Viimeiset yhdeksän päivää ovat olleet ensimmäiset todella vaikeat päivät sitten tammikuun. Kun viime viikolla annoin mieliteoille pikkusormen, ne ovat meinanneet viedä nyt koko käden. Naistenvaivat ja loputtomaksi sateeksi muuttunut keli eivät yhtään auttaneet asiaa. Heti kun kesäkuun alun postauksessa erehdyin kehumaan elämäntapamuutoksen helppoutta, alkoi ongelmat. Tuudittauduinko taas johonkin Hyvin menee -fiilikseen ja unohdin sitten skarpata syömisten suhteen? Ainakin sitä seurantaa täytyy näemmä jatkaa.
Kuukauteni etenevät nykyään tietyllä kaavalla: noin 10 päivää ennen menkkoja alkaa vaivaamaan hallitsematon nälkä ja herkkuhimot, sitten kaikki maailman asiat ketuttavat, sitä seuraa itkuvaihe ja menkkojen aikana on todellinen itseinhovaihe. Kokonaisuus on aika raastavaa, koska käytännössä kaksi viikkoa kuusta on aikamoista mielen ja hengen taistelua, viikko siitä normalisoitumista ja vain viikon tunnen olevani oma itseni ilman hormonihöyryjä. On minulla aina ollut erilaisia kuukautisvaivoja, mutta nämä nykyiset ailahtelut ovat kaikki aiemmat vaivat potenssiin sata, eli elän oikein kunnon vuoristoradassa.
Viimeinen viikko meni kuukausisyklini kahdessa ensimmäisessä vaiheessa. Hektisenä työaikana homma pysyy jotenkuten kasassa, mutta koska olin tämän viikon lomalla ja aikaa oli, olo oli aivan järkyttävä: pinna oli kireällä kuin viulunkieli, kaikki otti pannuun ja tuntui menevän päin mäntyä, herkkuhimoille en lopulta mahtanut mitään jne. Ketutuksissa lukkiuduin lopulta muutamaksi päiväksi neljän seinän sisälle sänkyyn makaamaan. Liikunnan suhteen lepopäiviä oli nyt sitten useampi, ja voin sanoa, että ne eivät palvelleet lepona, vaan kaikin tavoin pahensivat oloani.
9.6.-15.6.2014
MA
juoksu 4,1 km (32 min 40 s)
kävely 16,5 km
(1016 kcal)
TI
kuntosali 55 min
kävely 4 km
(427 kcal)
KE
TO
LA
kuntosali 1 h 10 min + crosstrainer 11 min
kävely 2,2 km
(577 kcal)
SU
kuntosali 1 h 9 min + crosstrainer 7 min
kävely 14,3 km
(919 kcal)
8 kommenttia:
Meillä on yllättävän paljon yhteistä - oon juuri työstämässä postausta PMDD-oireestani, joka PILAA elämäni myös noiden perkeleen kuukautisten kautta :(
Toivottavasti alkava viikko tuo sulle positiivista mieltä ja olo normalisoituu liikunnan ja hyvän syömisrytmin muodossa. Tsemppiä !!
Toivottavasti ymmärrät kommenttini pointin. Tähänhän voisi sanoa, että voivoi, kyllä se siitä, yhy-yhy-yy. Joskus siitä taputtelusta vain ei ole mitään hyötyä ja tarvitsee vähän niin kuin potkun perseelle.
Mieti minkä työn olet tämän puolen vuoden aikana tehnyt! Ja kuinka monennetta kertaa elämässäsi? Haluatko ihan oikeasti lähteä tähän samaan taas vuodenvaihteessa? Jos et, ota itseäsi niskasta kiinni, heitä herkut roskiin ja mene huomenna salille. Aina löytyy joku tekosyy retkahtaa. Lopeta marina ja ala elää mukavaa elämää siinä hoikassa kropassasi :)
P
tsemppiä!
Onko sulla joku sovellus, josta otat suoraan noi kuvat? Haluaisin itse löytää hyvän treenaussovelluksen :)
Just muutama päivä sitten mietin tota samaa: kuukaudessa on vaan muutama päivä, kun koen olevani oma itseni, ja koko muu aika menee hormonien heittelyssä. Niin ärsyttävää. Otan siis osaa ja ymmärrän. Vaikka ei se taida sua helpottaa :). Mutta eniveis, et ole yksin. Mutta sä olet kaikesta huolimatta saavuttanut tosi paljon jo.
T: Kateellinen seuraajasi :)
Kaikille jotka kärsivät samoista hormoniongelmista: Kyllä tämä on jopa aika helvettiä välillä, kun ei ole kaikki omasta itsestä ja järjestä kiinni. Joutuu ihan taistelemaan itseään vastaan. Joskus aikoinaan mulla oli todella pahoja selkä- ja vatsakipuja kuukautisten takia ja ajattelin, että ei tämän pahempaa voi olla, mutta nyt voisin kyllä vaihtaa tämän kaiken tuollaiseen fyysiseen hetken kipuiluun.
P: Kiitos potkusta persuuksiin! Pahin viikko kuukaudessa on nyt selätetty, joten enköhän saa itsestäni nyt paremman niskaotteen ;). Totta, että ei auta itku markkinoilla, ei muuta kuin eteen päin!!!
Anonyymi: Tuo treenitaulukko on mun Suunto-sykemittarin omasta tietokoneohjelmasta. Mites se HeiaHeia (heiaheia.com)? Saisiko siitä jotain tuon tapaista aikaiseksi.
Kiitos vastauksestasi!
Mulla ei ollut aikoinaan kovin suuria fiilisvaihteluita, kun käytin ehkäisypillereitä. Kun sitten aika vanhana niistä jouduin luopumaan, alkoivat ongelmat. Piti viikko arvuutella, koska ne alkaa ja sitten kärvistellä viikko erittäin runsaiden rapakelien kanssa ja arvuutella, että joskos ne loppuisivat.
Kivut olivat kovia eikä mikään suojaus meinannut auttaa, kun vuodot oli kovat. Onneksi lopulta kohtu poistettiin ja pääsin vaivoista.
No, nyt tunnen kuitenkin hormoonitasojen vaihtelut. Hieman on sellaista, että ei jaksaisi ja sortyy vääriin juttuihin. Mutta on tämä silti samperin paljon kivempaa, kuin entinen elämäni.
Lähetä kommentti