Vaihteeksi taas käsittämättömän kiireinen viikko työrintamalla - vähintään 10 tuntia on mennyt joka päivä työasioiden parissa. Muutamana päivänä olen aamulla syönyt pikaiseen joghurtin ja seuraavan kerran jotain vasta neljän jälkeen! Kiireessä ei ole nälkä enkä edes huomaa syömättömyyttäni. Tuntuu, että en ole juurikaan syönyt, mutta paino on saavuttanut taas uuden huippupisteensä, 65,8 kg.
Näköjään on yhä mitatkin päivittämättä, joten palaan rästiin jääneisiin blogiasioihin paremmalla ajalla.
4 kommenttia:
Mä luin sun kuulumiset ja olen itse tehnyt täysin samanlaisen matkan vuoden aikana. Ensin onnistunut laihdutus vanhoihin mittoihin ja loppukeväästä lähti mopo käsistä... Kesä meni niin synkissä itseinhonsekaisissa tunnelmissa, ettei pahemmin huvittanut ottaa itseä niskasta kiinni, koska koko kesä oli jo kuitenkin pilalla. Kaikki ihanat suunnitelmat hoikista lämpimistä päivistä siirtyivät ensi kesälle...
Nyt paino on pari kiloa enemmän kuin ikinä ja paluu ruotuun on alkanut. Tosin laihdutus siedettäviin mittoihin tulee kestämään entistä enemmän, kun painoakin on tullut lisää. Eilinen oli oikea pohjanoteeraus, kun tapasin erään ystävän ekaa kertaa lihomisen jälkeen... Hän ei kehdannut sanoa mitään, mutta mulkoili kyllä jotenkin kauhistuneena xD
Mä melkein sanoisin sulle, että unohdat nyt koko laihduttamisen. Opettelet syömään kasviksia joka aterialla ja ruokaa pitää saada 3-4 tunnin välein. Vaikkapa vessakäynnin yhteydessä. Siellä nyt kuitenkin tulisi käydä muutamaan kertaan työpäivän aikana. Tai laitat herätyksen kännykkään neljän tunnin välein, kuten minä asian puoltoista vuotta sitten opettelin.
Jos syömiset painottuu iltaan ja sulla on stressiä töistäkin, niin laihdutusstressi vain lihottaa entisestään. Mä melkein sanon siis, että unohda laihdutus, mutta rupea etsimään tapoja syödä kasviksia paljon. Tsemppiä ja jaksamista työkiireiden keskelle. Kyllä se siitä. Stressiä pitää saada vähemmäksi. Mielestäni voisit unohtaa edellisen laihdutuksen myös ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Inka: Tuo on ihan totta ja siksi kirjoittelinkin tuossa, että unohdan nämä tietyt asiat kunnes arkielo uudessa työpaikassakin tasaantuu. Toki koitan pikkuhiljaa sitten päästä näihin syömisasioihinkin käsiksi. Tuo hälytys voisi ollakin hyvä idea ;) Itse kiireissä kerta kaikkiaan menetän ruokahaluni enkä edes huomaa ajankulua.
Anonyymi: Voih! Kohtalotovereitakin löytyy. Kyllä tämä turhauttaa, mutta ei auta kuin tyytyä kohtaloon (mikä ei tule kyseeseen!!!!) tai keskittyä tulevaisuuteen (negatiivisemmin ilmaistuna: aloittaa alusta). Kuten Inka tuossa kommentoi, olisi varmaan hyvä unohtaa koko mennyt eli ettei sitten vertaa urakkaa aiempaankaan laihdutukseen, mutta vaikeaahan se on. Ainakin me tiedetään, että se on mahdollista ;)
Lähetä kommentti