Kahden viikon muodonmuutos

Näiden kuvien välillä on 2 viikkoa ja 8 kiloa. Ihmettelen yhä, kuinka paino tippui noinkin paljon, vaikka vauva ja istukka painoivat yhteensä alle kolme kiloa ja minä söin kuin hevonen synnytyksen jälkeen. On siis totta, että synnytysreissulla kevenee yllättävänkin paljon.

Viikko ennen synnytystä      Viikko synnytyksen jälkeen

82 kg                                   74 kg

Tällä hetkellä kiloja on tullut taas muutama lisää - paino oli viimeksi katsoessani 76 kiloa -  eli näyttäisi siltä, että raskauskilojen kanssa saan vielä taistella. Yllätyksekseni vatsan seudulle ei tullut lainkaan raskausarpia, ainoa jälki on vatsaa halkova linea negra. Odotusaikana massaa tuntuikin kertyvän taas perinteisesti alakroppaan, mistä se on myös vaikein saada poiskin.

* Muutoskuvat-sivulta löytyvät kaikki kuukausikuvat.

Kroppaa kuunnellen

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika hiljaista liikunnan suhteen: flunssaa seurasi pahenevat raskausvaivat, eli kävely on viime aikoina aiheuttanut sen verran kipua, supistuksia ja väsymystä, että olen suosiolla jättänyt lenkkejä väliin ja saanut liikuntaa lähinnä kotitöitä tehden. 

Olenkohan muistanut mainita, että nuo kilometrit ovat yhteenveto kyseisen päivän liikunnoista, toisinaan matka koostuu siis paristakin liikkumiskerrasta. Esimerkiksi tuo 9,10 kilometrin matka muodostui 7,5 kilometrin lenkistä ja loput kilometrit tulivat kauppareissulla. Tuo päivä muuten oli aivan liian rankka, ja siitä toipumiseen meni useita päiviä. Tuntuu, että olotila lähti muutenkin siitä päivästä heikentymään. Nyt olisi kyllä kova halu liikkua, mutta kuuntelen taas kroppaani.

Hyötyliikuntaa

Tässä viime viikon taivallukseni. Parina päivänä en päässyt kunnolla edes sängystä ylös ja huomasin, että viileämpi ilma ei enää houkutellut samaan malliin ulos. Yksi syy tähän on myös se, että tämän hetken rajallinen vaatetukseni ei ole paras mahdollinen syyssäällä.

Kesästä lähtien olen harrastanut hyötyliikuntaan enemmän kuin ikinä. Kaikki kaupunkireissut teen kävellen, ennen automaattisesti kuljin autolla ja parkkeerasin kalliilla hinnalla parkkihalleihin. Nyt vain ihmetyttää, miten lähellä keskusta onkaan, ja enää en edes kehtaisi kuluttaa tuohon matkaan bussilippuja tai parkkimaksuja. Toisaalta tuntuu hassulta, että juuri nyt raskauden loppuvaiheessa kävelen enemmän kuin koskaan, mutta liikuntamäärä pysyy ihan sopivana, koska muuten ei tule juurikaan liikuttua. 

Pungertamista

Kyllä sitä viime viikollakin tuli kummasti käveltyä, vaikka muutamana päivänä en oikein meinannut saada mitään aikaiseksi. 

Niin sanottuun normaaliin olotilaan verrattuna jo lenkille lähteminen on nykyään paljon  työläämpää kuin ennen. Pukeutuminen kestää turhauttavan kauan. Extravarusteina minulla on nykyään tukivyö ja kompressiosäärystimet. Varsinkin sukkien, säärystimien ja kenkien pukeminen on työlästä, koska maha haittaa kumartelua. Ja voi sitä vessasäätöä ennen lähtöä, käytännössä käyn yleensä kaksi kertaa pukeutumisen aikana vessassa. Nykyään "treeniini" voi laskea myös pukeutumisen ja riisuutumisen, sen verran pungertamista ne vaativat ;).

Raskausajan liikkumiseni

Liikunta tasapainottaa verensokerin heittelyä, ja minulla onkin sokeriarvojeni takia nyt ihan velvollisuus harrastaa liikuntaa mielellään 30-60 minuuttia päivittäin. Koen liikkumisen nyt tärkeäksi myös siksi, että yleiskuntoni säilyy/kohentuu ja selviän tulevasta koitoksesta. En voi siis vain päättää, että tänään ei huvita liikkua, vaan lepopäivälle täytyy olla hyvät perusteet.

Keväällä kuntoni laski todella alas, kun käytännössä tammi-, helmi- ja maaliskuussa oli kipujen takia mahdotonta tehdä edes kävelylenkkejä. Huhti- ja toukokuu menivät myös puolikuntoisena. Liikkumatonta kautta kesti siis lähes viisi kuukautta. Onkin ollut iso työ saada kunto taas nousuun. Kesäkuussa totesin, että sali ei tarjoa tällä hetkellä minulle mitään: nollakunnolla ei siinä vaiheessa raskautta ollut järkevää aloittaa salitreeniä, pikku painoilla ei tullut hiki ja aerobiset laitteet aiheuttivat kipua. Liikuntani onkin tällä hetkellä pelkkää kävelyä (ja aina muistaessani lantionpohjalihasten vahvistamista). Salikortti on jäähyllä tammikuun alkuun asti ja katson sitten, miten jatkossa treenaan.

Elokuun taipaleeni.

Elokuussa oli aivan ihanat kävelyilmat, joten nautin päivittäisistä lenkeistäni. Kunto alkoi myös olemaan jo sellainen, että kävelyssä oli jo treenin tuntua. Kävelinkin elokuun aikana lähes 90 kilometriä, vähän päällekin (aina helteillä ei ollut sykemittaria mukana ja muutama lenkki jäi kirjaamatta ylös). Tietyistä kävelyreiteistä tuli suosikkejani, ja niiden myötä lenkit muotoutuivat pääosin 5-6 kilometrisiksi.

Viimeiset pari viikkoa kävely on pikkuhiljaa muuttunut hankalammaksi. Tällä hetkellä tavoitteeni on liikkua päivittäin ainakin 3 kilometriä, mielellään 5-6 kilometriä. Vauhdilla ei ole enää merkitystä ;). Tämän viikon kävelyni esimerkiksi olivat tällaiset:

Tällä hetkellä olen äitiyslomalla ja keskityn siihen, että päivittäin käyn mukavalla kävelylenkillä ja syön vähähiilarista ruokaa kohtuudella. Näin ei painonkaan pitäisi enää suurempia nousta.

Raskausajan ruokailuni

Kuten edellisessä postauksessa totesin, raskausajan ulkonäölliset muutokset kropassani eivät ole juuri häirinneet. Olen kuitenkin joutunut ottamaan painostani ja ruokavaliostani pientä stressiä nyt niin sanotusti lääkärin määräyksestä. Kesällä nimittäin "kärähdin" sokerirasitustestissä, joka tehdään monelle raskauden aikana. Kohonneet sokeriarvot (raskausajan diabetes) eivät ole mikään pikkujuttu, vaan ne voivat viestiä tulevasta 2. tyypin diabeteksestä, vaikuttaa tulevan lapsen kokoon ja sokeriarvoihin ja aiheuttaa näin riskejä synnytystilanteessa sekä lisätä riskiä lapsen myöhempään liikapainoon ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöön.

Ylipaino on yksi riskitekijä, joka heikentää varsinkin raskausaikana äidin sokerin sietokykyä - minun painonihan oli kohonnut yli 10 kiloa viime kesästä, ja olin taas ylipainon puolella jo raskauden alkaessa. Ylipainoisille suositellaan raskausaikana maksimissaan 8 kilon painonnousua - minä olen jo ylittänyt tämänkin määrän. Kaikesta väsymyksestä ja sairastelusta huolimatta olisi siis pitänyt jaksaa olla paremmin hereillä painoni kanssa, vaikkakaan en usko sen olleen ainoa syy tilanteeseeni.

Onneksi olin alkukesän aikana siirtynyt vähitellen vhh-ruokavalioon talvisen ja keväisen sekavan ruokavalion jälkeen. Sokeritilanteeseen voi nimittäin itse vaikuttaa ruokavaliolla. Sokerirasitustestin jälkeen otin viikon ajan neljästi päivässä itseltäni verinäytteen, ja sokeriarvot pysyivät tällä ruokavaliolla sopivissa rajoissa. Onneksi suurempiin toimenpiteisiin (diabeteslääkitys tai -pistokset) ei ole tarvinnut ryhtyä. Tällä hetkellä testailen sokeriarvojani satunnaisesti ja täytyy myöntää, että ruokavalion kanssa on pakko olla nyt hyvinkin tarkkana. Raja-arvot ylittyvät heti, jos syön liian hiilihydraattipitoista ruokaa. Ei riitä, että miettisin pelkästään, mikä on terveellistä, vaan täytyy selvitellä hiilihydraattipitoisuuksiakin. Esimerkiksi pasta, peruna, riisi, leivät ja ylipäänsä viljatuotteet ovat luonnollisestikin kiellettyjen listalla, samoin monet hedelmät ja esimerkiksi maitotuotteet ja porkkana nostavat arvoja ihmeen paljon. 

Näillä onneksi pystyn vähän herkuttelemaan.

En voi sanoa tällä hetkellä varsinaisesti stressaavani ruokavaliosta, mutta skarppina sen suhteen täytyy olla. Välillä olen kiukkuinen, koska raskaus tunnetusti lisää myös mielitekoja ja ottaahan se pannuun, kun koko ajan joutuu miettimään syömisiä. Muutamille mieliteoille olen sitten antautunut, mutta huomannut kuinka herkässä lipsumisen jatkuminenkin on, eli ruokavalion kanssa ei minun psyykellä kannata alkaa leikkimään. Kotona ruokailut sujuvat melko kivuttomasti, mutta sosiaaliset tilanteet ovat haastavia. 

Nyt tällä kokemuksella ärsyttävät suunnattomasti ihmisten usein sanomat latteudet, kuinka raskaana voi hyvällä omallatunnolla syödä herkkuja ja jopa kahden edestä! Tätä vitsailua ja ruuan tuputtamista olen itsekin saanut kuulla koko raskausajan. Niille, joilla on riski saada raskausajan diabetes, oikeanlainen ruokavalio on äärimmäisen tärkeä lapsen hyvinvoinnin kannalta. Ei ole helppoa raskaudesta väsyneenä pidättäytyä monista tavallisistakin ruoka-aineista, joten vitsailujen kuuntelemiseen ei kyllä riitä enää huumori.

Massakausifiiliksiä

Kuten viime postauksessa näkyy, massaa on kertynyt ihan kiitettävästi viime kesästä. Puolet massan lisääntymisestä liittyy syksyllä alkaneisiin terveysongelmiin (ja niiden mukanaan tuomiin lieveilmiöihin, kuten taukoon liikkumisessa, stressiin, väsymykseen ja  ruokavalion muuttumiseen), ja puolet lisämassasta on tullut raskauden aikana. Sinänsä ero viime kesän timmeimpään olotilaan ei nyt ahdista kovin paljon, koska tiedän, että tilanteeni on väliaikainen. En myöskään halua stressata, koska sisälläni kasvaa uusi ihminen. Joskus mieleen tulee, että olisi pitänyt olla tiukempi ruokavalion kanssa, varsinkin ennen raskautta, mutta syksy ja varsinkin alkukevät olivat todella rankkoja, joten olen tyytyväinen, että asiat ovat yleisesti ottaen näinkin hyvin - ulkoisille asioille ei nyt ole sijaa. 

Kevään sairastelun jälkeen olen vihdoin kesän aikana päässyt vähän normaalimpaan rytmiin. Liikkumattomuus oli keväällä suurin tuskan tuoja. Nyt todellakin osaan arvostaa sitä, että kipuja ei ole ja jaksan taas kävellä useammankin kilometrin kerrallaan. Raskausvaivat ovat alkaneet painamaan, mutta kun tiedän syyn, vaivat on helppo kestää. Tällä hetkellä pääasiassa lyllerrän, mutta sisäisesti tunnen taas ihanaa liikunnan iloa ja sisälläni asustaa yhä se sama liikkuja kuin vuosi sitten. 

Missä mennään?

Bloggaaminen ei ottanutkaan vielä tuulta alleen. Loman loputtua on ollut niin paljon muuta kiirettä ja sopeutuminen töihin on taas kerran tuottanut vaikeuksia. Eipä tämä kesäinen sääkään ole yhtään helpottanut työarkeen siirtymistä. Toisaalta kävelylenkkejä on ollut ihana tehdä iltasella hihattomassa paidassa ja shortseissa.

Kirjoittamisen aloittaminen on ollut siksikin haasteellista, että elän tässä muutosaikaa ja elämäni pääosassa on nyt asia, jota en varsinaisesti ole aikeissa tuoda blogiini. Mielessäni oli blogin hautaaminenkin, mutta uskon kuitenkin, että seuraavan vuoden aikana blogista voi olla minulle itsellenikin enemmän hyötyä kuin haittaa. Nimittäin muutamien kuukausien kuluttua alkaa todellinen "kroppa takaisin kuntoon" -projekti, tosin silloin en voi treenata ja syödä niin itsekkäästi kuin aiemmin ;). Mietin pitkään, laitanko hetkeen lainkaan "mittakuvia" tänne, mutta päädyin nyt harkinnan jälkeen kuitenkin lataamaan viimeisimmät kuvat.  

6/2014                        8/2015

56,2 kg  BMI 21,4               79 kg   BMI 30,3

normaalipaino                                        raskauspaino