perjantai 12. tammikuuta 2018

Edessä uusi elämä?

Yleinen olotilani - niin henkinen kuin fyysinen - on huonontunut viimeisen vuoden aikana selvästi. Olen selviytynyt juuri ja juuri (oikeastaan aika huonostikin) arkivelvollisuuksistani, mutta kaikki muu on jäänyt tekemättä. Olen elänyt sumussa ja tuntenut olevani omassa elämässänikin ulkopuolinen. Kun lopulta tuli jo suurempia fyysisiä oireita, hakeuduin verikokeisiin ja lopputuloksena lääkäri ilmoitti, että minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Tutkittuaan vanhoja arvojani ja historiaani hän oli sitä mieltä, että lääkitys olisi pitänyt aloittaa jo ainakin 10 vuotta sitten. Perusverikokeissa näkyvät kilpirauhasarvot ovat kuitenkin olleet niukasti viiterajoissa, eivätkä aiemmat vaihtuvat lääkärini ole lähteneet selvittämään asiaa tarkemmin.  

Itse en kilpirauhasasioista ole tiennyt aiemmin mitään, mutta tutkittuani nyt asiaa olen huomannut, että kaikki seikat, joita viimeisen 20 vuoden aikana olen ottanut puheeksi lääkärikäynneillä ja jotka on sivuutettu tai kuitattu aivan muulla, löytyvät kilpirauhasen vajaantoiminnan oirelistoilta. Kaikki ne isommat asiat, jotka ovat todella haitanneet elämääni, ja kaikki ne pienemmät asiat, joita olen vuodesta toiseen ihmetellyt. Kaikki ne asiat, joissa olen poikennut ystävistäni, ja kaikki ne asiat, jotka ovat saaneet minut tuntemaan itseni heikoksi ja epänormaaliksi. 

Tiedon saatuani olotilani on vaihdellut laidasta laitaan: Ensin tuli suuri hämmennys siitä, että sairauden kuvaukset olivat kuin suoraan elämästäni. Sitten tuli suuri helpotus, että nyt palaset loksahtavat paikoilleen ja ehkä vihdoin pääsen tästä kaikesta elämänlaatuani 10-20 vuotta selvästi heikentäneestä taakastani. Lopulta tuli myös katkeruus, että elämäni on osin mennyt pilalle, koska asiaa ei ole aiemmin huomattu.

Mitä enemmän olen itselleni täysin uuteen sairauteen perehtynyt, sitä isommalta jutulta se on alkanut tuntumaan. Monen läheisen kommentit - ko. sairaus ei ole vakava, ihan normaali juttu, todella monella on se ja sairaus on lääkkeellä helposti korjattavissa - tuntuvat asioihin perehdyttyäni kovinkin tietämättömiltä. Sairaus oireineen, lääkityksineen ja hallintaan saamisineen on niin moninainen kuin vain sairastajia on: toisilla sairaus huomataan yllättäen  labratutkimuksissa ja lääkitys puree heti, toisilla on vuosikausia lukuisia elämänlaatua heikentäviä oireita, lääkitystä yritetään saada balanssiin vuosia ja lääkityksestä huolimatta oireita on jatkossakin. Sen olen oppinut, että en itse ala arvioimaan kenenkään toisen sairastuneen oloja tai elämänlaatua. 

Tästä asiasta ei ole tarkoitus paasata sen enempää täällä, mutta tämä selittää ainakin itselleni hyvin paljon oman elämäni ongelmia, myös blogin aihepiiriin liittyen. Olen tällä hetkellä vielä niin heikossa hapessa, että ajatuskin liikuntaharrastuksen aloittamisesta tuntuu mahdottomalta, ravintoasiat ovat tällä hetkellä ykkösenä. Kunhan lääkitys saadaan kohdilleen, saanen elinvoimaa lisää ja jaksan paneutua uudestaan elämääni. Olen elänyt säästöliekillä jo vuosia - sinnitellyt, kuten itse olen kokenut asian. Noin vuosi sitten käytännössä luovutin itseni kanssa, mutta nyt olo on väsymyksestä huolimatta toiveikas. 

Toivottavasti saan itseni ja tämän blogin aktivoitua mahdollisimman pian! Aktiiivista tätä vuotta teillekin! 

Ps. Jos jotakuta jäi mietityttämään, mikä kilpirauhasen vajaatoiminta on, niin jotain selviää täältä Suomen kilpirauhasliitto ry:n sivulta.

6 kommenttia:

Zella kirjoitti...

Mukava nähdä postaus sinulta, kiitos - mutta ikävä kuulla uutiset :( Tai siis, hyvähän se on että diagnoosi on löytynyt, mutta pistää vähän vihaiseksi, että näin kauan on mennyt ennen kuin joku lääkäri on hoksannut alkaa asiaa tarkemmin tutkimaan! Toivotan jaksamista ja tsemppiä oikean lääkityksen ja uudenlaisen alun löytämiselle! Pidä itsestäsi huolta!

Anonyymi kirjoitti...

Hei. Olen sun vakituinen lukija ja käyn yhä täällä usein kurkkimassa, jos sun blogi jatkuisi. Mulla sama sairaus, ja kilpparit lopulta leikattiin struuman takia.Nyt ei siis kilppareita enää, joten siksi ikuinen vajaatoiminta. Ensimmäiset kuukaudet meni lääkityksen kanssa sählätessä, jos ottaa liikaa niin oksennan ja kädet tärisee ja sydän sykkii, jos liian vähän niin lihon ja nukahdan pystyyn. Mutta nyt olen löytänyt keskivälin ja olo on normaali.Tsemppiä siis sulle alkuvaikeuksissa! Blogisi on ihana <3

Anonyymi kirjoitti...

Paljonko sinulla oli diagnoosivaiheessa TSH ja T4V?

Päärynä kirjoitti...

Onpa kiva, että täällä käy vielä lukijoita, vaikka omasta puolestani on ollut kyllä kohtuuttoman hiljaista. Yritän saada kevään aikana tänne uusia tekstejä. Kiitos kovasti tsemppaamisesta, ehkä täältä suosta noustaan vielä. Fiilikset ovat kyllä jo valoisammat, varsinkin kun huomasin, että "päivät" pitenevät hurjaa vauhtia - viikon kuluttua valoisa aika on hurjat 36 minuuttia pidempi!!!!

Kysyjälle: TSH 2,5 ja T4V 10,8.

Anonyymi kirjoitti...

Jos perehdyt kilpirauhasarvojen viiterajoihin, huomaat, että noiden arvojen prusteella olet eutyreoottinen. Tähän kilpirauhaslääkityksen aloittaminen on vähintäänkin kyseenalaista. Hyvä tietysti, jos koet tästä hyötyneesi, mutta on turhaa syyttää lääkäreitä siitä, etteivät ole lääkitystä aloittaneet. He ovat toimineen täysin hoitosuositusten mukaisesti.

Joanna kirjoitti...

Onpas hieno! :)