Kroppaa kuunnellen

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika hiljaista liikunnan suhteen: flunssaa seurasi pahenevat raskausvaivat, eli kävely on viime aikoina aiheuttanut sen verran kipua, supistuksia ja väsymystä, että olen suosiolla jättänyt lenkkejä väliin ja saanut liikuntaa lähinnä kotitöitä tehden. 

Olenkohan muistanut mainita, että nuo kilometrit ovat yhteenveto kyseisen päivän liikunnoista, toisinaan matka koostuu siis paristakin liikkumiskerrasta. Esimerkiksi tuo 9,10 kilometrin matka muodostui 7,5 kilometrin lenkistä ja loput kilometrit tulivat kauppareissulla. Tuo päivä muuten oli aivan liian rankka, ja siitä toipumiseen meni useita päiviä. Tuntuu, että olotila lähti muutenkin siitä päivästä heikentymään. Nyt olisi kyllä kova halu liikkua, mutta kuuntelen taas kroppaani.

Syysflunssa

Viime viikolla se sitten iski minuunkin, eli nyt olen täällä kunnon flunssassa. Koko tauti alkoi jäätävällä kurkkukivulla, mutta laantui sitten nuhaksi ja aivasteluksi.

Viime viikon kävelyt jäivätkin sitten melko vähäisiksi, vaikka halua ulkoiluun olisikin ollut. Tällä viikolla koitan päästä paremmin liikkeelle.

Raskausajan liikkumiseni

Liikunta tasapainottaa verensokerin heittelyä, ja minulla onkin sokeriarvojeni takia nyt ihan velvollisuus harrastaa liikuntaa mielellään 30-60 minuuttia päivittäin. Koen liikkumisen nyt tärkeäksi myös siksi, että yleiskuntoni säilyy/kohentuu ja selviän tulevasta koitoksesta. En voi siis vain päättää, että tänään ei huvita liikkua, vaan lepopäivälle täytyy olla hyvät perusteet.

Keväällä kuntoni laski todella alas, kun käytännössä tammi-, helmi- ja maaliskuussa oli kipujen takia mahdotonta tehdä edes kävelylenkkejä. Huhti- ja toukokuu menivät myös puolikuntoisena. Liikkumatonta kautta kesti siis lähes viisi kuukautta. Onkin ollut iso työ saada kunto taas nousuun. Kesäkuussa totesin, että sali ei tarjoa tällä hetkellä minulle mitään: nollakunnolla ei siinä vaiheessa raskautta ollut järkevää aloittaa salitreeniä, pikku painoilla ei tullut hiki ja aerobiset laitteet aiheuttivat kipua. Liikuntani onkin tällä hetkellä pelkkää kävelyä (ja aina muistaessani lantionpohjalihasten vahvistamista). Salikortti on jäähyllä tammikuun alkuun asti ja katson sitten, miten jatkossa treenaan.

Elokuun taipaleeni.

Elokuussa oli aivan ihanat kävelyilmat, joten nautin päivittäisistä lenkeistäni. Kunto alkoi myös olemaan jo sellainen, että kävelyssä oli jo treenin tuntua. Kävelinkin elokuun aikana lähes 90 kilometriä, vähän päällekin (aina helteillä ei ollut sykemittaria mukana ja muutama lenkki jäi kirjaamatta ylös). Tietyistä kävelyreiteistä tuli suosikkejani, ja niiden myötä lenkit muotoutuivat pääosin 5-6 kilometrisiksi.

Viimeiset pari viikkoa kävely on pikkuhiljaa muuttunut hankalammaksi. Tällä hetkellä tavoitteeni on liikkua päivittäin ainakin 3 kilometriä, mielellään 5-6 kilometriä. Vauhdilla ei ole enää merkitystä ;). Tämän viikon kävelyni esimerkiksi olivat tällaiset:

Tällä hetkellä olen äitiyslomalla ja keskityn siihen, että päivittäin käyn mukavalla kävelylenkillä ja syön vähähiilarista ruokaa kohtuudella. Näin ei painonkaan pitäisi enää suurempia nousta.

Raskausajan ruokailuni

Kuten edellisessä postauksessa totesin, raskausajan ulkonäölliset muutokset kropassani eivät ole juuri häirinneet. Olen kuitenkin joutunut ottamaan painostani ja ruokavaliostani pientä stressiä nyt niin sanotusti lääkärin määräyksestä. Kesällä nimittäin "kärähdin" sokerirasitustestissä, joka tehdään monelle raskauden aikana. Kohonneet sokeriarvot (raskausajan diabetes) eivät ole mikään pikkujuttu, vaan ne voivat viestiä tulevasta 2. tyypin diabeteksestä, vaikuttaa tulevan lapsen kokoon ja sokeriarvoihin ja aiheuttaa näin riskejä synnytystilanteessa sekä lisätä riskiä lapsen myöhempään liikapainoon ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöön.

Ylipaino on yksi riskitekijä, joka heikentää varsinkin raskausaikana äidin sokerin sietokykyä - minun painonihan oli kohonnut yli 10 kiloa viime kesästä, ja olin taas ylipainon puolella jo raskauden alkaessa. Ylipainoisille suositellaan raskausaikana maksimissaan 8 kilon painonnousua - minä olen jo ylittänyt tämänkin määrän. Kaikesta väsymyksestä ja sairastelusta huolimatta olisi siis pitänyt jaksaa olla paremmin hereillä painoni kanssa, vaikkakaan en usko sen olleen ainoa syy tilanteeseeni.

Onneksi olin alkukesän aikana siirtynyt vähitellen vhh-ruokavalioon talvisen ja keväisen sekavan ruokavalion jälkeen. Sokeritilanteeseen voi nimittäin itse vaikuttaa ruokavaliolla. Sokerirasitustestin jälkeen otin viikon ajan neljästi päivässä itseltäni verinäytteen, ja sokeriarvot pysyivät tällä ruokavaliolla sopivissa rajoissa. Onneksi suurempiin toimenpiteisiin (diabeteslääkitys tai -pistokset) ei ole tarvinnut ryhtyä. Tällä hetkellä testailen sokeriarvojani satunnaisesti ja täytyy myöntää, että ruokavalion kanssa on pakko olla nyt hyvinkin tarkkana. Raja-arvot ylittyvät heti, jos syön liian hiilihydraattipitoista ruokaa. Ei riitä, että miettisin pelkästään, mikä on terveellistä, vaan täytyy selvitellä hiilihydraattipitoisuuksiakin. Esimerkiksi pasta, peruna, riisi, leivät ja ylipäänsä viljatuotteet ovat luonnollisestikin kiellettyjen listalla, samoin monet hedelmät ja esimerkiksi maitotuotteet ja porkkana nostavat arvoja ihmeen paljon. 

Näillä onneksi pystyn vähän herkuttelemaan.

En voi sanoa tällä hetkellä varsinaisesti stressaavani ruokavaliosta, mutta skarppina sen suhteen täytyy olla. Välillä olen kiukkuinen, koska raskaus tunnetusti lisää myös mielitekoja ja ottaahan se pannuun, kun koko ajan joutuu miettimään syömisiä. Muutamille mieliteoille olen sitten antautunut, mutta huomannut kuinka herkässä lipsumisen jatkuminenkin on, eli ruokavalion kanssa ei minun psyykellä kannata alkaa leikkimään. Kotona ruokailut sujuvat melko kivuttomasti, mutta sosiaaliset tilanteet ovat haastavia. 

Nyt tällä kokemuksella ärsyttävät suunnattomasti ihmisten usein sanomat latteudet, kuinka raskaana voi hyvällä omallatunnolla syödä herkkuja ja jopa kahden edestä! Tätä vitsailua ja ruuan tuputtamista olen itsekin saanut kuulla koko raskausajan. Niille, joilla on riski saada raskausajan diabetes, oikeanlainen ruokavalio on äärimmäisen tärkeä lapsen hyvinvoinnin kannalta. Ei ole helppoa raskaudesta väsyneenä pidättäytyä monista tavallisistakin ruoka-aineista, joten vitsailujen kuuntelemiseen ei kyllä riitä enää huumori.

Ruokaremppaa

Täällä ollaan yhä sairauslomalla - enpä ole montaa viikkoa tänä vuonna ollut töissä. Peruskunto on laskenut huimasti, kun en ole voinut juurikaan liikkua. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa kevyt liikunta, mikä tarkoittaa pieniä kävelylenkkejä. Tällä viikolla 500 metriä on ollut huippusuoritus liikunnan saralla, joten haastetta riittää.

Ruokapuolella olen koittanut tehdä parannuksia. Tuntuu vain koko syöminen niin sekavalta, kun vatsan kanssa on ollut koko sairauslomani ajan ongelmia. Koska paikoin olen kärsinyt kovistakin vatsakivuista, jossain vaiheessa en meinannut saada mitään kurkusta alas, jossain vaiheessa vain tietyt tuotteet maistuivat jne. 

Ei niin esteettisiä, mutta hyvän makuisia sipulilihapullia.

Ruokakaapit ovat alkaneet täyttymään kotimaisesta ja mahdollisuuksien mukaan luomuruuasta. Eilen teimme mieheni kanssa lihapullia ja kukkakaalimuusia eli koitamme todella jättää kaikki einekset ja siirtyä taas puhtaampiin vaihtoehtoihin. Myös leipä jää jatkossa kaupan hyllylle. Muuten en ole syömisiäni seurannut, vaan nyt ensisijainen pyrkimys on päästä vatsan kanssa yhteisymmärrykseen: saada ruokahalu ja ruokarytmi kuntoon sekä syödä monipuolisesti ja terveellisesti.

Uudet tavoitteet

Kuva kertoo viime aikaisista tapahtumista, eli käytännössä olen ollut koko helmikuun sairauslomalla ja lähes pari viikko sairaalassakin. En nyt ala sen enempää terveysasioista avautumaan, mutta hoitojen pitäisi parantaa tilanne täysin, nyt vaan on täytynyt olla pakkolevossa. Hoidon aikana minulla on ollut suuria nesteytysongelmia ja painoakin on tullut peräti 8 kiloa!!!!, vaikka ruokahalu oli ihan onneton jossain vaiheessa. Osa kiloista on jo lähtenyt nesteiden poistamisen myötä, mutta paljon on vielä ylimääräistä.

Voitte vain kuvitella, mitä kolmen viikon makaaminen on tehnyt yleiskunnolleni - jo 100 metrin kävelykin hengästyttää. Tilanne tulee vaikuttamaan koko kevään liikuntoihini, joten mitään kesäkuntoa tässä ei nyt voi edes hakea, vaan pyrin saamaan edes jonkinlaisen peruskunnon. 

Sairaalassa asioita pohtiessani aloin arvostamaan myös terveyttä ihan eri tavalla. Tällä hetkellä ei kiinnosta mitat tai treeniohjelma, vaan se, että kehoni saa monipuolisesti ravinteita ja saisin sellaisen kunnon, että selviän virkeänä päivän ja pystyn nauttimaan edes vähäisestä liikkumisesta. Kaikki ulkoinen tavoittellisuus on taka-alalla, ja mielessä on vain oman kehon uudelleen rakentaminen.

Olen jotenkin ihan tyhjän päällä tämän blogin kanssa. En hautaa tätä, mutta en myöskään jatka tätä (ainakaan hetkeen) entiseen malliin. Oikeastaan, en osaa yhtään sanoa, millaiseksi tämä tulee muotoutumaan.

Pakkolepo jatkuu

Tällä rintamalla ei mitään uutta. Sairausloma loppui ja alkoi uudestaan, eli olen yhä sängyn omana. Nyt olen edistynyt elämäntapamuutoksessa sen verran, että Hormonidietti-kirja on tuossa minun yöpöydällä ja olen juonut luomumehuja ja syönyt luomunäkkäriä. Toki olen syönyt sitten muutakin, mutta jotain pientä tervettä muutosta aiempaan on tapahtunut.

Sairastuvalta

Vihdoin sain itseni avaamaan blogini. En ole edes käynyt katsomassa, onko kommentteja tullut sitten viime kirjoitukseni, joten nyt vasta luin pari mieltä lämmittävää viestiä - kiitos niistä, ne merkitsevät uskomattoman paljon!

Olen viime postauksen jälkeen ollut pariin otteeseen viikon sairauslomalla, kummatkin johtuen lääkärioperaatioista. Kuvittelin, että sairauslomalla tekisin vaikka mitä, kuten lukisin tilaamani Hormonidieetti-kirjan, mutta loppu viimein kumpikin sairausloma on mennyt sen verran kipuisasti/lääkehuuruisesti, että nukkumisen lisäksi olen vain tuijottanut pää tyhjänä televisiota. Erilaisia lääkkeitä on tullut käytettyä varmaan enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Tästä en ole pitänyt yhtään, mutta lopetettuani yhden kipulääkkeen omin nokkineni, olo menikin niin keljuksi, että päätin jatkossa totella lääkäriä.

Tänään olen ollut kotona yksikseni ja raahauduin lähikauppaan, tälläkin lyhyllä matkalla jouduin pysähtymään hengähtämään. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että treenaamisen aloittamisesta on turha puhua ainakaan pariin viikkoon, pientä kävelylenkkiä voin pikkuhiljaa alkaa ajattelemaan. Nyt maatessa on kuitenkin alkanut into liikkummista kohtaan syttymään, joten ehkä tästä makaamisesta seuraa vielä jotain hyvääkin.

Ruokailutottumusten miettiminenkin on jäänyt, kun en suoraan sanottuna ole jaksanut ajatella mitään paria minuuttia pidempään. Nyt kun ajattelen asiaa, niin huomaamatta  jonkin verran positiivisempaan on menty: 

• Pirullista Battery Sugarfreeta en ole juonut kolmeen viikkoon. Pepsi-maxikin muuttui ensin 1-2 lasilliseen päivässä, ja nyt on ollut jo viikon tauko. Tästä onkin hyvä jatkaa samaa linjaa, eli ei näitä myrkkyjä enää. 
• Tämän päivän kauppareissulla ruokakassiin kertyi ihan huomaamatta jo tavallisempia ruoka-aineita. Ei edelleenkään välttämättä terveellisimpi vaihtoehtoja, mutta kun ruokavalio on ollut ihan kuralla pitkän aikaa, niin nuo kuvassa olevat ostokset ovat jo iso askel parempaan.

Päätin, että painoa en tässä vaiheessa seuraa, enkä edes selvitä tämän hetken tilannetta. Nyt minulla on turvotusta ja mahdollisesti painonnousua sivuvaikutuksena aiheuttava lääkityskin menossa vielä ainakin kuukauden, joten pallomahana täällä ollaan. Kunhan toivun näistä lääkärin toimenpiteistä ja pääsen lääkityksistä niin uskon, että olo helpottuu ja sitä mukaa mieli paranee ja ulkomaailma kutsuu.

Kiitos, kun olette siellä kannustamassa, vaikka tämä bloggailu onkin nyt kovassa vastatuulessa!

Pömppö

Tämän viikon ykkösasia on ollut vatsa, joka on ollut koko viikon ihan sekaisin. Treenannut olen sen, mitä olen pystynyt, mutta muutaman kerran on ollut pakko perua sovittu treeni ihan vaan sen takia, että sitä ei ole voinut tehdä vessassa ;).

Tämän viikon pömppö vrt. viime mittakuva.

Turvotus on ollut ihan järkyttävä jo aamusta lähtien. Koko viikon onkin ollut hirveä ongelma vaatteiden suhteen. Miten saada peitettyä tuollainen pömppö XS-S -kokoisten tiukkojen paitojen alle? Laihtumisen myötä hävitin löysiä vaatteita urakalla, ja nyt niitä olisi taas tarvittu. 

On sellainen olo, että tämä vaikuttaisi joltain pieneltä, mutta sinnikkäältä, pöpöltä - ei edes varsinaiselta vatsataudilta, jollainen minulla oli toisen taudin lisänä parisen viikkoa sitten. Päivän alkupuoli on pahin, iltaa kohti olo paranee (paitsi turvotus lisääntyy). Huomenna onkin oikein kiva ottaa kuukausimittoja ;).

Sairastelupaino

Eilen ei paljon tarvinnut päivitellä liikuntojaan tänne. Viime viikon alussa ehdin tekemään pari minikävelylenkkiä, ja sitten iski sellainen tauti, joka veti sängynpohjalle koko loppuviikoksi. Vieläkin on päänsärkyä, hieman lämpöä ja ihan vetämätön olo. Toivottavasti pääsen viimeistään viikon puolivälissä liikkeelle.

56,2 kg (-0,6 kg)   BMI 21,4 (-0,2)
normaali paino

Vähäiset liikkumiset

Tässä on parin viime viikon vähäiset liikkuumiset. Yllättävän moneen asiaan kolmen varpaan murtuminen vaikuttaa, jopa pystypunneruksissa alkaa varpaita jomottamaan!! Kahden kilometrin kävely on jo liikaa. Olen myös huomannut, että olen siirtänyt kipeän jalkani painopistettä sisäsyrjälle, mikä taas on tuonut uusia ongelmia. Olisin voinut toki tehdä sopiviakin juttuja, mutta kun on sellainen luonne, että haluan tehdä oman ohjelmani täydellisesti, on ollut vaikeaa löytää motivaatiota muunlaiseen treeniin. 

18.-24.8.2014

25.-31.8.2014

Run Päärynä Run

Tarkemmin tutkittuna ja jomotus huomioiden nyt näyttää siltä, että murtuma on ainakin kahdessa, todennäköisesti jopa kolmessa, varpaassa! Kuulemma tällaisille murtumille ei tehdä mitään, ja varpaat voivat olla vielä pitkään kipeitä :(. Tämän postauksen tekstin aloitin juuri ennen varvasepisodia, joten nyt aihe on itselleni vähän katkeransuloinen. Minä, juoksun vihaaja, jostain ihmeen syystä hurahdin juoksuun, ja sitten sitä ei pystykään tekemään. Onneksi ei ole vakavampi este, mutta ajankohdan osuminen juuri suurimman alkuintopiikin kohdalle oli pahin mahdollinen. Toivottavasti tauko ei ole kuitenkaan kohtalokas ja intoa on myös tulevaisuudessa.

Sitten itse aiheeseen:
Pikkuhiljaa, huomaamattakin, on tullut hankittua juoksuun sopivia vaatteita. Aiemmin olen jo kertonut hankkineeni juoksutakin (alesta 20 euroa). Juoksuun siitä tekee sopivan hengittävyys, keveys, heijastimet, hihan peukalolenkki ja taskun avainnipsu, joka pitää avaimen paikoillaan.

Keväällä ostin juoksutrikoot (lähinnä kyllä salille), mutta helteillä olen pitänyt mieluummin urheilushortseja. Näissä trikoissakin on heijastimet.

Syksyä varten ostin juoksuhanskat (alesta 10 eurolla). Ihan ex-tempore ostos, mutta varmasti paremmat lenkkihanskat kuin H&M:n neulesormikkaat ;). 

Näissä hanskoissakin juokseminen on huomioitu hengittävyydellä, heijastimilla ja jopa avaintaskulla!!! 

Sitten uusin hankintani: maailman ihanimmat lenkkarit, New Balance W890 V4 (alesta 99 e). Tossut ovat superhyvät: kevyet, jalassa täydelliset, äänettömät...Ostoperusteeni oli vain täydellinen minulle sopiva istuvuus, mutta myöhemmin luin, että nämä lenkkarit oli valittu Juoksija-lehden Vuoden kengäksi 2014, joten eiköhän näillä juoksut onnistu :). Ja muuten paluuta ei sitten ole halvempiin lenkkareihin. Näistä kengistä ei voi edes puhua samassa lauseessa marketista ostamieni 60 euron Asicsien kanssa.

Näiden juoksuvaatteiden lisäksi minulla on juoksuun sopivia urheilurintaliivejä, hengittävä pipo ja saumattomia juoksusukkia, joita käytän kaikessa liikunnassa. Seuraavaksi hankintalistalla olisi kunnon kerrasto ja sopivan pienikokoiset ulkoiluhousut. 

Varsinkin tuo viimeinen kuva melkein itkettää tällä hetkellä - ihanat, jalassa superhyvät uudet lenkkarini, jotka nyt sitten saavat pölyttyä kenkähyllyssä :/.  

Ei vaan nappaa

Eipä tässä ole oikein mitään liikuntakerrottavaa. Varvas on yhä kipeä, ja pelkkä kävely kenkä jalassa sattuu. Tänään vielä onnistuneesti koira hyppäsi murtuman päälle :/. Saleilu ei nyt jostain syystä motivoi, ja arki ottaa pannuun...

11.8.-17.8.2014

MA

TI

KE

TO

kävely 2,2 km 

crosstrainer  15 min + kuntosali  1 h 

(405 kcal)

PE

kävely 1 km

(35 kcal) 

LA

kävely 2,2 km

(80 kcal) 

SU

Nihkeetä

Kuten viime postauksessa tuli mainittua, jopa 10-tuntisiksi venyneet loman jälkeiset työpäivät ovat vaatineet veronsa. Kaiken lisäksi viime keskiviikkona omaa tyhmyyttäni mursin varpaani. Viime viikon liikunnat jäivätkin aika nihkeiksi, vaikka olin jo suunnitellut testaavani viikonloppuna 10 kilometrin juoksulenkin ja nauttivani kunnolla viimeisistä helleulkoiluista. Harmittaa ihan vietävästi, koska olen nyt motivoitunut saleilun sijaan juuri siihen juoksemiseen. Kesäkuussa alkanut yläreiden ja pakaran kipuilu ei oikein salli pyöräilyäkään, mikä tuli todettua viime pyörälenkillä - 10 kilometrin kohdalla olin jo valmis hyppäämään loppumatkaksi linja-autoon. 

4.8.-10.8.2014

MA

kävely 5,6 km 

crosstrainer  10 min + kuntosali  41 min + juoksumatto 6 min

(469 kcal)

TI

kävely 1,2 km 

juoksu 5 km

pyöräily 13,8 km 

(546 kcal)

KE

TO

PE

LA

SU

kävely 2,2 km

(100 kcal) 

Tyhjistä treenipäivistä huolimatta viime viikolla kulutin varmasti paljon kaloreita suursiivouksessa, johon purin "työstressiä" ja jalasta johtuvaa turhautumistani. Ikkunanpesua, kaappien inventaariota, imurointia, rätin heilutusta jne. Hikityksen perusteella oli kyllä todella tehokasta hyötyliikuntaa ;).

Osa II: Miksi tällä kertaa onnistu(i)n?

Tässä jatkoa aiemmalle elämäntapamuutospostaukselle. Pohdin tässäkin, millä tavoin tämän vuoden elämäntaparemonttini on poikennut aiemmista epäonnistuneista yrityksistäni. Painonpudotukseni kannalta ruokaremontti on ollut ratkaisevin tekijä. Pelkästään ruokavaliolla en kuitenkaan olisi saanut kroppaani enkä mieltäni tähän kuntoon, eli elämäntapamuutokseeni on tarvittu muutakin kuin terveellinen ruokavalio. 

TREENAAMINEN

• Vaikka nautin aiemminkin liikkumisesta, "stressasin" siitä enemmän: Salilla tuli käytyä jopa viisi kertaa viikossa (puntin lisäksi myös ryhmäliikuntaa), ja ulkoilu oli suunniteltu osa liikuntaviikkoani. Aika ei tuntunut riittävän kaikkeen, ja välillä kroppa ja mieli olivat aika jumissa. Nyt olen treenannut salilla maksimissaan neljästi viikossa, vaikka joskus olisi ollut enemmänkin aikaa ja fiilistä. Viikon "pakollinen" liikunta on ollut vain 4 x salitreeni (4-jakoinen ohjelma), kaikki muu on ollut vapaaehtoista ja fiilispohjaista. Olen ihan tietoisesti pidättäytynyt menemästä salille useammin (edes jumppaan), jotta vältän aikastressin, kroppa palautuu ja sali-into säilyy. Kesällä, kun olen intoutunut ulkoilemaan enemmän, olen vähentänyt salitreenien määrää, jotta liikuntamäärä ei ole mennyt ihan överiksi.
• Uusi kuntosali on piristänyt treenaamistani vuodenvaihteesta lähtien, kun vaihdoin seitsemän vuoden jälkeen salia. Tämän muutoksen myötä olen saanut myös treenikaverin osalle viikkoa, minulla on siis tarvittaessa varmistaja ja tsemppari. Uusi sali mahdollistaa myös treenirauhan paremmin kuin vanha suuri avosali.
• Personal trainer on ollut taustatukenani, aiemmin toimin joko täysin itsenäisesti, jollain ostetulla ohjelmalla tai etä-PT:n ohjeilla. PT:tä olen tavannut kuitenkin vain noin kerran kahdessa kuukaudessa, joten kyse ei ole siitä, että joku vetäisi minulle hikirääkkiä viikottain. Personal trainerini merkityksestä olen kirjoittanut jo aiemmin postauksessa PT-suhteeni.

HENKINEN PUOLI

• Kun vuodenvaihteessa parissa kuukaudessa painoni nousi (taas kerran) viisi kiloa, kyllästyin lopullisesti saamattomuuteeni ja epäonnistumisiini. Ajattelin, että jos nyt en piru vie onnistu niin en sitten koskaan. Päätin antaa itselleni vielä viimeisen mahdollisuuden. Aiemmin olen ehkä alitajuntaisesti epäröinyt, voinko edes onnistua. Nyt oli pakko onnistua!!!!!!
• Tiukka keskittyminen (kesähellittelyä lukuun ottamatta) uuteen elämäntapaan on taannut sen, että kaikki on sujunut hyvin, mikä tietenkin on auttanut pitämään yllä hyvää fiilistä ja intoa. Samalla luotto itseeni ja koko hommaan on vahvistunut. Ennen hölläilin aiemmin, jolloin tuli takapakkeja, jotka masensivat, ja epäonnistumisen kierre olikin sitten valmis. 
• Kevät ja kesä ovat minulle parasta aikaa - valoisuus lisääntyy, ja herään henkin. Aiemmin aloitin elämäntaparemontin usein syksyllä, jolloin pimeyden ja sateiden myötä vaivuin väsymykseen, ja homma lopahti siihen.
• Tavoitteeni ovat olleet selkeät ja konkreettiset alusta lähtien. Entiseen verrattuna kilotavoitteeni olivat realistisemmat ja paloiteltuna kuukauden pätkiin. Olen keskittynyt tasan yhteen välitavoitteeseen kerrallaan. En ole ajatellut koko pudotettavaa kilomäärää vaan kuukauden tavoitetta. Sitäkin olen koittanut olla ajattelematta ja pyrkinyt keskittymään vain päivittäiseen ruokavalioon ja treeniin ja luottamaan siihen, että niitä noudattamalla tavoitteeni toteutuvat. Kun olin aikataulusta edellä, en kiristänyt aikataulua. Näin muutama tasapaksu jaksokin on sopinut kuvioihin ilman, että olisin jäänyt aikataulusta ja pettynyt. 

TERVEYS

Kun olen huomannut muutoksen olossani ja jaksanut enemmän panostaa hyvinvointiini, on terveysseikoilla alkanut olemaan suurempikin motivoiva vaikutus elämäntapamuutokseeni. Olenkin saanut apua seuraaviin asioihin:

• Hartiaseudun ja selän jumitukset ovat hävinneet, ja yleinen liikkuvuus on parantunut. Eipä ole ollut enää päänsärkyjä tai turhaa kankeutta. 
• Ärtynyt suoleni on rauhoittunut tämän ruokavalion myötä. Ihana huomata, että pärjään ilman herkkuja ja eineksiä ja oloni on hyvä. Tämän elämäntavan myötä herkkuhimotkin ovat vähentyneet ja lähes kadonneet.
• Kuukautiseni olivat ennen todella epäsäännölliset ja harvat, nyt ne ovat lähes normalisoituneet. Kun painoni alkoi seitsemällä, minulla ei ollut lainkaan kuukautisia! Kokemukseni perusteella vasta 60 kilon alitettuani, kroppani alkaa toimimaan tältä osin normaalisti, joten kai se on uskottava, että luontokin on tarkoittanut minut alle 60 kiloiseksi ;). 
• Painon jojoilu ei ole terveellistä kropalle eikä mielellä (eikä rahapussille!!!). Nyt on ensimmäisen kerran sellainen olo, että uskon kykeneväni säilyttämään nämä elämäntavat. Nautin olostani ja jaksamisestani niin paljon, että en halua enää ikinä sitä pahaa oloa, mistä kärsin vuosikausia.

**************************************************************************

Lyhyesti vielä kolme tärkeää kulmakiveä:

1. Liiku juuri sinulle sopivalla tavalla. Tekemisestä pitää NAUTTIA, jotta sitä jaksaa tehdä ja jotta siitä tulee todellinen osa elämää (elämäntapamuutos kun on eri asia kuin hetken kuntokuuri). Älä kuitenkaan liiku liian paljon, jotta keho kestää ja motivaatio säilyy.
2. Aseta itsellesi REALISTISET tavoitteet, niin et pety. Pettymykset vaikuttavat henkiseen puoleen ja altistavat epäonnistumisille. 
3. Muista myös LIHASHUOLTO ja riittävä UNI. 

Vääriä diagnooseja

Yleensä aina lääkärikäynneillä (julkisen terveydenhuollon puolella) tunnen, että minua ei oteta tosissaan. Tästä syystä menen jopa mieluummin vähän sairaana töihin kuin nöyryytettäväksi työterveyteen. Huonojen kokemusteni takia käyn todella harvoin lääkärissä ja silloinkin vain painavasta syystä, sairauspoissaoloja kertyykin vuodessa yleensä vain 0-5 päivää.

Kerran menin lääkäriin kyljen etupuolella tuntuneen todella kovan kivun vuoksi. Paineltuaan koko painollaan (!!!) kylkeäni vanhahko mieslääkäri oli sitä mieltä, että kyse oli kuntosalilla saadusta lihasvenähdyksestä. Sanoin lääkärille olevani eri mieltä diagnoosista - kyllähän minä nyt tiedän, miltä lihasvammat tuntuvat. Myöhemmin toisen lääkärissä käynnin yhteydessä otetuissa röntgenkuvissa paljastui, että minulla oli ollut kylkiluun murtuma ja luu oli kaiken lisäksi korjaantunut väärään asentoon - ettei vaan se lääkärisedän kovakourainen painelu olisi pahentanut asiaa…

Toinen erityisen huono lääkärikokemukseni liittyi kovaan polvikipuun. Lääkärin mielestä vaiva ei ollut lainkaan paha. Sain kepit vain erikseen vaatimalla ja vain viikoksi (silloisessa työpaikassani jouduin kävelemään paljon portaita). Minua kehoitettiin myös jatkamaan treenejä normaaliin tapaan. Jatkoin siis saleilua ja pumppailua, vaikka välillä sattuikin vietävästi. Kuuden kuukauden kuluttua olinkin sitten leikkauspöydällä, koska eturistiside oli ihan sökönä. Pari kuukautta meni sairauslomalla. Leikannut lääkäri ihmetteli, miten olin edes pystynyt elämään polveni kanssa.

Yllä olevissa esimerkeissä pelkkä kuntosalilla käynnin mainitseminen ohjasi lääkärien ajattelua tiettyyn suuntaan eli että kyse olisi lihaskivuista, venähdyksistä tms. liikuntavammoista. Vastaavaan vähättelyyn olen törmännyt ihan perussairastelujenkin yhteydessä: vaikka lähden kesken työpäivän lääkäriin - silmissä vilisee sahalaidat, pää tuntuu halkeavan ja poskiontelutulehdusta näyttävä mittari piippaa suuria lukemia - minut passitetaan takaisin töihin 40 kilometrin päähän jne. 

Olenkin monesti miettinyt, miten jotkut ihmiset saavat sairauslomia lähes syyttä ja minä en saa julkisen terveydenhuollon puolella apua, vaikka sitä todella tarvitsisin: Enkö valita tarpeeksi? Enkö vaadi tarpeeksi? Menenkö vastaanotolle aina kun lääkärillä on huono päivä? Enkö ole tarpeeksi vakuuttava? 

Miinus 100 kiloa

Kuten blogistani on varmaan jo moneen otteeseen käynyt ilmi, olen ollut painomuutosteni kanssa pahimmanluokan jojoilija. Osa tuttavistani ei silti välttämättä ole huomannut jojoiluani: Ne, joita näen päivittäin, eivät tietenkään samalla tavalla huomaa muutoksia. Ne, joita näen harvemmin, sattuvat yleensä näkemään minut samanpainoisena. Usein lihottuani olen linnoittautunut tekosyiden kanssa kotiin, joten moni ei siksikään tiedä ongelmastani. Näin painoni on kuitenkin sahaillut esimerkiksi nyt blogin aikana:

Huom! Seuraavat laskelmat on tehty maanantaipainojeni mukaan, ja niissä on huomioitu kaikki viikoittaiset muutokset.

2012 (heinäkuu-joulukuu)

• Alkupaino: 65,3 kg
• Loppupaino: 59,3 kg
• Painon vaihteluväli: 56,2 kg - 65,3 kg
• Paino laski kaiken kaikkiaan 12,2 kiloa ja nousi 6,2 kiloa

2013 (tammikuu-joulukuu)

• Alkupaino: 59,3 kg
• Loppupaino: 65,3 kg
• Painon vaihteluväli:  58,8 kg - 68,3 kg 
• Paino laski kaiken kaikkiaan 10,4 kiloa ja nousi 16,4 kiloa!

2012 HEINÄKUU - 2013 JOULUKUU

• Alkupaino: 65,3 kg
• Loppupaino: 65,3 kg
• Painon vaihteluväli: 56,2 kg - 68,3 kg
• Paino laski kaiken kaikkiaan 22,6 kiloa ja nousi saman verran!!!

Järkyttävää!! Ennen tuota laskelmaa en ollut tajunnutkaan, että tilanne oli noin älytön! Puolentoista vuoden aikana näin kauhean työn ja vaivan ja lopputulos oli +/- nolla, vaikka laihdutin kiloja kaiken kaikkiaan kaksinkertaisen määrään tavoitteisiini nähden. Olenkin aikuiselämäni aika laihduttanut varmasti ainakin sata kiloa, enkä vieläkään ole saavuttanut tavoitettani - hyvänolonpainoa, joka pysyy.

Huom! Toisessa kuvassa täytyisi lukea 12/12   57,8 kg

Jojoiluni ei ole johtunut siitä, että olisin laihduttaessani syönyt liian niukasti, ja sen jälkeen niin sanottu normaali ruokavalio olisi taas nostanut painoni (tällähän jojoilua usein selitetään), vaan painonnousuuni on aina liittynyt tunnesyöminen. En koe, että tuo vähintään 65 kiloa, jossa usein olen ollut, olisi minulle luontainen hyvänolonpainoni vaan paremminkin pahanolonpainoni, jonka olen saavuttanut syödessäni ahdistuneena epäterveellisesti ja ollessani jonkinasteisesti masentunut. Silloin en ole välittänyt itsestäni tai hyvinvoinnistani. En myöskään ole nauttinut herkuista, joita olen syönyt, vaan olen hotkinut niitä maistamatta mitään. Olen syönyt lähinä itseinhoon ja siksi, että en ole uskonut onnistuvani missään asiassa, miksi siis normaalipainossa olemisessakaan tai laihdutuksessa. 

Joskus muuten lääkäri sanoi minulle, että jojoilu on ylipainoakin suurempi terveysriski, vaikka jojoilisi normaalipainon lähettyvilläkin. Olenkin päättänyt, että tämä jojoleikki on nyt omalta kohdaltani ohi. Nyt riitti!

Vaatimatonta liikkumista

Viikon ainut liikunta oli pieni rauhallinen kävely jäällä loskassa. Päivä ei ollut mikään aurinkoinen, mutta silti jäällä liikkui lisäkseni muitakin - oli muun muassa enduromopoa, hevosia ja pilkkijöitä. 

Kävelyn jälkeen olin tosi viluissani ja menin suoraan peiton alle. Kuumemittari näytti pientä lämpöä, ja olo oli todella nuutunut, joten en taida olla vieläkään kunnossa :(.

Ei jaksaisi enää odottaa

En saanut vieläkään lähteä salille - toisin sanoen ei huolittu mukaan, kun yskin vieläkin liian kovasti. Täytyy itsekin myöntää, että yskäkohtaukseni ovat sitä luokkaa, että saisin kyllä kanssatreenaajilta pahoja katseita, mutta mitä jos tämä jatkuu vielä päivätolkulla? Nyt alkaa jo risomaan tämä oleilu. Josko huomenna tai ylihuomenna…

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Alenee

En osannnut ennakolta yhtään arvioida, miltä vaakalukema näyttäisi, koska söin samaan tapaan kuin viime viikolla, mutta treenasin vähemmän. Olen nyt päättänyt, että en lähde lipsumaan missään tilanteessa tuosta ruokavaliosta, koska kohdallani yksi lipsuminen johtaa seuraavaan ja sitä seuraavaan jne. 

64,9 kg (-0,6 kg) BMI 24,7 (-0,3)

normaalipaino

Vaakalukema on taas mieleinen ja piristää, vaikka muuten ottaa päähän, koska taas on tiedossa vajaa treeniviikko. Flunssa on nyt sen verran kova, että on pakko olla sairauslomallakin tämän takia. Onneksi voin fiilistellä sängyn pohjalla: -2,8 kiloa kahdessa viikossa! Turvotus on tiessään, housujen vetoketjut menevät kiinni ja paitavalikoimakin on laajentunut.