Tunnustan: olen addikti ja jäänyt koukkuun urheiluvaatteisiin!
En ole (sattuneesta syystä) koskaan ollut mikään vaateintoilija, mutta urheiluliikkeissä olen aina syttynyt. Kun housukokoni oli 44, en löytänyt eräästä pienemmästä urheiluliikkeestä ainoitakaan päälleni mahtuvia housuja. Nautin nyt siis senkin edestä voidessani jopa valikoida, mitä ostan. Aiemmin ostamani treenitopit ovat lähinnä vain odotelleet sitä hetkeä, kun olen niihin sopivan kokoinen. Nyt olenkin saanut käyttööni vinon pinon näitä aiemmin ostettuja toppeja. Olen myös intoillut urheiluliikkeissä ja ostanut entisten tummien värien sijaan kirkkaita ja iloisia värejä, enää kun ei ole tarvetta piilotella itseä.
Harvemmin olen kuitenkaan ostanut mitään normihinnoilla, vaan isken yleensä kiinni aletuotteisiin. Juuri viime viikolla löysin lempisalimerkkini, Davidin, vaatteita reippaasti alennettuna. Mukaan lähtivätkin sitten urheilutoppi, pitkähihainen trikoopaita, collegecaprit ja kahdet capripituiset urheilutrikoot - kaikki 20-25 euroa. Alennusta sain yhteensä 85 euroa, toki maksettavaakin jäi vielä kiitettävästi. Tähän mennessä suurin nautinto saavutuksestani tuli tajutessani sovituskopissa, että nämä urheiluihanuudet sopivat minulle, vieläpä koossa xs-s!
5 kommenttia:
Hei, laitappa kuvia:) Itse pidän myös urheiluvaatteista, mutta joskus iskee depis kun sovituskopissa koittaa jotain tasapaksulle suunniteltua vaatetta. Monesti juuri housut on epäsopivia ( kiristää kankusta ja vyötäröllä on löysää).
Aivan mahtavaa. Olen eksynyt kurkkaamaan blogiasi googlettamalla joskus aikoinani päärynävartalo-sanaa. Sinulla on pitkälti hyvin samantyyppinen vartalo kuin minulla, joten kiinnostuin blogistasi.
Nyt sitten tulin kurkkaamaan tänne uudestaan pitkän ajan kuluttua, ja vau mikä muutos noissa alapuolen muutoskuvissa näkyykään! Olet kyllä tehnyt älyttömästi töitä. Kun en blogiasi ole lukenut, niin saako kysyä, mikä on ollut suurin tekijä noin huimien tulosten takana, liikunta vai askeettinen ruokavalio?
Voinkin tehdä piakkoin ihan oman postauksen liittyen siihen, miten olen tällä kertaa (puolen vuoden aikana) päässyt tähän pisteeseen.
Lyhyesti sanoisin, että ruokailu on kaiken a ja o. Ei kuitenkaan ruuan askeettisuus, vaan terveellisyys - kenellä ruuanlaittointoa riittää, terveellisiä ruokia on paljon. Itsellä, kun ei tuota intoa ole, olen jämähtänyt aika samoihin ruokiin ja onhan se helppoa, jos on ravintoarvot tiedossa, varsinkin kun toiveenani on rasvan polton lisäksi lihasten saaminen. Kevään aikana söin noin 1700-1950 kcal päivittäin (enemmän kuin blogin alussa).
MUTTA ilman liikuntaa kroppani/oloni eivät olisi tällaisia. Jätskilläkin laihtuu, mutta ei rakenneta lihaksia tai saada kuntoa. Liikkumiseni onkin pitkälti rakentunut saleiluun (paitsi nyt kesällä on tullut ulkoilutua enemmän) ja kevyeen hyötykävelyyn. En ole tehnyt sitä, mikä kuluttaa eniten kaloreita, vaan sitä mikä muokkaa parhaiten lihaksia. Kilojen pudottaminen on periaatteessa helppoa verrattunut sitten siihen kiinteytykseen ja lihasmuotojen esiin saamiseen. Toivonkin, että sinnikkyys vielä palkitaan jossain vaiheessa.
Ajattele miten huonosti tämmöinen isompi ihminen on löytänyt urheiluvaatteita... Jenkeistä ja briteistä minä olen urheilulliset vaatteeni joutunut hankkimaan.
Mutta kyllä oli juhlaa, kun pystyin ostamaan L-kokoa olevan Ralph Laurenin ulkoilutakin. Kummasti tulee ulkoiluun iloa.
On se kyllä kumma kuinka vaatekoot ovat aika rajalliset joissakin paikoissa :/. Luulisi, että varsinkin liikkumaan kannustavia joustavia urheiluvaatteita olisi koossa kuin koossa, mutta ei.
Kiva, että olet pystynyt edes ulkomailta hankkimaan vaatetta. Kyllä se vaatteen mielekkyys vaikuttaa koko olemukseen.
Hirvittää ihan, kun jotkut nuorten vaatekaupat myyvät pelkästään ns. poikavartaloisille sopivia naistenvaatteita ja koot ovat tosi pieniä. Selitä sitten siinä teinille, että on ihan ok olla kokoa M, kun tuollaiset asiat saavat välillä ihan kypsän aikuisenkin ahdistumaan.
Lähetä kommentti