keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Nyt se alkaa

Vaatekauppakäynnistä sain lisäpontta ruokaremontin aloittamiseen. Eihän tämä tilanne miksikään muutu, jos syön epäterveellisesti ja tuudittaudun siihen, että vauva-arjessa lepsuilu on sallittua. En enää kestä ummistaa silmiäni seuraavilta faktoilta:


  • Olen käynyt nyt kolmessa tuoreille äideille tarkoitetussa ryhmässä liikkumassa, ja kaikissa olen auttamatta leveydeltään isokokoisin ja löysin yksilö.
  • Paino on pudonnut synnytyslaitokselta lähdön jälkeen melkein puolen vuoden aikana vain puoli kiloa!!! Vielä on matkaa lähes kymmenen kiloa raskautumispainoon ja 18 kiloa toissakesäiseen painoon.
  • Varastossa odottaa kuusi isoa laatikollista kivoja vaatteita, ja minun on nyt tyydyttävä vain muutamaan raskausajanvaatteeseen. En todella halua ostaa uusia isoja vaatteita ja tässä kotona ollessa rahalle olisi muutakin käyttöä. Olisihan uudet vaatteet myös viesti siitä, että olen jo luovuttanut ja päättänyt jäädä ylipainoiseksi.
  • Ruokailuni ovat nyt liian suurelta osin todella epäterveellisiä, mikä ei ole hyväksi kenellekään: en ole hyvänä esimerkkinä lapselleni ja huomaan jo nyt väärän ruokavalion vaikutuksen jaksamiseeni, ulkonäkööni ja parisuhteeseeni.
  • Minulla ei ole mitään hyväksyttävää syytä siihen, miksi en jaksaisi tehdä terveyteni eteen mitään. Elo lapsen kanssa on tällä hetkellä melko helppoa: lapsi nukkuu yleensä  9-10 tuntia yössä ilman väliherätyksiä, on pääosin tyytyväinen oloonsa eikä juurikaan itkeskele. Toki vauva-arki on itsessään raskasta, kun lapsi on koko ajan riippuvainen vanhemmistaan ja täytyy elää lapsen ehdoilla. Joinain päivinä olen fyysisestikin ihan poikki pelkästään lapsen kanssa olemisesta. Kuitenkin varsinainen väsymykseni lähde on tällä hetkellä huono ruokavalio.
  • Ajatus, että keskittyisin nyt vain vauvan kanssa olemiseen ja myöhemmin huolehtisin muusta, ei minun kohdallani toimi. Eläisin manjana-ajatuksin hamaan tulevaisuuteen. Sittenkö sitä jaksamista ja aikaa olisi muka paremmin, kun palaan työelämään!! 


Uskon, että kun saan oikeanlaista energiaa liikkumisesta ja terveellisestä ruokavaliosta, saan enemmän irti perhe-elämästäkin. Nyt se siis alkaa, itsestäni huolehtiminen! 



Jälleen kerran otan vaa'an kaverikseni, ainakin alkumatkalle. Olenhan jo nyt alkanut liikkumaan, mutta ruokavaliolle en ole tehnyt mitään, vaan välttelemällä vaakaa olen antanut itselleni luvan jatkaa herkuttelulinjalla. Kiloja on tiputettavana reippaasti, minun 162-senttisessä kropassani hyvänolon paino on ollut siellä 56-59 kilon paikkeilla.

Tämän kerran lähtöpaino on 73,6 kiloa. 

4 kommenttia:

C kirjoitti...

Tsemppiä!! Alku aina hankalaa, mutta kun saat homman käyntiin niin sitten se on menoa! :) oman olon paraneminen ja muutosten näkyminen on kyllä parhaita motivaattoreita. Eli ei muuta kun kovasti tsemppiä!

Zella kirjoitti...

Täältä myös tsemppitoivotukset ! Itselläni myös huomenna, huhtikuun alkaessa, jälleen kerran uusi alku...ja mulla ei ole edes vauvaa kainalossa, eli menneet seitsemän kuukautta olen velttoillut ilman mitään 'syytä'. Tästä taas reippaana kohti kesää, I hope.....!

Päärynä kirjoitti...

Kiitos tsempeistä. Nyt kyllä kelpaakin aloittaa uudet paremmat elämäntavat, kun ulkona on tuollaiset kelit, aurinkopaistaa risukasaankin, joten eiköhän tässä pystytä vaikka mihin. Ja aprillipäivä onkin erittäin hyvä aloituspäivä ;):

aBu - kirjoitti...

Hurjasti tsemppiä! Pienistä asioista liikkeelle, niin pian alkaa taas sujua halutulla tavalla :)