keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Superluuseri

Voi apua, miten kaikki voikaan suistua ihan raiteiltaan niin nopeasti :(. Olen superväsynyt enkä saa motivoitua itseäni mihinkään. Työpäivän jaksan tsempata, ja sitten voimat loppuvat. Monta viikkoa meni niin hyvin ja vielä hetki sitten treenit ja syömiset tuntuivat helpoilta. Kun elämä antoi takaisin päin, omasta itsestä välittäminen loppui totaalisesti ja mikään ei tunnu enää kiinnostavan - ei elämä, ei kuolema, ei mikään… Moni asia kasaantui - sairaalavierailut ja hautajaisjärjestelyt ym. niihin liittyvä, hormoonikierron haastavat päivät ja pirun käsivaiva, joka yhä estää yläkroppatreenit -  ja se sitten hajotti koko pakan.  



Tänne blogin puolellekin oli tosi vaikea tulla kirjoittelemaan. Yleensä luen toisten liikuntablogeja päivittäin, mutta nyt nekään eivät ole kiinnostaneet. Täällä siis vaan kannetaan treenikassia turhaan edestakaisin kodin ja työpaikan väliä, syödään mitä vaan on käden ulottuvilla, paisutaan ja kirotaan, kun vaatteet alkavat taas kiristämään. Miksi tämä on minulle taas niin vaikeaa? On taas niin superluuseriolo :(. 

Ps. Kiitos Inka haasteesta. Vastaan siihen, kun jaksan. Nolottaa oikein, että näin lupasin edelliseenkin saamaani haasteeseen kuukausia sitten ja taitaa sekin postaus olla vielä keskeneräisenä tulla luonnosten puolella.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi! Siulla on selvästi tunnesyömistä, minkä varmasti jo itse tiedostatkin. Siitä on todella hankala päästä pois.. itsekin taas jälleen kerran opettelen uudestaan pääsemään irti tuosta vaivasta. Tosi hyvä, että oot rehellisesti kertonut noista syömisistä, se on hyvä avain parempaan. Ootko kokeillu ostaa esim. kirsikkatomaatteja tai miniporkkananoita, joilla voisi aloittaa tunnesyömisen kuriin saamista? Tsemppiä!!! :)

Inka kirjoitti...

Älä suotta ota paineita vastailusta. Nyt vaan liikuntaa mielen mukaan eli juuri sitä mitä haluat ja sen verran että mieli pysyy edes jossain määrin virkeänä. Vaikka vaan korttelin ympäri kävely. Lepää nyt vaan stressit ja murheet pois. Ja ethän vaan ota liikaa omalle kontollesi. Nyt vaan kaikkea järkevää syömistä kaapit pullolleen ja sitä sitten mielen mukaan. Mä oon joskus stressaavina aikoina tilannut Luomulaatikosta kerran viikossa satsin, joka on pakko syödä sitten viikon aikana. :) Stressi kaikkoaa ja saat jatkaa taas matkaa alaspäin. Kyllä se siitä sitten taas. Vahva usko on suhun!

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä! Syyllisyys pois - itsekin tiedät, mistä asia johtuu. Entäpä, jos hengähdät hetken pudotustavoitteesta ja pyrit siihen, että paino ei nouse? Ensimmäinen päivä ruotuun palaamisessa on vaikein - joka kerralla;)

Inka kirjoitti...

Tästä päivästä se alkaa ja menneet päivät unohdetaan. Ainakin mun osalta. Sipsejä on mennyt puolipussia päivässä, mutta nyt se saa riittää. Jouluna sitten seuraavan kerran herkutellaan. Lähdetkö mukaan?

Päärynä kirjoitti...

Kyllä minulla on selkeästi tunnesyömistä isolla T-kirjaimella. Puhtaasti sitä ja samalla kaavalla menty useamman kerran :(.