keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Muutosta väärään suuntaan

Moni ei välttämättä edes huomaa mittojeni kasvua. Itse huomaan sen ihan konkreettisestikin nyt, kun vaateinventaarion jälkeisen kaappini vaatteet ovat alkaneet pikkuhiljaa kiristämään. Olen uhkaavasti kasvamassa ulos jo isoimmistakin housuistani (venyvät vaatteet ovat tietenkin asia erikseen)!! 

Kesäkuu 2014 vrt. elokuu 2014.

Juhannuksen aikoihin olin jo aika hyvässä kunnossa, mutta nyt kroppa on pehmeämpi. Reisien välinen rako on alkanut kaventumaan, maha pullottamaan ja orastava lihasten erottuvuus häviämään. Kesäkuun kuvissa oli reisissäkin vihdoin alkanut tapahtumaan jotain kehitystä, enää sitä ei huomaa. 

Kesäkuu 2014 vrt. elokuu 2014.

Ei tilanne ole ulkoisesti paha vieläkään, mutta joskus sentinkin muutos voi olla ratkaiseva vaatteissa, eikä minulla ole halua eikä suoraan sanottuna varaakaan kasvaa ulos vaatteistani. Lisäksi henkilökohtaisessa ihannekropassani lihakset erottuvat jonkin verran, ja siksikin haluan muokata kroppaani vielä lisää.

Kesäkuu 2014 vrt. elokuu 2014.

Pieni muutos on usein suuremman muutoksen alku, niin hyvässä kuin pahassa, enkä siksi jää tuudittautumaan uusiin mittoihini. Mietin, mitä minä ITSE ajattelen asioista ja mitä minä ITSE haluan. Monelle ei ole tärkeää lihaserottuvuus, osalle riittäsi se, miltä näytin 65 kiloisena, mutta nyt onkin kyse minusta ITSEstäni. En ole toteuttamassa muiden toiveita, vaan omiani!

Minun toiveeni ja haaveeni ovat olleet samat, vaikka tässä jalkavamman mukana tuoma motivaation lasku on hidastanutkin hommaa tai vaikka pari viime kuukautta herkuttelinkin lungimmin. Minun on ollut ihan hyvä olla tässä koossa hetken aikaa, mutta edelleen havittelen omaa päämäärääni. En tyydy tällä kertaa jäämään kahden metrin päähän maaliviivasta, vaan aion mennä maaliin asti. 


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä! Luonteesi on kyllä niin rautaa että hyvin ajateltu on jo puoliksi tehty :) hyvää syksyä!