Nyt se alkaa

Vaatekauppakäynnistä sain lisäpontta ruokaremontin aloittamiseen. Eihän tämä tilanne miksikään muutu, jos syön epäterveellisesti ja tuudittaudun siihen, että vauva-arjessa lepsuilu on sallittua. En enää kestä ummistaa silmiäni seuraavilta faktoilta:

• Olen käynyt nyt kolmessa tuoreille äideille tarkoitetussa ryhmässä liikkumassa, ja kaikissa olen auttamatta leveydeltään isokokoisin ja löysin yksilö.

• Paino on pudonnut synnytyslaitokselta lähdön jälkeen melkein puolen vuoden aikana vain puoli kiloa!!! Vielä on matkaa lähes kymmenen kiloa raskautumispainoon ja 18 kiloa toissakesäiseen painoon.

• Varastossa odottaa kuusi isoa laatikollista kivoja vaatteita, ja minun on nyt tyydyttävä vain muutamaan raskausajanvaatteeseen. En todella halua ostaa uusia isoja vaatteita ja tässä kotona ollessa rahalle olisi muutakin käyttöä. Olisihan uudet vaatteet myös viesti siitä, että olen jo luovuttanut ja päättänyt jäädä ylipainoiseksi.

• Ruokailuni ovat nyt liian suurelta osin todella epäterveellisiä, mikä ei ole hyväksi kenellekään: en ole hyvänä esimerkkinä lapselleni ja huomaan jo nyt väärän ruokavalion vaikutuksen jaksamiseeni, ulkonäkööni ja parisuhteeseeni.

• Minulla ei ole mitään hyväksyttävää syytä siihen, miksi en jaksaisi tehdä terveyteni eteen mitään. Elo lapsen kanssa on tällä hetkellä melko helppoa: lapsi nukkuu yleensä  9-10 tuntia yössä ilman väliherätyksiä, on pääosin tyytyväinen oloonsa eikä juurikaan itkeskele. Toki vauva-arki on itsessään raskasta, kun lapsi on koko ajan riippuvainen vanhemmistaan ja täytyy elää lapsen ehdoilla. Joinain päivinä olen fyysisestikin ihan poikki pelkästään lapsen kanssa olemisesta. Kuitenkin varsinainen väsymykseni lähde on tällä hetkellä huono ruokavalio.

• Ajatus, että keskittyisin nyt vain vauvan kanssa olemiseen ja myöhemmin huolehtisin muusta, ei minun kohdallani toimi. Eläisin manjana-ajatuksin hamaan tulevaisuuteen. Sittenkö sitä jaksamista ja aikaa olisi muka paremmin, kun palaan työelämään!! 

Uskon, että kun saan oikeanlaista energiaa liikkumisesta ja terveellisestä ruokavaliosta, saan enemmän irti perhe-elämästäkin. Nyt se siis alkaa, itsestäni huolehtiminen! 

Jälleen kerran otan vaa'an kaverikseni, ainakin alkumatkalle. Olenhan jo nyt alkanut liikkumaan, mutta ruokavaliolle en ole tehnyt mitään, vaan välttelemällä vaakaa olen antanut itselleni luvan jatkaa herkuttelulinjalla. Kiloja on tiputettavana reippaasti, minun 162-senttisessä kropassani hyvänolon paino on ollut siellä 56-59 kilon paikkeilla.

Tämän kerran lähtöpaino on 73,6 kiloa. 

I'm a great girl

Viimeiset seitsemän kuukautta olen päivittäin ilostuttanut kanssaihmisiäni kalsarilegginseillä, vaatteella jota hoikempana en kehdannut laittaa päälleni, mutta nyt ylipainoisena jostain kumman syystä tällaiset joustavat, läpikuultavat ja ihonmyötäiset housut ovat (järkyttävä) tavaramerkkini. 

Ajattelinkin kevään kunniaksi hankkia vähän paremmat housut, jos vaikka joskus lähtisin ihmisten ilmoille iltaa istumaan. Riitti sitten yksi käynti Seppälän Great Girls -osastolla. Kokeilin paria joustavia koon 44 ns. isojen tyttöjen mallisia farkkuja, mutta tuossa koossa en mahtunut edes boyfriend-mallin "löysiin" farkkuihin. En edes välitä tietää, minkä koon Great Girl olenkaan, vaan jatkan kalsarilinjalla....

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

Viime kesänähän tein innoissani vaatekaapeilleni totaalisen inventaarion ja kaikki isomman koon vaatteet lähtivät kirppikselle tai roskikseen. Nyt kaappini pursuavat XS-S koon yläosia sekä 36-38 -koon housuja. Ja mikähän se tämän hetken vaatekokoni sitten onkaan? Paidoissa M ja housuissa 40-42! Juuri tällä viikolla painin sovituskopissa ja jouduin ostamaan 42-koon housut. Viime kesän vaateshoppailuihin käytin varmaan seuraavan viiden vuoden vaatebudjettini, joten kukkaroni (ja psyykeeni) ei kestäisi yhtään uusia isomman koon vaatehankintoja.

Seuraava kuvasarja valaisee hyvin vaatakaappini ja kroppani epäsuhtaisuutta (paidan helma on laitettu erilailla, oikeasti se olisi kyllä mahtunut mahan päälle). Eipä tuo viime kesänä ostettu bikinin alaosakaan kovin kauniilta näytä tässä pullamössökehossa.

Elokuu 2014                 Tammikuu 2015

Viime postauksen kuvat on otettu aamupäivällä tyhjällä vatsalla, joten ne eivät annan täysin realistista kuvaa olotilastani. Yleensä päivän aikana mahani on reippaasti ulompana kuin rintani ja olo kyllä kaikin puolin turpea.

Nyt parissa viime postauksessa on siis nostettu kissa pöydälle ja esitelty hävettävä ja itseaiheutettu tilanne. Tällainen olotila on epäterveellisen ruokavalion ja oikeastaan täyden liikkumattomuuden tulosta. Mutta...olkoon tämä viimeinen lihomismärehminen ja käännän katseeni positiivisempiin asioihin.

Run Päärynä Run

Tarkemmin tutkittuna ja jomotus huomioiden nyt näyttää siltä, että murtuma on ainakin kahdessa, todennäköisesti jopa kolmessa, varpaassa! Kuulemma tällaisille murtumille ei tehdä mitään, ja varpaat voivat olla vielä pitkään kipeitä :(. Tämän postauksen tekstin aloitin juuri ennen varvasepisodia, joten nyt aihe on itselleni vähän katkeransuloinen. Minä, juoksun vihaaja, jostain ihmeen syystä hurahdin juoksuun, ja sitten sitä ei pystykään tekemään. Onneksi ei ole vakavampi este, mutta ajankohdan osuminen juuri suurimman alkuintopiikin kohdalle oli pahin mahdollinen. Toivottavasti tauko ei ole kuitenkaan kohtalokas ja intoa on myös tulevaisuudessa.

Sitten itse aiheeseen:
Pikkuhiljaa, huomaamattakin, on tullut hankittua juoksuun sopivia vaatteita. Aiemmin olen jo kertonut hankkineeni juoksutakin (alesta 20 euroa). Juoksuun siitä tekee sopivan hengittävyys, keveys, heijastimet, hihan peukalolenkki ja taskun avainnipsu, joka pitää avaimen paikoillaan.

Keväällä ostin juoksutrikoot (lähinnä kyllä salille), mutta helteillä olen pitänyt mieluummin urheilushortseja. Näissä trikoissakin on heijastimet.

Syksyä varten ostin juoksuhanskat (alesta 10 eurolla). Ihan ex-tempore ostos, mutta varmasti paremmat lenkkihanskat kuin H&M:n neulesormikkaat ;). 

Näissä hanskoissakin juokseminen on huomioitu hengittävyydellä, heijastimilla ja jopa avaintaskulla!!! 

Sitten uusin hankintani: maailman ihanimmat lenkkarit, New Balance W890 V4 (alesta 99 e). Tossut ovat superhyvät: kevyet, jalassa täydelliset, äänettömät...Ostoperusteeni oli vain täydellinen minulle sopiva istuvuus, mutta myöhemmin luin, että nämä lenkkarit oli valittu Juoksija-lehden Vuoden kengäksi 2014, joten eiköhän näillä juoksut onnistu :). Ja muuten paluuta ei sitten ole halvempiin lenkkareihin. Näistä kengistä ei voi edes puhua samassa lauseessa marketista ostamieni 60 euron Asicsien kanssa.

Näiden juoksuvaatteiden lisäksi minulla on juoksuun sopivia urheilurintaliivejä, hengittävä pipo ja saumattomia juoksusukkia, joita käytän kaikessa liikunnassa. Seuraavaksi hankintalistalla olisi kunnon kerrasto ja sopivan pienikokoiset ulkoiluhousut. 

Varsinkin tuo viimeinen kuva melkein itkettää tällä hetkellä - ihanat, jalassa superhyvät uudet lenkkarini, jotka nyt sitten saavat pölyttyä kenkähyllyssä :/.  

Vaateinventaario

Niin ne jotkut vaatteet vaan ovat käyneet isoiksi ja joutavat pois. Postauksia vanhoista vaatteista on ollut useampiakin, koska napsin niistä muistoja ennen kirppisreissua. 

Nämä housut ostin 72 kiloisena:

Näitä housuja käytin 65 kiloisena:

Kaapupaidat mahtuivat päälleni aina mahan kohdalta ja peittivät sopivasti takapuolen, mutta jossain vaiheessa jopa nämä puristivat ikävästi käsivarsia.

Nyt, alle 60 kiloisena, on sitten pienempien ja tiukempia vaatteiden aika. 

Inventaariossa lähtee myös pari kooltaan ihan epärealistista tavoitevaatetta, joita voisi käyttää vain hävittämällä kaikki lihaksensakin, sekä vaatteita, jotka ovat menneet muodista jo vuosia ennen kuin ne vihdoin nyt mahtuvat päälle ;). 

Enää en säästä "Jos lihon uudestaan" -vaatteita, vaan hävitän kaikki isoiksi käyneet kammotukset sekä sellaiset vaatteet, jotka periaatteessa olisivat vielä käyttökelpoisia, mutta jotka olen ostanut vain sillä ajatuksella, että vaate peittää mahdollisimman paljon. 
Enää en aio hävetä vartaloani!

Ps. Kuvat on otettu kesän alussa, enää ei vatsa ole noin tiukassa kunnossa :/.

Addicted

Tunnustan: olen addikti ja jäänyt koukkuun urheiluvaatteisiin! 

En ole (sattuneesta syystä) koskaan ollut mikään vaateintoilija, mutta urheiluliikkeissä olen aina syttynyt. Kun housukokoni oli 44, en löytänyt eräästä pienemmästä urheiluliikkeestä ainoitakaan päälleni mahtuvia housuja. Nautin nyt siis senkin edestä voidessani jopa valikoida, mitä ostan. Aiemmin ostamani treenitopit ovat lähinnä vain odotelleet sitä hetkeä, kun olen niihin sopivan kokoinen. Nyt olenkin saanut käyttööni vinon pinon näitä aiemmin ostettuja toppeja. Olen myös intoillut urheiluliikkeissä ja ostanut entisten tummien värien sijaan kirkkaita ja iloisia värejä, enää kun ei ole tarvetta piilotella itseä. 

Harvemmin olen kuitenkaan ostanut mitään normihinnoilla, vaan isken yleensä kiinni aletuotteisiin. Juuri viime viikolla löysin lempisalimerkkini, Davidin, vaatteita reippaasti alennettuna. Mukaan lähtivätkin sitten urheilutoppi, pitkähihainen trikoopaita, collegecaprit ja kahdet capripituiset urheilutrikoot - kaikki 20-25 euroa. Alennusta sain yhteensä 85 euroa, toki maksettavaakin jäi vielä kiitettävästi. Tähän mennessä suurin nautinto saavutuksestani tuli tajutessani sovituskopissa, että nämä urheiluihanuudet sopivat minulle, vieläpä koossa xs-s!

Aamulenkki

Olen kytännyt sopivan kuivaa aamua, jotta pääsisin taas juoksemaan. Eilen avatessani silmät aurinkokin pilkahteli, joten ei muuta kuin äkkiä lenkkikuteet päälle ja ulos. Siinä ei ehtinyt miettimään, söisikö ensin aamupalan ja odottelisi sitten pari tuntia, että olisi juoksukykyinen. Nyt pitää käyttää samantien hyväksi kaikki sateettomat hetket!

Takissa on paljon heijastimia ja kätevä pieni avaintasku.

Päälleni puin juuri ostamani elämäni ensimmäisen juoksutakin. Takki oli ihan ex tempore -ostos, kun 50 euron takkia myytiin 20 eurolla. Näillä keleillä ihmettelen päivittäin, mitä sitä pukisi päälle. Tällä kertaa tuli sitten puettua liikaa: pitkähihainen, takki ja tuulipuvun housut. Vastaan tuli väkeä jopa T-paidassa ja shortseissa.

Tämä oli nyt kolmas juoksulenkki vuosikausiin - hyvä minä :). Hölkkäsin taas viisi kilometriä. Aikaa meni tasan saman verran kuin viime viikolla eli 39 minuuttia, ja kaloreita paloi 370 kcal. Ei ollut ihan kevyttä hommaa, mutta kun sopivan hitaasti eteni, matka oli ihan sujuvaa. On tämä kuitenkin mukavaa vaihtelua niille iänikuisille kävelylenkeille. Pääasia on, että nauttii siitä, mitä tekee.

Kesä 2013 vs. kesä 2014

Vasemman puoleiset kuvat ovat viime kesältä, melko tarkalleen 10 kiloa sitten. Osa kuvista löytyykin viime heinä- ja elokuun kirjoituksista Voihan pläski! ja Puristaa. Oikealla puolella on tämän kesän vastaiskut samaisille kuville. Kuvissa on hitusen erilainen kuvakulma ja ryhti, siksi mittasuhteet näyttävät vähän erilaisilta. 

kesä 2013                      kesä 2014

n. 66 kg   BMI 25,2           n. 56 kg   BMI 21,3

lievä ylipaino                                normaalipaino 

Kun katson vanhoja kuvia, voin todellakin ymmärtää oman tuskaisuuteni aina liikkeelle lähtiessäni: Mikä vaate mahtuisi päälle? Mikä puristaisi vähiten? Mikä peittäisi eniten? Enää ei purista, ja olen todella tyytyväinen muutokseen :). 

Osa vaatteista on käynyt jo reippaasti liian isoiksi, esimerkiksi alla olevat housut eivät pysy enää päällä, vaan roikkuvat kuin mitkäkin hiphopparin housut, ja paidat ovat todellisia kaapuja, joita ei liian löysien ja paljastavien kaula-aukkojen takia voi enää käyttää.

Viime kesänä yllä olevan paidan alaosa jäi jumiin tuohon kohtaa, alareuna kiristi ikävästi, ja yläosa jäi pussille. Nyt alaosa roikkuu vapaana.

Historiaa

Etsiessäni kuvia painavimmilta ajoiltani ei se ollutkaan niin helppoa, esimerkiksi 70+ kiloista ei kunnon vartalokuvia löytynyt. Kun en viihtynyt kropassani, en tietenkään viihtynyt myöskään kameran edessä. Eräältä vuodelta oli vain 20 kuvaa, joissa ainoassakaan en esiintynyt itse. Löytämissänikin kuvissa olin usein tehnyt rajaukset niin, että epämieluisat kohdat jäivät kuvien ulkopuolle. Tässä nyt kuitenkin muutama arkiston aarre ajalta, jolloin kaikki vaatteet tuntuivat epämukavilta päälläni. Ja pituuttahan on se 162 senttiä, jos se antaa perspektiiviä painolukemiin.

 2005                                            2008 

2009                                                               2010

69 kg                                                                    67 kg
   

69 kg                                    67 kg

2011                                                         2012 

 69 kg                                                                 64 kg

     

2013

64 kg

66 kg                                      66 kg

Aikamoisia kuunaamoja ja kaksoisleukojakin kuvissani näkyi:

Kuvien välissä on ollut ns. hyviä kausiakin, esimerkiksi loppuvuonna 2012:

                                  

   57 kg 

Vaatekaappihaaveita

Odotan niiiiiiin kovasti sitä hetkeä, kun voin tehdä lopullisen inventaarion vaatekaappeihini. Olen jo ihan kypsä, kun kaapit ovat pullollaan eri kokoisia vaatteita - liian isoja, melko sopivia, juuri sopivia, vähän kiristäviä ja ihan liian pieniä. Suurin osa vaatteista on odottamassa kirppisreissua tai käyttöönottoa, ja vain muutamat ovat sopivan kokosia. Käyttökelpoiset vaatteet olen koittanut laittaa etualalle, ja takana ovat liian isot ja liian pienet vaatteet. Kaapeissa on silti ollut kaaos, ja osa vaatteista on jopa ehtinyt käydä isoiksi siinä vaiheessa, kun olen ne löytänyt kaapin perukoilta. 

Kuvassa esimerkkiä housupinoistani: isot, sopivat, pienet.

Voi sitä hallittavuuden tunnetta, kun tulevaisuudessa saavutan uuden pysyvän kokoni ja voin karsia kaikki ylimääräiset vaatteet pois. Haluan, että sitten kaapissani on vain ja ainoastaan sellaisia vaatteita, joita käytän ja joita TYKKÄÄN käyttää. Niin monta vuotta kaappini ovat pursunneet vaatteita, joista en ole pitänyt ja joiden ostoperuste on ollut vain se, että ne mahtuvat päälleni ja peittävät mahdollisimman paljon. Ja arvatkaa vaan, monetko tavoitevaatteet olen elämäni aikana ostanut hyllyille lojumaan…

Sovituskoppikammo häviämässä

Kokeilin kauppareissulla huvikseni mekkoa, jollaiseen en uskonut koskaan mahtuvani, malli oli nimittäin todella vartalonmyötäinen. Mutta kuinkas kävikään? Mahduin kuin mahduinkin mekkoon, jopa kokoon S!!!! Kauppa olikin Prisma, koot siis ihan normaaleille täti-ihmisille, ja alaosa oli tehty tosi venyvästä kankaasta. 

Napakka yläosa istui täydellisesti, mutta sivuprofiili ei ollut vielä mahan kohdalta sellainen, että lähtisin tuolla vaatteella ihmisten ilmoille. Alaosan möykkyisyyskin harmitti. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin todella ihmeissäni, kun mekko ylipäänsä meni päälleni ja näkykin menetteli. Vaate jäi kuitenkin kauppaan, koska nyt ei ollut tarvetta tuollaiselle mekkoselle, vaan tein sovituksen vain testimielessä.

Sovituskoppikammo alkaa muuten selvästi helpottamaan, kun peilistä katsoo jo ihan mukavan näköinen nainen :).

12 viikkoa ja -9 kg

Nyt oli taas sellainen viikko, että grammoja lähti oikein kunnolla. Piti hypätä vaa'alle pari ylimääräistäkin kertaa, jotta uskoin silmiäni! Aika huikealta tuntuu, kun yht'äkkiä olenkin jo näin lähellä kymmenen kilon pudotusta. Miehen kanssa meillä on yhteensä lähtenyt jo yli 20 kiloa, joten kotona fiilis on aika korkealla :).

58,7 kg (-1,3 kg) BMI 22,4 (-0,5)
normaali paino

Täytyy kyllä sanoa, että viimeisen parin viikon aikana olen itsekin huomannut jo selviä muutoksia kropassani ja saanut uusia/uusiavanhoja vaatteita käyttöön. Ostinpa tuossa ulkoilutakinkin kokoa XS, kun koko S roikkui päällä. No, vertailuksi sitten toisenmallinen takki mahtui hartioista vain koossa M, joten ei tässä vielä liian pieneksi olla kutistuttu. 

Viikonloppuna otin muuten taas mitat ja mittakuvat, niistä lisää myöhemmin tällä viikolla.

Mahtavia fiiliksiä

Kyllä täytyy taas kerran todeta, että kevät ja valoisuus ovat niin minun juttujani! Tuntuu, että herään koko ajan enemmän eloon. Toki oma osuutensa on myös hyvin onnistuneella painonpudotuksella ja treenillä :). Eilen salilla ihmettelin peilistä yläkroppaani - muutosta on tapahtunut jo vajaassa kolmessa kuukaudessa. Alakroppa kyllä vaatii vielä reippaasti ihran sulatusta.

Eilen kävin iltasalilla ja kävelin salilta kotiin vasta yhdeksän jälkeen. Oli kyllä niin voittajaolo kävellessä freshinä jo humaltuneiden juhlijoiden keskellä kotiin. Päivän plussana, vaikkakin vähän ongelmallisena sellaisena, oli se että treenihousuni eivät enää pysyneet pitämättä päällä. Olen sinnitellyt niillä pari viikkoa, mutta eilen juoksumatolla piti ihan konkreettisesti pitää housuista kiinni, jotta en olisi paljastellut.

Illan salireissulla napattua.

Ongelmalliseksi housuasian tekee se, että kaapistani ei löydy tähän kokoon hyviä treenihousuja, enkä ala ostamaan mitään välikoonhousuja. Olisi pitänyt kutistua kerralla enemmän, jotta olisin saanut käyttööni seuraavat hyvät treenihousuni tai sellulliitin olisi pitänyt kadota hetkessä, jotta voisin käyttää shortseja. Nyt on jonkin aikaa tyydyttävä venyviin jumppatrikoihin. En tykkää ihonmyötäisistä treenihousuista - ainakaan vielä - joten menee vähän kärsimyksen puolelle, vaikka ilolla luovunkin isoiksi käyneistä housuista.

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Puhki kulutetut

Tällainen on lopputulos, kun reidet ovat niin paksut, että hankaavat toisiaan kävelessä: 

Todellakin loppuun kulutetut farkut! Muutama nolo tilanne noissa farkuissa on jo tullut koettua, kun haarovälin reiät unohtaneena olen istunut ihmisjoukossa jalat ristissä lattialla, ja reidet ovat pursunneet rei'istä ulos. Onneksi tiivistymisen myötä saan pikkuhiljaa viime vuotisia ehjiä farkkuja käyttööni.

WebRep

currentVote

noRating

noWeight