keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Minipudotus

Viikon saldo oli -100 grammaa. Odotan kovasti painoni alkavan luvulla 6, ennen kesäkuuta tämä varmasti tulee tapahtumaan.

71,9 kg (-0,1 kg) BMI 27,4 (+/-0)
lievä lihavuus

Syömisten suhteen tavoittelen yhä samoja asioita, joita aiemminkin:

pois loputkin herkut 

* ruokailujen rytmittäminen

* runsas veden juonti


Miten tietyt asiat voivatkin olla niin vaikeita? Varsinkin ruokailujen rytmittäminen tuottaa suuria ongelmia, koska olen yleensä aamupäivästä pitkälle iltapäivään aika tiivisti menossa ja usein matkalla tulee yllättäen lisäohjelmaa, johon en ole varautunut ennakolta. Nälkäisenä sitä sitten tulee tehtyä myös harkitsemattomia päätöksiä ja viime viikollakin tuli napattua kiireessä muutama croissant.

Taas on tullut todettua, että minulle haastavampi asia on nimenomaan ruokailut eikä liikunta. Kun vaan saan itseni liikkeelle, minun on helppo liikkua, koska nautin siitä ja liikunta on ollut osa elämääni pienestä tytöstä asti.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sillon ku mä aloin muuttamaan elämäntapojani viime kesän lopulla, laitoin lapulle ylös mihin aikaan mun pitää syödä, että ateriavälit pysy tasasina. Pidin sit aina jotain hätävaraevästä mukana (banaani, proteiinipatukka tms.), jotta sain syötyä edes jotain 3-4 tunnin välein. Pikkuhiljaa ateriarytmi muuttu automaattiseksi ja nykyään nälkä alkaaki vaivaamaan hetkeä ennen ruoka-aikaa. Suunnittelin myös aina etukäteen, mitä syön mihinkin aikaan niin ruoka-ajan lähestyessä oli selvät suunnitelmat siitä, mitä pitää laittaa lautaselle. :)

Heidi

Päärynä kirjoitti...

Mullakin on ravinto-ohjelmaohjeessa ihan tarkat ajat ja ruoka-aineet, mutta.... Työaikana, kun oli tietty sama rytmi päivittäin, sain ruokailutkin rytmitettyä hyvin. Nyt kun en ole niinkään aikatauluihin sidottu, en halusi myöskään, että ruokailut rajoittaisivat menojani ja toisaalta menoissa on paljon sellaista, että en ole mitenkään ruokapöydän lähettyvilläkään.

Monesti on käynyt niin, että olen esim. jumpan jälkeen treffannut yhden kaverin ja erottuamme törmännyt toiseen kaveriin, jonka kanssa ollaan juteltu ja intouduttu perään lähtemään vaunulenkille - kotiin tullessa huomaankin, että olen ollut 5-6 tuntia reissussa. Usein vähän huomaamattakin aika vaan hurahtaa.

Täytyy nyt kuitenkin edes joku pieni eväs (minkä voi vaikka kesken kävelyn syödä) ottaa mukaan, ettei sitten tule ostettua kiireessä jotain turhuutta. Kyllä tämä varmaan pikkuhiljaa alkaa muotoutumaan, mutta ottaa aikansa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo on muuten totta että työpäivien aikana ruokarytmi pysyy hanskassa tosi helposti! Viikonloppusin mullaki meinaa vähän liukua ruokailuvälit ku on kaikenlaista menoa. Tuo on tosin kiva kuulla et pienestä lapsesta huolimatta et oo hautautunu kotiin! Monet kaverit on sanonu et sitä helposti jää jumiin kotiin ku lapsen kans lähteminen on haastavampaa kuin ilman.

Mä oon saanu sun blogista kyllä niin paljon tsemppiä, tuntuu ettei tarvi tehdä tätä matkaa yksin, kun voin lukea sun kokemuksia! Ja sun muutoskuvat on ihan parhaita. :)

Heidi

Päärynä kirjoitti...

Olen kyllä tosi paljon liikkeellä lapsi mukanani - harrastellaan, tavataan ihmisiä. Onni on asua paikalla, josta pääsee helposti joka suuntaan, jos asuisimme sivummalla olisin varmaan masentunut kotiin.

Miten muuten Heidi sinun tilanne on nyt? Oletko saanut paino viime viikkoina alemmas? Meillä oli melko lähellä BMI:t, ainakin vähän aika sitten.

Anonyymi kirjoitti...

Mun paino on pysyny samoissa lukemissa ku käsi on käyny herkkukipolla turhan usein. :/ Mut liikunnat ja oikean ruuan syöminen sujuu tosin hyvin. :) Nyt ku saan vaan vähennettyä herkuttelua niin eiköhän tuloksiakin ala näkymään!

Heidi

Päärynä kirjoitti...

Heidi: Sama tilanne täälläkin, osin menee tosi hyvin, mutta sitten tosiaan käsi lappaa suuhun myös vääriä asioita.