Edellisestä kirjoituksesta on yht'äkkiä kulunut melkein puoli vuotta! Sinänsä pitkä aika, mutta toisaalta tuntuu, että arkipäivät vain hujahtavat ohi eikä aika tunnu riittävän mihinkään. Viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut monenmoista vuoristorataa - tasapainoilua työhön paluun ja vauva-arjen välillä, lainakodin ja oman kodin välillä, hyvän ja huonon fiiliksen välillä - nimenomaan tasapainoilua lähes kaiken kanssa. Tuntuu, että rahkeet eivät ole riittäneet kunnolla mihinkään.
Tein jossain vaiheessa itseni kanssa diilin, että minun ei tarvitse jaksaa mitään muuta kuin edes jotenkuten selvitä arjesta. Tämä oli varmaan välttämätöntä, jotta selvisin 'hengissä' kesään asti. Tähän olisi helppo tuudittautua pidemmäksikin aikaa, mutta fakta on se, että näin ei voi jatkua enää oikeastaan hetkeäkään pidempään, koska nyt tämä oleminen jo ruokkii pahaaoloa. Tällaiselle mustavalkoisesti ajattelevalle ja 'joko kaikki tai ei mitään' -periaatteen omaavalle perfektionistille tämä oleminen on nyt mennyt täysin alisuoriutumiseksi myös blogin aihepiirin osalta, eli en liiku juuri lainkaan, syön mitä sattuu/milloin sattuu, nukun ihan liian vähän/paljon jne. Kaiken seurauksena jaksaminen on totaalisen nollassa.
Avasin vihdoin blogini siksi, että nyt on tullut seinä vastaan tämänkaltaisen olemisen kanssa ja on pakko saada elämään energiaa. Uskon, että terveellisten elämäntapojen kautta löytyy ratkaisut myös muihin ongelmiin. Vaikka todellisuudessa ei olisi aikaa tietokoneen ääressä istumiseen, niin ehkä tämä on nyt kuitenkin ainoa keino saada itseni hereille. Tässä kirjoittaessa pysähdyn edes hetkeksi aina miettimään toimintaani ja ajatuksiani - en voi siten sulkea silmiäni epäkohdilta ja toisaalta minulla on siten mahdollisuus suunnata toimintaa siten, että elämänlaatuni paranee. Takaisin siis linjoilla....
