maanantai 19. elokuuta 2013

Tunnesyömisen taustalla on usein viha

Samainen otsikko oli viikonloppuna Helsingin Sanomissa (juttu löytyy täältä). Linkkasin sen tänne, koska teksti koskettaa jollakin tasolla varmaan monia. Lukekaahan! Tämä juttu sivuaa myös edellistä kilometripostaustani, koska suurin ongelmanihan on ollut tunne-/lohtusyöminen. Vihasin lihomistani, koska sen taustalla olivat vihaamani menneet kokemukseni. Vihasin myös niiden kauaskantoisia seurauksia. Aikamoinen vihakierre siis! Olen niitä ihmisiä, jotka ovat empaattisia ja kuuntelevat toisia sen sijaan että rasittaisivat toisia omilla ongelmillaan, saati sitten purkaisivat vihaansa. Mitä silloin jääkään jäljelle? Lohduttava ruoka :'(.


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Samaan kastiin kuuluun. Joskus oikein huomaa, kun on itsellä hankalaa, niin miettii, mitäs hyvää pistäisi suuhun.

marlinn kirjoitti...

siis ihan mahtava blogi, pakko jäädä seurailemaan! kun selailin näitä postauksia vähän alemmas, niin aivan upee vartalo sulla tossa vertailupostauksessa! superisti tsemppiä että jaksat taas skarpata kertyneiden kilojen kanssa!♥

Päärynä kirjoitti...

Kiitos Marlinn :)