tiistai 28. lokakuuta 2014

Ei niin ei

No, eilinen uusi suunta loppui ennen kuin alkoikaan, eli nyt ollaan sitten kuumeessa. Tuntuu, että mikään ei nyt onnistu: etukäteissuunnitelmia ei kannata edes tehdä, kun tilanteet muuttuvat koko ajan. Mitä enemmän vietän rauhallista aikaa kotona, sitä enemmän tulee syötyä. Nyt ajatukset pyörivät muutenkin koko ajan vain lääkäriasioissa, enkä saa mitään järkevää aikaiseksi. Tällä viikolla menen vielä ainakin yksiin tutkimuksiin ja luultavasti loppuviikko pitää taas ottaa rauhallisesti, joten viikkoliikunnat jäänee taas nollille. Tuo tieto masentaa entisestään ja vaikeutta motivaation löytämistä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moikka!

Tsemppiä tosi kovasti sulle! Toivon todella että nouset tuosta "suosta" ja jaksat panostaa liikuntaan ja syömisiin, koska sun ihan älyttömän hienoa kehitystä on ollut TODELLA motivoiva seurata! Omaan samanmoisen kropan kun sinä ja ne muutokset mitä oot saanut aikaiseksi saavat ainakin mut uskomaan siihen, että jotain on tehtävissä :)!
Sulla on kadehdittavan hyvä itsekuri, kun sen vaan taas löydät ja pidät lipun korkeella vastoinkäymisistä huolimatta! Oot jo nyt pystynyt siihen, mistä ainakin minä vasta unelmoin...

Zella kirjoitti...

Tsemppiä sairastuvalle kera lämpimien halausten ! Hoida itsesi rauhassa kuntoon ja unohda stressi liikkumisesta nyt, kun se on lääkärinkin toimesta kielletty. Itseäni joskus lohduttaa & auttaa ajatus 'minkään ei tarvitse olla lopullista' - elämä on pitkä pätkä ja aina pystyy aloittamaan alusta :) Silloin tällöin joutuu hidastamaan ja pysähtymäänkin, mutta se ei tarkoita ettetkö taas jossain vaiheessa pystyisi palaamaan reippailuun :)
Toivottavasti lääkärissä käynteihin ei liity mitään vakavampaa :/ Toipumisia !

Anonyymi kirjoitti...

Joskus elämä koettelee, mutta mikään ei vie pois aiempia onnistumisiasi. Itse lohdutan kaiken kaatuessa päälle itseäni ajatuksella, ettei rutiineja opetella niiden noudattamiseksi orjallisesti joka ikinen viikko ja päivä - vaikka mikä olisi - elämän loppuun saakka, vaan siksi että niihin olisi helppoa elämäntilanteen niin salliessa taas palata. Tämä itselle armollinen ajatus auttaa ainakin minua torjumaan liian mustavalkoista kaikki tai ei mitään -ajattelua, joka vain saa aikaan hälläväliä -asennetta silloin, kun kaikki ei menekään suunnitellun mukaan. Ainakaan minulla tuosta asenteesta ei ole pitkä matka jo saavutetun edistyksen ( sisältäen uudet, terveelliset elämäntavat) arvon kieltämiseen, hätääntymiseen ja lopulta tunnesyömiseen "koska en onnistu kuitenkaan". Nykyään olen oppinut saamaan itseni kiinni näistä ajatuksista ja katkaisemasn kierteen siinä enemmän tai vähemmän onnistuen. Oppia ikä kaikki! Keskity nyt vain olennaiseen eli terveyteesi ja pysy mahdollisimman rauhallisena, stressi ei ole hyvästä painonhallinnallekaan. Voimia!

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä Päärynä. Nämä motivaatiokuopat ovat juuri meidän jojojen riesa. Usko kuitenkin, että pääset takas ruotuun. Komppaan aikaisempia kommentteja siitä, että mikään ei voi viedä sun hienoja saavutuksia. Kun taas jatkat, saat niistä voimaa. Ja me lukijat ollaan hengessä mukana.
Eija

Sarah Suomalainen kirjoitti...

Tsemppiä! Kyllä se taas siitä!

Päärynä kirjoitti...

Kiitos kommenteista.

Olen ollut hetken pois linjoilta, kun oma saamattomuus on ottanut niin pannuun :/.