lauantai 31. elokuuta 2013

Täällä ollaan

Täällä ollaan olemassa, vaikka en ole ehtinyt/jaksanut bloggailemaan. Liikkumiseni rajoittuu yhä vain satunnaisiin kävelylenkkeihin. Lenkit ovat usein venähtäneet 1,5-2 tunnin mittaisiksi, jos kaveri on ollut seurana - säännöllisyys kuitenkin puuttuu.

Päikkäreistä on tullut paha tapa. Varsinaisesti en kyllä mene päiväunille, vaan olen kerta kaikkiaan nukahtanut jopa istualleen, jos olen päätynyt töiden jälkeen sohvalle. Herättyäni olen ollut sitten koko illan ihan pökerryksissä ja mikä pahinta yöunia joutuu oikein odottelemaan. Päikkäripäivät aiheuttavat siten väsymystä seuraavanakin päivänä.

Mieli on ollut yllättävän positiivinen painonnoususta huolimatta. Puntarilla en ole käynyt, mutta vaatteiden kireys kertoo omaa kieltänsä. En voi sanoa olevani tyytyväinen tilanteeseen, mutta en myöskään jaksa inhota itseäni. Ensimmäisen kerran pitkästä aikaa itseinho yritti luikerella mieleeni, kun työpaikan saunailta lähestyi. Oman kropan häpeäminen liittyy siihen, että ulos päin en näytä (ainakin luulen ja toivon) niin selluliittiselta tai isomahaiselta kuin olen. Osaan aika hyvin peitellä totuutta vaatevalinnoillani. Nyt nopean painonnousun myötä selluliitti ja turpea pallomaha ovat todellisia ongelmia ja pistävät varmasti saunassa silmään. No, edelleen näillä mennään. Otan sen asenteen, että tämä tilanne on nyt väliaikainen.

Olen yrittänyt myös alkaa sosiaalisemmaksi: Olen tavannut ihmisiä. Olen laittautunut, jotta itsellä olisi mieli pirteämpi. En suostu enää linnoittautumaan kotiin, käyttämään samoja vaatteita koko ajan tai laittamaan hiuksia aina vaan samalla tavalla kiinni. Näinhän toimin pitkään, koska oma ulkomuoto ei tyydyttänyt. Kiinnostus itseäni kohtaan hiipui, ja aloin välttelemään sosiaalisia tilanteita, kun tuntui, että ei ollut mitään positiivista sanottavaa mistään.

Huomasin, että en ole tänne jaksanut kirjoitella viimeisiä mittoja ja haastevastauksia, vaikka aikoja sitten niitä lupailin. Nuo postaukset ovat puolivalmiina tallennettuna. Valokuviakaan en ole jaksanut viimeaikoina postauksiini lisätä. Annan näissäkin asioissa nyt  itselleni luvan olla stressaamatta.

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille :)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä kovasti sinne !! Tiedän niin tuon itseinhon tunteen, ja yritän myös opetella siitä pois - itselleen pitäisi olla armollinen, ja kun sen taidon oppii, niin varmaankin vähän positiivisemmalla mielellä alkaa sitten taas muukin sujua :)

Kävelylenkkien teko edes toisinaan on parempi kuin ei mitään; itsellänikin on onneksi aina kävely säilynyt mukana niinäkin aikoina, kun muu liikunta on jäänyt...ja olen sitä mieltä että kävely on aliarvostettu liikuntamuoto :-D

Mukavaa syyskuun alkua ja kuten sanottu, tsemppiä !!

Inka kirjoitti...

Kuulostaa tosi hyvältä antaa stressaavien asioiden olla. Kävely on ihan paras liikuntamuoto. Ja mielestäni liikunta ei saa ollakaan pakko pullaa vaan ihan omien tuntemusten mukaan pitää mennä. Hienon pitkiä lenkkejä olet kuitenkin tehnyt! Mun mielestä sun vartalo on todella kaunis, mitä aikaisempia kuvia on uskominen. Enkä usko, että muutama lisäkilokaan sitä rumaksi tekee. Vaikkakin minullakin omaan kauneuteen uskominen on todella vaikeaa aina ollut. Täytyy vaan yrittää.