maanantai 23. syyskuuta 2013

Huippulukemat

Koska uusi lähtölaskenta parempaan elämään on otettu, uskoltauduin lopulta puntarille. Tässä tuleekin sitten blogihistoriani suurin aamupainolukema:

68 kg (+2,2 kg) BMI 25,9 (+0,8)
lievä lihavuus

Tästä luvusta lähden taas taistelemaan läskiä vastaan. Verrattuna blogin aloitukseen painan nyt kolmisen kiloa enemmän. Viime joulukuussa alin puntarilukema oli 56,2 kiloa, joten törkeä määrä tuota elopainoa on tullut pienessä ajassa. Silmiä hiveleviä (jep,jep) muutoskuvia on piakkoin tulossa.

Olen märehtinyt tätä jo niin pitkään, että nyt on aika lopettaa valitusvirret ja suunnata tulevaan. Tänään alkoikin säännöllinen treenaaminen. Poljin/soudin/crosstrainasin salilla aerobista tunnin verran (542 kcal).

9 kommenttia:

Maiju S kirjoitti...

Tsemppiä! Katse kohti tulevaa vaan niin hyvin menee!

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Täällä kannustetaan myös. Kokemuksesta tiedän, että aloittaminen on usein vaikeaa...

Anonyymi kirjoitti...

Ihana, kun jaat rehellistä kuvaa omasta matkastasi. Sellaista ylämäkeä ja alamäkeähän se painonhallinta suurimmalla osalla meistä on. Tsemppiä uuteen rutistukseen!

Päärynä kirjoitti...

Ihana huomata, että täällä on yhä kannustajia ja kanssaeläjiä :).

Ei tämä jojoilu varmaan ainutlaatuista ole, mutta tällainen hevijojoilu on ainakin omassa tuttavapiirissäni tosi harvinaista - ymmärrän, että kauhistelijoitakin riittää, koska kaikille painonhallinta ei ole yhtä vaikeaa. Toivon todella, että minun jojo menee nyt vain tämän kerran alas ja jää sinne. Kyllä tämä on kropalle ja mielelle niin raastavaa :(.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, löysin blogisi vasta ja luin tekstit alusta asti. Ilahduin kun löysin blogin, jossa kuvataan niin hyvin sielunmaisemaa, joka on itselle niin tuttu. Olen myös hevi-jojoilija ja tällä hetkellä siellä jojon toisessa päässä +15kg painavampana. Häpeän itseäni erityisesti tilanteissa, joissa tapaan ihmisiä, joita näen harvoin. Noloa yhtäkkiä näyttää siltä kuin olisi kiskonut läskipuvun päälle sitten viime tapaamisen. Heinäkuun alusta asti olen aloittanut joka maanantai ja äsken just meni suklaalevy ihan huomaamatta tv:tä seuraillen. Surullista, mutta en osaa lopettaa ja ryhdistäytyä. Toisaalta kun saan draivin päälle, paahdan kiloja tehokkaasti pois. Ongelmani onkin, että osaan hemmetin hyvin lihoa ja laihduttaa, mutta ikinä ei ole normaali oleminen onnistunut. Tsemppiä todella paljon, inspiroit minua :)
Minne

Inka kirjoitti...

Tsemppiä painonhallintaan. Tästä se alkaa!

Anonyymi kirjoitti...

Blogissasi parasta on ehdottomasti sen aitous.
Moni olisi lopettanut kirjoittamisen siinä vaiheessa kun vastoinkäymiset kohtaavat eivätkä enää viitsi tai halua kirjoittaa ajatuksiaan koneelle, onneksi sinä kuitenkin jatkoit.
Olen seurannut blogiasi keväästä alkaen ja myötäelänyt tekstien kautta fiiliksiäsi matkan varrella.
Ylä-ja alamäkien jälkeen toivon että löydät sellaisen keskitien, jossa voit nauttia elämän kaikista osa-alueista ilman omantunnontuskia.

Kirjoitit blogisi alkuosassa, että mitä haluat elämältä sitten, kun painonpudotus on ohitse:

Muut loppuelämän tavoitteeni

terveellinen ruokavalio ja ruokarytmi (myös kokkaaminen)
hyvä treenailu (myös hyötyliikunnan arvostaminen)
oman itsensä hyväksyminen ja elämänilon löytäminen pitkäjänteisyys ja takapakeista ylipääseminen
loppuelämän tasapaino - jojoilun loppuminen.

Tämän parempaa ohjetta terveellisempään elämään on vaikea löytää mistään :)

nim. ennen 92 kg, nyt 68 kg.

Päärynä kirjoitti...

Tulipas sieltä lukijalta hyvä muistutus omista kirjoituksistani ;). Pitäisi varmaan lukea omia tekstejä jälkeen päinkin, jotta selvenee tämä oma matka itsellekin kirkkaammin.

On mukavaa saada positiivista kannustusta ja palautetta, vaikka tämä blogin onkin ollut viime kuukaudet yhtä epäonnistumista ja kritisoitavaa löytyisi vaikka kuinka. Toki itsekin tiedän, mitä vääriä valintoja/tekoja olen tehnyt, joten turha niitä olisi minulle selittää. Blogini onkin tarkoitus välittää niitä fiiliksiä, joita tällaisessa tilanteessa on.

maiju kirjoitti...

Kyllä se siitä ;)