perjantai 7. maaliskuuta 2014

Paino-ongelma, jota ei ole


Tajusin eilen, että olen viimeisen 13 vuoden aikana painanut noin 12 kiloa vähemmän kuin nyt (51 kg) ja noin 12 kiloa enemmän kuin nyt (75 kg) - olen siis puolessa välissä painoääripäitäni. Kumpaankaan näistä painoista en enää halua, mutta lähempänä tuota pienempää lukemaa tulen tulevaisuudessa olemaan (Huomasitko, enää en sano, että toivon painavani vähemmän, vaan tulen painamaan vähemmän! Enää en siis epäile itseäni, vaan tiedän, että pääsen tavoitteeseeni!).


Miettiessäni vielä tuota painon jojoilua tuli mieleeni, kuinka syksyllä lääkäri totesi, ettei minulla selvästikään ole paino-ongelmaa. Hän ei kysynyt painoasioista mitään, vaan siirtyi toteamuksensa jälkeen jo uuteen asiaan. Itse jäin tuossa kohtaa kuitenkin miettimään, kuinka toinen lääkäri oli minulle maininnut, että jojoilu on liikalihavuuttakin pahempaa eli kyllähän minulla on sitten ollut suuremman luokan paino-ongelma. Tämä terveysriski jäi huomioimatta, enkä välittänyt lähteä erikseen sitä mainostamaan.


Myös eräs ystäväni on todennut, että minulla ei todellakaan ole mitään paino-ongelmaa ja on ärsyyntynyt, kun joskus olen kertonut, että olen pudottamassa painoani. Kaverini on selvästi hoikempi kuin minä ja ollut jotakuinkin samanpainoinen viimeiset 20 vuotta. En ole puhunut hänelle kuin muutaman kerran olosuhteiden pakosta (hänen kysyessään tai kommentoidessaan) painoasioistani, koska hänellä itsellään ei ole ollut painonsa kanssa ongelmia, ellei hän sitten ole samanlainen piilossajojoilija kuin minä ;).


Viimeksi näimme marraskuun lopussa, kun painoin vähän alle 63 kiloa. Näemme tällä viikolla, ja painoni on taas suunnilleen saman verran. Ei hän edes uskoisi, jos tulisi puheeksi, että painoni on poukkoillut tuon kolmen kuukauden aikana 63 kilosta 68 kilon tietämille (+5 kg) ja sieltä takaisin (-5 kg) eli painoni on muuttunut yhteensä 10 kilon verran! Luultavasti hän epäilisi, että liioittelen olematonta paino-ongelmaa.


Koska en ole ollut reippaasti ylipainoinen, minun paino-ongelmia ei ole otettu tosissaan. Ehkä jotkut ovat selkäni takana päivitelleet asiaa, mutta nyt tarkoitan lähinä omia läheisiä ystäviäni, joille olen yrittänyt vakavissani puhua tästä jojoilutaakastani. Joskus olin itse huolissani edestakaisista painomuutoksistani, mutta silloinen lääkäri ohitti huoleni. Jojoilu on kuitenkin niin mielelle kuin kropalle todella rankkaa ja on siis todellinen ongelma siitä kärsivälle. Välillä tuntuu, että olisin ollut mieluummin selvästi lihava ja laihtunut kerralla sen 50 kiloa tavoitteeseeni kuin laihduttanut jojoillen yli 100 kiloa. En halua vähätellä isokokoisempien laihdutushaasteita, vaan tuoda esiin, että paino-ongelmia on erilaisia, ja niitä voi olla, vaikka olisi lähellä normaalipainoa tai jopa normaalipainoinen.

4 kommenttia:

Sarah Suomalainen kirjoitti...

En ole edes ajatellut, että tuollainenkin ongelma on. Ei niin, etteikö se ole ongelma. Tuossahan joutuu aika taajaan miettimään, että mikä mahtuu päälle ja joskus, että mikä vaate lököttää.

Joillakin tuo jojoilu on vieläkin hurjempaa. Läheiseni paino heittelee 25 kiloa vuoden välein. Ei sekään ole kropalle hyvä.

Toivottavasti saat kroppasi haluamaasi mittoihin ja pysymään siinä. Voimia!

Päärynä kirjoitti...

No juu, tuo vaateongelma on aika raastava. Mulla on massakautena ikivanhoja ällöttäviä vaatteita, kun uusiakaan ei silloin kiinnosta ostaa eli silloin olen todella kaukana sen hetkisestä muodista ja illanistujaiset, työpaikanjuhlat yms. aiheuttaa sellaiset kiukkustressit vaatteiden kanssa, että yleensä jätän ne suosiolla välistä. Viime vuonna uusin vaatekaappia aika paljon, mutta niihin vaatteisiin on vielä (enää) se 3-5 kiloa matkaa.

On todella rärsyttävää, kun joku sanoo, että eihän sun tarvi laihduttaa ja sillä hetkellä ainoat sopivat vaatteet (muutamat hassut, joita käytän sitten koko ajan) ovat sen 5-10 vuotta vanhoja ja kaappi on täynnä uudempia vaatteita, jotka eivät mene päälle.

Vaatekaapeissa tarvitsee olla myös tarkka järjestys, että kaiken kokoiset vaatteet mahtuvat hyllyille. Nytkin mulla on käyttövaatteet hyllyjen etuosassa ja takaosassa on tulevat vaatteet kokojärjestykseen (käyttöönottojärjestykseen) pinottuna..

Anonyymi kirjoitti...

Sä tuot just esille sen ongelman mikä minullakin on, eli normaalipainon sisällä tapahtuva jojoilu.En juuri viitsi puhua paino-ongelmastani, koska tulee niin paljon vähättelevää kommenttia. Silti hyvän olon paino on meillä jokaisella ja sitä ei voi verrata kuin omiin painolukemiin. Tsemppiä sinulle, olen iloinen kun löysin blogisi. sinulla on kiva tyyli kirjoittaa ja toimit hyvänä kannustajana omalla esimerkilläsi.
Täti

Päärynä kirjoitti...

Anonyymi: Tervetuloa lukemaan tekstejäni. Toivottavasti näistä on jotain vinkkiä/apua/tukea sinullekin :)

Kyllä, hyvänolon painon tietää kukin itse. Loppuviimein taulukoiden normaalipainoskaala on todella laaja esim. minun pituisella 162 senttisellä 49-66kg, siihen mahtuu monta kokoa ja monenlaisia tuntemuksia.

Minulle on lääkäri sanonut, että olen hyvän painoinen, kun painoin 52 kiloa ja toinen lääkäri sanoi, että älä vaan laihduta yhtään, kun oli 62 kiloinen! Jokaisella on omat mielipiteet asioista ja tärkeintä onkin kuunnella omaa kroppaa. Itse olin kaikin tavoin tasapainoisimmillani siinä 54-57 kiloissa - keho toimi hyvin ja olin tyytyväinen itseeni. Tätä oloa tavoittelen nytkin.