Väsymys on avainasemassa näissä tilanteissa. Nyt kun olin ihan naatti, sekä henkisesti että fyysisesti, en jaksanut ajatellakaan mitään järkevästi.

Useampi tuttava sanoi minulle, ettei minun nyt kannata stressata syömisiä tai liikkumisia. Samalla minulle on tarjottu pullaa ym. herkkua ja kehoitettu ottamaan tarjoamiset vastaan niillä kuuluisilla saatesanoilla: "Ei nyt yksi pulla pahasta ole." Tyhmänä sitten aloin kuvittelemaan, että tällaisessa raskaassa elämäntilanteessa minun on nyt sitten lupa olla ajattelematta järkevästi. 

Mihinkäs se sitten taas kohdallani johtikaan…..hallitsemattomaan syömiseen. Minulla se yksi pulla voi johtaa totaalikaaokseen. Minulle se yksi pulla voi olla se ratkaiseva teko. En ole tarpeeksi vahva selvitäkseni näissä tilanteissa yksin, ja harva syömisongelmaton tätä ymmärtää tyrkyttäessään sitä herkkua. Pitäisi vain muistaa, että vain minä yksin voin tukea itseäni oikealla tavoin. Vain minä yksin olen se, joka oikeasti tietää, mikä on minulle parasta. Vain minä yksin olen se, joka aidosti iloitsee, kun joskus vielä mahdun kunnolla esimerkiksi koon 38 housuihin.