Tämä viikko on mennyt ihan "lomaillessa". Jouluaattona vielä tsemppasin aamusalilla, mutta sitten iski kyllä sellainen lomavaihde, että huh huijaa! Jouluruokaa söin vain kahdesti normaalit annokset, kahvipöydässä söin vain yhden piparin....mutta niitä herkkuja on mennyt sitten käytännössä joka ilta ja oikein maailmanloppumeiningillä. Kun pääsin vauhtiin, vauhti vain kiihtyi eli mättömorkkiksen iskettyä se oli menoa.
Jonkilaiseksi kehnoksi puolustukseksi syömissekoilulleni totean, että nyt oli "naistenpäivät" ja järjestelmällisesti pitkin syksyä niiden aikaan on ollut herkkuövereitä. Mieli on maassa, kaikki ottaa pannuun ja ketutukseen tulee syötyä :(. Kun roskaruokaa tunkee itseensä, kroppa alkaa "vaatimaan" lisää moskaa - lisäaineethan tuon himon aiheuttaa. Tuntuu todella vaikealta katkaista putkea, taidan olla oikea herkkuholisti. Nyt odotan kauhulla huomista punnitusta ja tiistain kuukausikuvia. Tällä hetkellä olo ei ole enää edes kuin jouluporsaalla, vaan tunnen itseni oikein siaksi.
Liikuttua tuli normaalia vähemmän ja aivan tehotonta lyllerrystä (viime viikon meiningillä). Tänään en edes vaivautunut salille, kun tiedän, että tällä fiiliksellä, en olisi treenistä saanut mitään irti.
SYNNINTUNNUSTUKSET
- Oikein luuserin tunnustus: Avasin ystävälleni hankkiman joululahjan peräti viisi kertaa ja nappasin sieltä herkkuja!!!! Alunperin olin ostanut osaksi lahjaa pähkinä-rusinasekoituksen, joka meni omaan suuhun. Tilalle ostin mantelisekoituksen, joka meni omaan suuhun. Tilalle ostin suklaata, joka meni omaan suuhun. Tilalle ostin cashewpähkinöitä, jotka menivät omaan suuhun. Tilalle ostin karkkipussin, joka meni omaan suuhun. Viimeisellä paketinpaikkauksella ostin tilalle muuta kuin syötävää ;). Tämä kaikki tapahtui kuitenkin useamman illan aikana (en vieläkään ole tavannut ystävääni, joten lahja on vieläkin minulla), ja muutaman kerran varkauksissa oli myös toinen henkilö mukana.
- Yllä mainittu tunnustus kertoo kyllä koko viikosta olennaisen: pakkomielteistä herkuttelua (eli söin vaikka ei maistunut edes hyvältä, vaikka vatsa oli ratkeamispisteessä ja muutenkin sekaisin). On mennyt suklaata, sipsiä, karkkia, jäätelöä, Pepsi-maxia, Battery sugarfreetä, hillomunkkia ja pähkinöitä.
5 kommenttia:
Hah, kuulostat ihan multa! :D Mä aion tänään vielä vähän herkutella, ja sitten tulee stoppi ja -8 kiloa. Ei muuta kuin tsemppiä herkkuputken katkaisuun!
Kiitos tosta tunnustuksesta, nimittäin menetin itse totaalisesti ruokahaluni. Mä herkuttelin vain aattona ihan itselleni suoman luvan kanssa ja palasin ruotuun heti joulupäivänä. Silti sokerihammasta jäi hieman kolottamaan ja meinasinkin jo melkein lähteä hakemaan mässyä, koska oon suoriutunut asettamistani tavoitteista niin hyvin.
Stoorisi on kuitenkin niin vastenmielinen, etten enää ikinä halua palata vastaaviin aikoihin :( Yök.
Tässä koitan kirjoitella rehellisin mielin - kävi, miten kävi...Olkoon minusta sitten välillä vaikka huonoksi esimerkiksi :(. Taistellen aion kuitenkin tavoitteeni saavuttaa, vaikka näitä sortumisjaksoja tunkisikin väliin.
Uskaltaudunpa minäkin kommentoimaan. Olen seurannut blogiasi koko makasi ajan ja ajatellut koko ajan että me ollaan niin samanlaisia, johtuneeko sitten siitä että minäkin olen päärynä :)
Minulla meni joulu vielä ihan kohtuu syömisillä, mutta sitten iski hirveä suklaanhimo ja olen syönyt oikein urakalla mieheni itselleen ostamia suklaita pois, jotka oli muuten piilotettu mutta sehän ei minua estä, vähän vaan hidastaa. Ja kun tarpeeksi syö makeaa niin sitten sorruin myös sipseihin ja muihin suolaisiin herkkuihin, kuten grilliruokaan. Eilen pistin itseni ruotuun ja palasin taas normaaliin terveelliseen ruokavalioon, kroppa vaan edelleenkin oikein huutaa kaikkea epäterveellistä. Kokemuksesta onneksi tiedän että muutamassa päivässä tämä helpottaa kun nyt vaan pysyy tiukkana.
Uuteen vuoteen uusin kujein, minulla on vielä n.6kg:n pudotus tehtävänä (8kg jo pudotettu), mutta kiinteytymistä ja kunnon kohotusta sitäkin enemmän. Tsemppiä meille kaikille ;)
-helen
Helen: Täällä alkoi taas uusi maanantai, uusi viikko ja nyt uudenvuoden kunniaksi palasin kirjaimelliseen ravinto-ohjelman noudattamiseen. Ei tällä luonnolla nyt muu auta.
Tsemppiä sinulle ja kaikille painonsapudottajille - ei tämä vaan aina ole niin helppoa kuin luulisi. Odotan niiiiiiin sitä kevätaurinkoa, joka aina saa mun mielen paremmaksi - oikeastaan ihme, kun tällä synkimmällä vuodanajalla olen edes saanut painoa alas. Nyt kohti kesää ja kovalla tsempillä :).
Lähetä kommentti