sunnuntai 24. elokuuta 2014

Suunnanmuutos

Tunnustan, että tässä on alettu mennä "metsään" ja kunnolla. Seison yhä postausteni "Miksi onnistu(i)n tällä kertaa?" osa I ja II (, jotka kertovat nimenomaan elämäntapamuutokseni laihdutusosuudesta) takana. Olen kuitenkin myös elävä esimerkki siitä, että elämäntapamuutos ei ole helppoa, eikä se hyvistä saavutuksista huolimatta ole selviö. Ihmismieli on välillä heikko, ja nyt on ollut minun heikko hetkeni. Myönnän, että muutamat viime viikot ovat menneet vanhoilla tavoilla: epäterveellisellä ruokavaliolla ja vähällä liikunnalla. Tähän on tultu, kun liikkuminen on hankaloitunut ja ruoka-aikataulut  ovat pettäneet (pitkät ateriavälit ovat johtaneet vääriin valintoihin, jotka puolestaan ovat aiheuttaneet jonkinasteisen hiilaririippuvuuden).


Kuinka säilyttää saavutettu elämäntapa, vaikka rutiinit syystä tai toisesta muuttuisivat? Se, mikä toimi itselläni kesällä, ei toimi enää. Kesällä alkanut ruokalepsuilu on jatkunut ja pahentunut, samaan aikaan työkiireiden ja jalkavamman takia liikkuminen on ollut minimissään. Kesällä viikkokulutus oli 3000 kilokalorin paikkeilla ja nyt reippaasti alle 1000 kilokaloria. Liikuttaessa paljon suuret kalorimäärät eivät näy, mutta kun kulutus vähenee huimasti, ei mene kauaakaan kun liikakalorit näkyvät kropassakin. Selvää kuin pässinliha, mutta mielenihän kaunisteli totuutta, kunnes sitten sain kunnon herätyksen.

Tänään otin mitat ja kuukausikuvat (, joihin palaan myöhemmin). Keskikroppa oli taas saanut kiitettävästi lisää mittoja, ja paino oli jo 59 kiloa! Huomasin tämän ihan konkreettisesti eilen, kun pitkästä aikaa vedin jalkaani pitkiä housuja. Housut ovat alkaneet taas puristamaan. Tämä oli minun (ja miehenikin, koska yhdessä olemme tällaisen sopan taas keittäneet) herätys. Nyt, toisiamme tsempaten, palaamme viime keväiseen arkeen. Minulla on jalkani ja treenien kanssa hieman pohdittavaa, mutta ensisijaisen tärkeää on aloittaa taas ne tutut syömisrutiinit. Aion myös ottaa aiemminkin blogin aikana toteuttamani aseen käyttöön, eli ensi viikolla laitan tänne päivittäin painoni, mikä saa minut toivottavasti pysymään tiukasti ruokavaliossa. Saa nähdä, miten paljon vanhaan tuttuun ruokavalioon (n. 1700 kcal/pvä) siirtyminen näkyy vaa'alla. 


Sinänsä olen vielä ihan tyytyväinen kroppaani, mutta NYT täytyy tehdä jotain, ennen kuin ollaan taas syvemmissä vesissä. Toimin nyt omien, postauksen alussa mainittujen, kirjoitusteni mukaan. Tavoitteena on nyt lopulta saavuttaa 55 kiloa. Kesällä tuudittauduin siihen liian aikaisin, ja lopputulos olikin nykyinen 59 kiloa. Viikon kuluttua, kun pahin nestepöhö on pois, voin miettiä sitten tavoiteaikatauluani.

Tiedänpähän jatkoa ajatellen, että saan vielä työstää elämäntapamuutosasiaani. Jos kaikki ei menekään niin kuin pitäisi, miten ylläpidän hyviä elämäntapoja uusissa elämäntilanteissa? Miten ylläpidän terveellisiä elämäntapoja ylipäänsä saavutettuani painotavoitteeni? Tämä tilanteeni olkoon muistutus siitä, että kyse ei ole projektista, joka alkaa ja päättyy, vaan koko loppuelämästäni. Hyvillä mielin tässä kuitenkin vielä ollaan. En halua ajatella epäonnistuneeni, vaan otan tästä opikseni ja kehitän tässä asiassa itseäni.

Ps. Tämän postauksen kuvat ovat palapeli tammikuun ja kesäkuun kuvista.

4 kommenttia:

Eli kirjoitti...

Vähänkö hienot kuvat, noissa meinaan tuo ero konkretisoituu oikein kunnolla :-) Hyvää työtä oot tehny. Ja tuo aikaisin herääminen on kaiken a ja o, vaikka välillä meniski vähän mönkään. Heti vaan kun siihen puuttuu niin ei ikinä ajaudu takaisin vanhoihin mittoihin :-)

Tsemppiä ja toivottavasti pääset taas pian liikkumaan!

Sarah Suomalainen kirjoitti...

Hyviä havannoillistajia nuo kuvat!

Mä luulen, että sulle ja myös mulle tekee hyvää, että tulee takapakkia ja koettelemuksia. Jos kaikki menis kuin linnunlaulu, niin ei kerääntyisi tietoa ja siitä muodostuisi viisautta. Yleensä onnistujat yrittää ja erehtyy.

Poikkeustilanteisiin ja elämänmuutoksiin on hyvä valmistautua ja tajuta niiden merkitys. Mulla keväällä töissä oli muutoksia, jotka vaikuttivat siihen, että jouduin syömään eineksiä. No, jos oisin vähän perehtynyt asiaan olisin sitten voinut miettiä, miten oisin hoitanut tilanteen toisin.

Eilen mulle tuli vastaan namiongelma... Huoh!

Mutta kyllä tää tästä lähtee. Sä oot päättäväisen ja suunnitelmallisen tuntuinen taas. Mäkin aion olla.

Tsemppii!

Päärynä kirjoitti...

Kiitos ihanista tsempeistä - auttoivat :).

Kg-Ani kirjoitti...

Tsemiä takaisin ruotuun, kyllä se siitä taas lähtee vauhtiin. Eikä vain lähde, vaan alkaa taas tuntua hyvältäkin! Täällä eletään tunnelmissa mukana. Tulkoon arki ja hommat palatkoot raiteille :)