Run Päärynä Run

Tarkemmin tutkittuna ja jomotus huomioiden nyt näyttää siltä, että murtuma on ainakin kahdessa, todennäköisesti jopa kolmessa, varpaassa! Kuulemma tällaisille murtumille ei tehdä mitään, ja varpaat voivat olla vielä pitkään kipeitä :(. Tämän postauksen tekstin aloitin juuri ennen varvasepisodia, joten nyt aihe on itselleni vähän katkeransuloinen. Minä, juoksun vihaaja, jostain ihmeen syystä hurahdin juoksuun, ja sitten sitä ei pystykään tekemään. Onneksi ei ole vakavampi este, mutta ajankohdan osuminen juuri suurimman alkuintopiikin kohdalle oli pahin mahdollinen. Toivottavasti tauko ei ole kuitenkaan kohtalokas ja intoa on myös tulevaisuudessa.

Sitten itse aiheeseen:
Pikkuhiljaa, huomaamattakin, on tullut hankittua juoksuun sopivia vaatteita. Aiemmin olen jo kertonut hankkineeni juoksutakin (alesta 20 euroa). Juoksuun siitä tekee sopivan hengittävyys, keveys, heijastimet, hihan peukalolenkki ja taskun avainnipsu, joka pitää avaimen paikoillaan.

Keväällä ostin juoksutrikoot (lähinnä kyllä salille), mutta helteillä olen pitänyt mieluummin urheilushortseja. Näissä trikoissakin on heijastimet.

Syksyä varten ostin juoksuhanskat (alesta 10 eurolla). Ihan ex-tempore ostos, mutta varmasti paremmat lenkkihanskat kuin H&M:n neulesormikkaat ;). 

Näissä hanskoissakin juokseminen on huomioitu hengittävyydellä, heijastimilla ja jopa avaintaskulla!!! 

Sitten uusin hankintani: maailman ihanimmat lenkkarit, New Balance W890 V4 (alesta 99 e). Tossut ovat superhyvät: kevyet, jalassa täydelliset, äänettömät...Ostoperusteeni oli vain täydellinen minulle sopiva istuvuus, mutta myöhemmin luin, että nämä lenkkarit oli valittu Juoksija-lehden Vuoden kengäksi 2014, joten eiköhän näillä juoksut onnistu :). Ja muuten paluuta ei sitten ole halvempiin lenkkareihin. Näistä kengistä ei voi edes puhua samassa lauseessa marketista ostamieni 60 euron Asicsien kanssa.

Näiden juoksuvaatteiden lisäksi minulla on juoksuun sopivia urheilurintaliivejä, hengittävä pipo ja saumattomia juoksusukkia, joita käytän kaikessa liikunnassa. Seuraavaksi hankintalistalla olisi kunnon kerrasto ja sopivan pienikokoiset ulkoiluhousut. 

Varsinkin tuo viimeinen kuva melkein itkettää tällä hetkellä - ihanat, jalassa superhyvät uudet lenkkarini, jotka nyt sitten saavat pölyttyä kenkähyllyssä :/.  

Addicted

Tunnustan: olen addikti ja jäänyt koukkuun urheiluvaatteisiin! 

En ole (sattuneesta syystä) koskaan ollut mikään vaateintoilija, mutta urheiluliikkeissä olen aina syttynyt. Kun housukokoni oli 44, en löytänyt eräästä pienemmästä urheiluliikkeestä ainoitakaan päälleni mahtuvia housuja. Nautin nyt siis senkin edestä voidessani jopa valikoida, mitä ostan. Aiemmin ostamani treenitopit ovat lähinnä vain odotelleet sitä hetkeä, kun olen niihin sopivan kokoinen. Nyt olenkin saanut käyttööni vinon pinon näitä aiemmin ostettuja toppeja. Olen myös intoillut urheiluliikkeissä ja ostanut entisten tummien värien sijaan kirkkaita ja iloisia värejä, enää kun ei ole tarvetta piilotella itseä. 

Harvemmin olen kuitenkaan ostanut mitään normihinnoilla, vaan isken yleensä kiinni aletuotteisiin. Juuri viime viikolla löysin lempisalimerkkini, Davidin, vaatteita reippaasti alennettuna. Mukaan lähtivätkin sitten urheilutoppi, pitkähihainen trikoopaita, collegecaprit ja kahdet capripituiset urheilutrikoot - kaikki 20-25 euroa. Alennusta sain yhteensä 85 euroa, toki maksettavaakin jäi vielä kiitettävästi. Tähän mennessä suurin nautinto saavutuksestani tuli tajutessani sovituskopissa, että nämä urheiluihanuudet sopivat minulle, vieläpä koossa xs-s!

Aamulenkki

Olen kytännyt sopivan kuivaa aamua, jotta pääsisin taas juoksemaan. Eilen avatessani silmät aurinkokin pilkahteli, joten ei muuta kuin äkkiä lenkkikuteet päälle ja ulos. Siinä ei ehtinyt miettimään, söisikö ensin aamupalan ja odottelisi sitten pari tuntia, että olisi juoksukykyinen. Nyt pitää käyttää samantien hyväksi kaikki sateettomat hetket!

Takissa on paljon heijastimia ja kätevä pieni avaintasku.

Päälleni puin juuri ostamani elämäni ensimmäisen juoksutakin. Takki oli ihan ex tempore -ostos, kun 50 euron takkia myytiin 20 eurolla. Näillä keleillä ihmettelen päivittäin, mitä sitä pukisi päälle. Tällä kertaa tuli sitten puettua liikaa: pitkähihainen, takki ja tuulipuvun housut. Vastaan tuli väkeä jopa T-paidassa ja shortseissa.

Tämä oli nyt kolmas juoksulenkki vuosikausiin - hyvä minä :). Hölkkäsin taas viisi kilometriä. Aikaa meni tasan saman verran kuin viime viikolla eli 39 minuuttia, ja kaloreita paloi 370 kcal. Ei ollut ihan kevyttä hommaa, mutta kun sopivan hitaasti eteni, matka oli ihan sujuvaa. On tämä kuitenkin mukavaa vaihtelua niille iänikuisille kävelylenkeille. Pääasia on, että nauttii siitä, mitä tekee.

Treenikenkien metsästys

Etsin ainakin kuukauden ajan kunnon treenikenkiä. Aluksi ajattelin, että se olisi ihanaa hommaa - onhan urheilukauppojen kenkähyllyt tosi kutsuvia - mutta mitä pidempään kiersin kauppoja, sitä ärsyttävämpää se oli. Aluksi katsoin hintalappujakin, mutta lopulta päätin, että hinnalla ei ole väliä, kunhan jalat tykkäävät. Väsytin useamman kaupan myyjän, mutta täydellisesti istuvia kenkiä ei vaan tuntunut löytyvän.

Hyvät jalassa, mutta päällysmateriaali ja kirkuvan punainen väri epäilyttivät.

Täytyy myöntää, että kenkien ulkonäölläkin oli merkitystä. Tällä kertaa siinä mielessä, että halusin suht neutraalin väriset (= ajattomat) kengät, joilla kelpaa treenata pitkään. Siinä olikin haastetta, koska kaupat ovat nyt täynnä mitä värikkäämpiä treenikenkiä: jotkut väriyhdistelmät tökkivät jo ensi näkemältä, 80-luvulla nuoruutta eläneenä neonvärit eivät hirveästi napanneet jne. 

Istuvuus hyvä (joustava päällysmateriaali), väriyhdistelmä ei.

Monien kenkien pintamateriaali antaa kovasti periksi. Jaloissa tuntuu tietysti mukavalta, kun ei paina eikä purista, mutta kenkien tulee olla tarpeeksi tukevat myös juoksumatolla ja kyykätessä. Niiden tulee sopia sekä salille että sitten vähän kevyempänä ehkä sinne jumppasalinkin puolelle. 

Lopulta ostin nämä sinissävyisenä.

Kanssatreenaajilla ja blogeissa olen nähnyt ihanan näköisiä kenkiä ja netistä löydän vaikka mitä ihanuuksia, mutta kaupoissa en samoja kenkiä nähnyt. Netistä tilaaminenkaan ei tuntunut hyvältä ratkaisulta, koska huomasin kierrellessäni, miten harva kenkä sitten sopikaan istuvuudeltaan leveään ja ehkä vähän lättänäänkin jalkaani. Myös kokojen kanssa törmään aina ongelmiin. Yleensä sopivin koko olisi juuri kahden koon välistä, ja sitten mietinkin tuntikausia, olisiko parempi, että varpailla on liian vähän vai liian paljon tilaa.

Lopulta meni jo vähän hermo, ja päätin eräässä kaupassa, että tämä on viimeinen kerta, kun sovittelen treenikenkiä. Muutamista periaatteista jouduin joustamaan, kuten siitä että nyt kengissäni on neonväriä, onneksi vain vähän. Kenkäboxistanit ei löytynyt mitkään yllä olevista kengistä vaan sinisävyiset Niket. Koko-ongelman edessä päädyin vähän liian isoon kokoon, koska ajattelin kestäväni sitä paremmin kuin puristavaa tunnetta. Nyt jännittää ensimmäinen treenikerta - toivottavasti uudet kengät ovat hyvät. 

Camel Toe

Eilen sovittelin kaupassa salitrikoita. Taas kerran totesin, että ei ole minun juttuni. En tiedä, olenko sitten ainut ihminen maailmassa, mutta yleensä tuollaiset pöksyt eivät haaroväliäni imartele. Jos käyttäisin trikoita, pitäisi käyttää paitaa, joka ulottuu reisiin asti. Olenkin nyt pitkään käyttänyt tämän jutun takia vain capreja tai shortseja. Jaksan aina ihmetellä salilla, että miksi nämä kaikki muut voivat käyttää trikoita.

Googlettamalla camel toe selvisi, että en ole ainut, jolla on ongelmaa asian kanssa ;). Joskus ihmettelin asiaa kaverilleni, ja hän paljasti kärsivänsä samasta ongelmasta. Olipa hänellä siihen ratkaisukin: pikkuhousunsuoja. Siis haloo!!! En kyllä vapaahtoisesti rupea sellaista käyttämään treenatessa!  Eilen sitten pohdiskelin syytäkin tuohon camel toe -ilmiööni. Voisiko vaan olla niin, että tämä minun iso peräni venyttää ja kiristää trikoita liikaa. 

Kaiken kaikkiaan oikein hyvät Prisma-liivit.

Tästä tuli mieleen toinenkin salivaateongelma: Toisinaan nännit näkyvät ylävaatteiden läpi, vaikka alla olisikin toppi - tosi kiusallista. Tämän ongelman ratkaisin topatuilla treeniliiveillä. Hikoiluttaa enemmän kuin muut topit, joten ostin niitä monet kerralla, jotta ei tarvitse joka päivä pestä liivejä.

Vielä yksi salinolotus: tiedättekö sen tunteen, kun tekee ylätaljaa tms. ja tajuaa, että edellisestä kainaloiden sheivauksesta on jo hetki jos toinenkin ;).

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Spinningkengät

Pyöräilykengät ovat ehdottomat spinningissä. Toki ne ovat sellainen taloudellinen sijoitus, ettei niitä kokeilukerralle kannata hankkia, mutta olisihan se hyvä, jos ensimmäistä kertaa ei häiritsisi huonot kengät. Joskus muinoin, aloittaessani spinningin, käytin hetken tavallisia lenkkareita. Enää en uskaltaisi nilkka- ja polvivammojeni takia edes nousta nopeisiin polkuihin seisomaan tavallisilla kengillä - sen verran epävakaampaa niiden kanssa polkeminen on.

Spinningkenkien pohjat ovat jo itsessään tukevat, ja lisäksi ne kiinnittyvät tiukasti polkimien lukkoihin pohjaan kiinnitettävien klossien avulla. Silloin voi keskittyä täysin muuhun kuin kenkien "lipsumiseen". Klossit helpottavat myös polkuliikkeen ylösvientivaihetta - ei tarvitse turhaa stressata, pysyykö kenkä polkimella. Lenkkareita varten polkimissa on remmikiinnitys, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan nuo remmit löystyvät ärsyttävän helposti.

Pohjan klossit ja tuuletusreiät.

Alkuun lukituksen kanssa saattaa olla ongelmia. Itse muistan ihan tuskailleeni asian kanssa. Muutamia viikkoja sitten vieressäni polkijalla oli uudet kengät, ja hän joutui lopulta pyytämään ohjaajaa laittamaan kengät kiinni. Kenkien kiinnittämistä kannattaa kuitenkin sinnikkäästi treenata. Yleisimmät virheet kiinnitysvaiheessa ovat varmaan jalkaterän liiallinen vaaka-asento ja se että klossien kuvittelee olevan lähempänä kengän kärkeä kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Kiinnityshetkellä kun ei itse näe kengänpohjaa ja kaikki tehdään "mutu"-tuntumalla.

Polkimissa on kiristettävät remmit lenkkareille ja lukitus pyöräilykengille.

Tunneilla kannattaa olla sellaiset housut, joissa lahkeet ovat joko lyhyet tai ihonmyötäiset, jotta lahkeet eivät jumitu mihinkään eivätkä muutenkaan liehumisellaan häiritse treenejä. Jotta kengännauhatkaan eivät sotkeutuisi polkimiin, spinnigkengissäni on kuminauha, jonka alle nauhat kiinnityksen jälkeen pujotetaan.

Nauhat turvaan kuminauhalla.

Muistan menneisyydestä myös kauhukokemuksen, kun tavallisella maastopyörällä pyöräillessäni käytin pyöräilykenkiä. En eräällä kerralla saanut kenkiä millään irti ja kun vauhti oli jo liikaa hidastunut, en sitten voinutkaan lopulta muuta kuin antautua asvaltille kaatumiseen - siihen loppui niiden kenkien käyttö ulkopyöräilyssä. Nyt minulla on kuitenkin jo eri kengät, ja olen tullut siihen tulokseen että vanhojen kenkien lukitus mätti. Näihin kenkiin olen tosi tyytyväinen - lestikin on tarpeeksi leveä jalalleni.

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Smart Shaker

Analysoin aiemmin treenikassini pullokokoelmaa (täällä). Postaus tuottikin lukijalta vinkin kunnon shakerista. En tajua, miten olen sellaisen monikerroksisen shakerin aiemmin ohittanut - varmaan siksi, että normaaleissa marketeissa, joista olen putelini hankkinut, ei ole tuollaisia hienouksia ollut. Netistä löytyi tämä ihanuus:

Käytännöllinen korkkisysteemi ja yksi lisäkerros.

Alla on kuva kaikista shakerin osista. Siivilän ja kannen lisäksi mukana on kaksi pullon pohjaan kiinnitettävää lisäkerrosta, joihin voi säilöä jauhetta tai vaikka lisäravinnetabuja. Tuon kuvassa näkyvän toisen lisäkerroksen lokerikon saa tarvittaessa irti.

Shakerin osat.

Siivilä kiinnittyy tukevasti korkkiosaan. Muissa shakereissäni siivilä laitetaan pullo-osaan eikä se ole yhtä helppokäyttöistä. Tässä shakerissa on myös suosikkikorkkimallini ;).

Siivilä kiinnitetään korkkiosaan.

Nyt treenilaukussani on kolmen pullon sijaan kaksi pulloa - toinen tavallinen juomapullo ja toinen shakeri. Pärjään nyt yhdellä shakerilla: Salireissulla juomaosassa on ennen treeniä otettavat jauheet. Pohjassa on mukana yksi lisäosa, jossa on treenin jälkeiset jauheet. Vielä pitemmälle organisoituna, voisi salireissulla pärjätä yhdelläkin pullolla, kun juomaosaa käyttäisi myös vesipullona  - lisäkerros jauheineen voisi olla pukukopissa tai vaikka treenatessa mukana pullon pohjassa kiinni.

Nyt olen testannut pulloa parisen viikkoa ja todennut hyväksi. Kierteetkin toimivat moitteettomasti. Keljuttaa, kun en älynnyt samoilla postimaksuilla tilata kahta shakeria - aina kun ei ehdi ajoissa tiskaamaan ;). Pistinkin juuri nettitilaukseen uuden erivärisen pullon. Sitten voinkin tuunata shakeria kaksiväriseksi yllä olevan kuvan tyliin.

Juomapullot

Nykyään salikassistani löytyy peräti kolme juomapulloa: kaksi shakeria ja yksi tavallinen. Shakereita on kaksi siksi, että laitan ennen ja jälkeen treenin otettavat jauheet valmiiksi pulloihin. Kesällä haaveksin pienestä nätistä treenikassista, mutta nyt tuntuu, että joskus tarvitsisin melkein jääkiekkokassin, varsinkin silloin kun kenkiäkin on mukana parit kappaleet: toiset salille ja toiset spinningiin.

Shakereissä on muuten eroja. Vanha pieni shakerini on tosi hyvä: koko on juuri sopiva (500 ml) ja kannen korkin saa hyvin saranalla sivuun. Uusi sporttisemman näköinen Fastin puteli taas ottaa joka kerran päähän. Joku kannen kierteissä mättää, ja toisinaan ravistellessa lentelee juomaa ympäriinsä. Shaker on myös aivan liian iso käyttööni - varsinkin nyt, kun olen vähentänyt nestemäärää, jotta saan juotua koko juoman (maku kun ei ole suosikkiani). Mutta on siinä ihan suunnitteluunkin liittyvää vikaa: Korkissa ei ole saranaa, ja jos tuosta muovilenkurasta ei erikseen pidä kiinni tulee se aina ilkeästi naamalle. Lenkura rajoittaa myös sitä, mistä suunnasta juomaa pystyy juomaan - en tykkää!! Mur!

Vihreän korkin saa vielä enemmänkin auki.

Nyt kun olen kaupasta katsellut uutta ihanaa pikkushakeria, ei sellaisia tunnu enää löytyvän. Ei auta kun jatkaa etsimistä...Vinkkinä siis, että jos olet vasta ostelemassa shakeria, kannattaa kiinnittää huomiota kokoon ja korkkiin ;).

Sovituskoppipainajainen

Vaateshoppailu on vuosikausia ollut tosi ahdistavaa, kun en ole voinut ostaa sitä, mitä haluaisin, vaan on täytynyt TYYTYÄ siihen, mikä peittää ison takapuolen, roikkuvat allit, paksut reidet jne. Siksi olenkin pukeutunut kaapumaisiin mukavalta tuntuviin vaatteisiin, joista sitten muodikkuus on ollut aika kaukana: aina villatakki tai muu pitempi "perserätti" päällä roikkumassa. Plääh :(. 

Syyskuun ahdistusta.

Täytyy kyllä myöntää, että olen nähnyt myös isokokoisempia ja muodikkaita ihmisiä, mutta itselläni ei ole vain itsetunto riittänyt paljastelemaan huonoja kohtiani ja toisaalta en vaan ole ollut muodista sitten kiinnostunutkaan, kun omien vaatteiden ostelu on ollut niin tuskaa.

Nyt 17 kiloa maksimipainostani keventyneenä on shoppailusta tullut miellyttävämpää, mutta yhä tulee hetkiä jolloin ahdistaa - kuten viikonloppuna, kun yhdet housut jumittuivat pohkeisiin ;). Vielä on siis matkaa siihen, että saan valita niitä suosikkivaatteitani. 

Syyskuun salivaatekokeilua.

Lokakuun salivaatekokoeilu.

Pari vuotta sitten housukokoni oli jopa 44, nyt alan olemaan aika monessa housussa jo 38-kokoa, hitusen ehkä vielä jotkut mallit kiristävät. Moni vaate ei vieläkään istu kunnolla. Päärynällähän ongelma on usein se, että kun housut mahtuvat reisistä ja takapuolesta, jää vyötärölle löysää. Reisien ja takapuolen takia housukokokin pysyy vielä suht "suurena", vaikka paino alkaa olemaan ihan mukava.

Salilla käytän vielä löysiä capreja tai urheilushortseja sekä usein myös vähän pitempää löysää toppia. Olen tuosta takapuolestani kuullut niin paljon inhottavia kommentteja vuosien varrella, että takapuolitraumasta yli pääseminen tulee vielä viemään aikaa ;).

Tämä voi tuntua vähän hölmöltä, mutta kivoin fiilis omasta kutistumisestani on tullut, kun  istuessani olen huomannut, että reidet eivät enää leviä niin paljon. Ennen on ollut tosi kiusallista istua ilman, että reisien peittona olisi laukku tms. 

Muistan niin nuo farkut kesältä. Istuessa farkkua tunkeutui reisipoimuihin, ja maha pullotti niin, että farkkukangas kiristi ja kuristi mahaa. Siinäpä sitten joka paikassa koitin istua helteelläkin vaate tai laukku sylissä. Vähänkö ensi kesänä on eri meninki!!!!!!  ;)

Gps-kilometrit

Sykemittarin panta löytyi onneksi eilen :). Jostain syystä se oli töissä laatikossani eväslaatikoiden kanssa. En kyllä ymmärrä, miksi se treenikassista olisi töihin mukaan edes tullut, mutta pääasia on, että se löytyi.

Sykemittarista tulikin mieleen, että muutaman kerran olen pitänyt lenkillä myös puhelinta mukana ja laittanut Sports Trackerin päälle. Kotona olen ihmetellyt, kun sykemittarin näyttämä kilometrimäärä on eronnut selvästi puhelimen näyttämästä. Kerran jopa kaverin kanssa yhteinen lenkki näytti kummankin Sports Trackerilla kahden kilometrin eroa! 

Viime lenkkiä sitten tutkin kartalta paremmin. Piirroksena Sports Trackerin ja sykemittarin matkat olivat samat, eli mitään pätkiä ei kummastakaan puuttunut. Merkitsin reitin myös Eniron välimatkapalveluun. Eniron antama matka oli yhtenevä sykemittarin kanssa ja huomattavasti lyhyempi (1 km) kuin puhelinapplikaation näyttämä matka. Onko se Sport Tracker todella niin paljon epätarkempi? Pienen eron ymmärtäisin, mutta kun puhutaan kilometritason eroista. Kaikki merkkaamani kilometrimäärät kesälomalta ovat nyt sitten kai yläkanttiin :(. Tästä lähtien menen sitten Suunnon mukaan.

Urheilullista hemmottelua

Muutama teksti taaksepäin kehuin, kuinka uskollinen sykemittarini oli palvellut jo yli kymmenen vuotta. No, pari päivää sitten, se meni ja hajosi. Oli aivan pakko heti seuraavana päivänä lähteä ostoksille. Yleensä en tuhlaile rahoja vaatteisiin, kenkiin tms., enkä välitä merkeistä......paitsi niiden liittyessä urheiluun. Ehkä tuohon normaaliin vaatepuoleenkin tulee pikkuhiljaa muutosta, kun pian voin valita vaatteita, joista tykkään, eikä tarvitse enää tyytyä takapuolen peittäviin kaapuihin ;).

Olen tähän mennessäkin käyttänyt sykemittaria aktiivisesti ja laittanut tietoja omiin alkeellisiin Excel-taulukoihini. Koska nyt on alkanut muodostua vakavasti otettava ajatus puolimarathonista/marathonista, niin päädyin sitten todelliseen hemmotteluun ja hankin sykemittarin suoraan ajanhermolta. Vastoin urheilumerkkiuskollisuuttani vaihdoin vielä toiseen merkkiinkin. Nyt on käytössä sitten tällainen laite:

Suunto Ambit.

Syyt, miksi päädyin juuri tähän sykemittariin liittyivät lähinnä sen teknisiin ominaisuuksiin, ja näyttäähän tuo rannetietokone minun silmääni sporttisen trendikkäältäkin ;). Tässä muutama asia, jotka vaikuttivat ostopäätökseeni:

• Rannetietokoneessa on integroitu gps, eli erillistä laitetta ei tarvita käsivarteen. Gps näyttää tietokoneella kartassa reitin. Joissakin malleissa kun gps tarkoitti käytännössä vain "matkamittaria".

• Rannetietokoneella on aktiivinen yhteys tietokoneeseen. Kun yhdistän sen tietokoneeseen, tiedot siirtyvät puolin ja toisin automaattisesti, ilman ohjelmien avaamista. Kun laitetta kehitetään ja päivitetään, saan automaattisesti aina sykemittarin uudet ominaisuudet käyttööni, ostamatta uutta mittaria. Voin tehdä myös omat säätöni tietokoneella, mikä on helpompaa kuin "kellon" pienten nappuloiden kanssa näpertely.

• Mittariin voi ladata muistaakseni kahdeksan eri urheilulajia kerralla. Näin saan esimerkiksi kaikki kävelyt yhteen tiedostoon ja spinningin omaansa, jolloin kunkin lajin osalta on helppo vertailla tuloksia ja kehitystä.

Tämä mittari on niin monitahoinen, että en ole vielä parissa päivässä ehtinyt paremmin tutustumaan sen kaikkiin toimintoihin. Rannetietokoneeseen saa erilaisia valmennusohjelmia, reitin voi suunnitella etukäteen, mittari näyttää palautusajan joka treenin jälkeen, onpa siinä kompassikin. Jos vaikka menisin marjaan, voisin merkitä auton paikan ja löytää takaisin vain "kellon" ohjeita seuraten. Pitää varmaan nyt siis alkaa marjastamaankin ;). Joukossa on varmasti paljon toimintoja, joita en tule käyttämäänkään.

Kello on miesten mallia ja aika kookas. Kokoasia vähän mietityttikin, mutta nuo edellä sanomani ominaisuudet painoivat päätöksessäni. Kokoonkin on syynsä: sisäinen gps ja iso kestävä akku. Huolimatta koosta mittari ei ole painava, ja oma silmä ainakin on jo tottunut kokoon.

Tämä oli minun tapani hemmotella itseäni (meikkien, korujen, ripsipidennysten yms. sijaan) ja samalla saada lisätsemppiä uuteen urheilullisempaan elämään.

Helppiä

Moneen kertaan olen jo huomannut, että pelkkä omatuntoni ei näköjään riitä pitämään minua ruodussa kroppaprojekteissani. Onkin muutamia apuvälineitä, jotka ovat nyt tärkeässä osassa tässä Päärynä piukaksi -projektissani. 

Monet näistä välineistä perustuu täysin psykologiaan, eli ilman niitäkin varmasti joku toinen pääsee tuloksiin, mutta meikäläinen tarvitsee nyt kaiken mahdollisen tuen. Kaikki apukeinot kelpaavat, vaikka ne olisivatkin vain "placebota" ;).

 BLOGI

Tästä blogista on ollut jo paljon hyötyä. Asiat iskostuvat omaan mieleenkin paremmin, kun kirjoittelen niitä tällä sivustolla. Kun puran tuntojani tänne nettiin, ei tarvitse kavereita rasittaa aiheella, joka ei heitä kiinnosta. Olen aiemminkin huomannut, että tällaisen projektin alussa kaikki ajatukset pyörivät treeneissä ja syömisissä. Silloin sitä olisi innoissaan koko ajan puhumassa asiasta (varsinkin liikunnasta) lähimmille ystäville.

On ollut myös ihana huomata, että sivuillani on vierailtukin jo paljon. Toivon niin kovasti, että joku muukin saa tästä tsemppiä. Kuvittelen myös, kuinka te kanssalaihduttajat/-treenaajat ponnistelette "mukanani". En halua myöskään tuottaa teille lukijoille pettymystä. Viime viikolla huippuhelteessä totesin miehelleni, että ilman blogia en sellaisena iltana olisi ikinä lähtenyt kuumalle salille hikoilemaan. Oli sunnuntai, ja viikon neljäs salitreeni oli vielä tekemättä. Ei auttanut muu kuin lähteä salille, koska halusin blogiini täydellisen liikuntaviikon ;). Tekin tsemppaatte siis minua!

 NETTIPÄIVÄKIRJA

Varsinkin tässä alkuvaiheessa käyttämäni "nettipäiväkirja" (http://karppaus.info/kultakalat/) on todella tärkeä. Tämän ohjelman ruokapäiväkirja paljastaa varmasti totuuden. Jos repsahdan, voin mielessäni kaunistellen kuvitella, kuinka paljon mikäkin repsahdus on ollut kaloreissa. Totuus on usein karumpi, ja tämä ohjelma tuo sitten realismia omiin kuvitteluihin ;). Käyttämääni ohjelmaan kirjataan myös liikunnat, veden juomiset, ympärysmitat ja painot, eli ohjelma toimii kokonaisvaltaisesti päiväkirjanani.

Ps. Tuota pienesti maksavaa ohjelmaa käytän, koska olen ollut karppausasioista kiinnostunut ja joskus löytänyt tieni sinne. Netissä on muitakin ohjelmia ja varmasti kalorilaskureita, joilla ihan ilmaiseksi voit laskeskella ruoka-annosten kaloreita.

 DIGIVAAKA

 

Tämä laite on kyllä must. Varsinkin, kun noudatan tiettyjä tarkkoja ohjeita. Joskus omistin viisarinäyttöisen vaa'an, ja voin sanoa, että digitaalisen vaa'an tarkkuus on ihan eri luokkaa. Käyttökin on sujuvampaa. Vinkkinä sanottakoon, että pattereita kannattaa olla varalla kaapissa, ettei tule turhia stressejä kesken ruuanlaiton ;).

 VESIAPPLIKAATIO

Puhelimeeni on ladattu Drinking Water -applikaatio. Alkuun ohjelmaan ladattiin tieto, kuinka monta 2,5 desilitran lasia on oma päivittäinen juomistavoitteeni. Oma tavoitteeni on 3 litraa eli 12 lasia. Applikaatio näyttää vaaditut päivän vesiannokset tyhjinä laseina. Sitä mukaa kun juon, klikkaan laseja, jotka täyttyvät juomaani vesimäärää kuvaavalla vedellä. Tavoitteena on saada päivän aikana kaikki lasit täyteen vettä.

Halutessa puhelin muistuttaa värinällä, jos vesilaseja ei ole hetkeen täytelty. Applikaatioon liittyy vielä diagrammeja, mitkä selventävät itselle useamman päivän, viikon tai kuukauden vedenkulutusta.

 

 SYKEMITTARI

Käytän rakasta vanhaa (noin 12-vuotiasta) sykemittariani. Viimeksi, kun vein kellon patterinvaihtoon, Polar-asiantuntija ihmetteli, kuinka näki vielä niin vanhan mittarin. Hyvin sykemittarini pelittää, enkä siitä luovu ennen kuin se hajoaa. Varastossa on jo uusikin, mutta tuohon vanhaan on tullut jo tunneside.

Mittaria käytän näyttämässä aikaa, sykettä aerobisessa treenissä, ja tietenkin ne kulutetut kaloritkin kiinnostavat.

Lisää aiheesta: 

http://paarynapiukaksi.blogspot.fi/2012/08/urheilullista-hemmottelua_9.html

 TREENIAPPLIKAATIO

Puhelimessani on myös Sport Tracker -applikaatio. Siihen saan tallennettua lenkkini tiedot: mm. reitin kartalla, keston, matkan pituuden ja nopeuden. Ohjelman saa kai liitettyä joihinkin sykemittareihinkin. Minulle tärkeintä on se, että aika ja varsinkin kilometrimäärä tallentuvat. Ja onhan se kiva katsella reittiä karttakuvassakin.

 

Ohjelmaan voi laittaa myös sellaisen säädön, että pysähdyttäessä tai nopeuden aletessa tarpeeksi, ajanotto taukoaa. Tämä on erityisen hyvä juttu koiran kanssa lenkkeillessä: ei tule huomioitua koirasta johtuvia odotteluja, vaan treeniaika on vain sitä tehokasta kävelyä.

Lisää aiheesta: http://paarynapiukaksi.blogspot.fi/2012/08/gps-kilometrit.html

 MITTANAUHA JA VAAKA

Mittanauha ja vaaka ovat tärkeitä suunnannäyttäjiä. Ne eivät valehtele. Hyvät tulokset tsemppaavat, ja huonot tulokset ruoskivat eteenpäin. Jotkut korvaavat nämä välineet peilillä, mutta itse insinöörikoulutuksen saaneena suosin tällaisia matemaattisia mittareita ;).

 KOIRUUS

Tämä nyt ei ihan väline ole, mutta suuri apu kävelylenkkien suorituksessa. Pakko on mennä ulos, säällä kuin säällä. Kun on aina kaveri mukana, ei ehdi kypsymään yksinäisyyteenkään.

Joskus kyllä tuntuu, että jatkuvat nuuhkimiset, pissaamiset ja kakkaamiset vain haittaavat treeniäni, mutta pikku hiljaa koirakin oppii taas treenitavoille. Jahka alan juoksemaan, saan energisestä koirastani todellisen kirittäjän.

Ps. Puistokävely ovat eri asia kuin kävelytreenini, joka on ripeää kävelyä. Kaikkia koiran ulkoilutuksia en siis laske treeneiksi.