keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Takaisin kehiin

Minä täällä!!! Vihdoin! 

Nyt olen ansaitulla lomalla. Takana on useamman päivän kooma eli nukuin, nukuin ja nukuin kevään aikana kertyneitä univelkoja. Mieli ja kroppa ovat kuitenkin vielä jumissa, ja tuntuu järjettömän vaikealta saada taas itseä oikealle tielle. Kaikesta vastustelusta huolimatta epätoivo on ottanut valtaansa ja nyt on sellainen "peli on menetetty" -fiilis. Tästä pitäisi saada itsensä nyt psyykattua. 

Liikkuminen on ollut koko kevään ja alkukesän minimaalista, tyyliin ovelta autolle. Salilla kävin viimeksi muistaakseni maaliskuussa. Pari kävelylenkkiä on monen kuukauden saldo (toki olen tehnyt koiralenkkejä haisteluvauhdilla eli ei mitään treenivauhtia). Nyt olen siis sellaisessa kunnossa, jolla kävelytkin tehdään etanan vauhtia, ja ulkoillessa ehdinkin huomaamaan kaiken pienenkin lenkin varrelta, kuten tuollaiset kotilot.


Painon ja plösöyden suhteen ollaan melkein viime kesän eli blogin aloituksen tilanteessa ja sekös tässä itkettää. "Näinkö heikko olen?" ja "Taaskaan en onnistunut!" -ajatukset koittavat estää ns. uuden alun. Tekisi mieli aloittaa uusi blogikin ja unohtaa kaikki tämä jojoilu. Olen kuitenkin päättänyt, että tämä blogi kertoo rehellisesti tällaisen taviksen  ylä- ja alamäistä pyrkiessä kohti pysyvästi terveellisempää ja parempi kuntoista elämää. 

Joskus fiilikset ovat olleet itsevarman "fitnessmimmin" kovaa tsemppiä, ja sitten yht'äkkiä ollaan taas ihan luuserimeiningillä. En ala täällä filosofioimaan sen paremmin, miten pysyvillä elämäntapamuutoksilla ja järkevällä ruokavaliolla saa pysyviä tuloksia. Eiköhän tuo teoriapuoli ole lähes kaikilla samassa tilanteessa oleville aikalailla halussa, ja osaisin itsekin kirjoitella jos jonkilaista hyvän elämän ohjaistusta, mutta kun se käytäntö osoittautuu useimmiten monimutkaisemmaksi ja riippuu aina niin ihmisen luonteesta kuin elämäntilanteestakin. Tätä tämä on kohdallani aidosti! Ei ole helppoa ei! Ei auta nyt kuin sitten ottaa puntit kiltisti käteen ja jatkaa tästä tilanteesta.

Tähän mennessä kesä on kulunut näin:

Picnic peitolla makoillen.

Kirjoja lukien.

 Kukkia ihaillen.


Loppuhuipennuskuva sateiselta ainokaiselta kesäsäiseltä kävelylenkiltäni. 12 kilometriä kertakäyttösadetakissa - johan on reipasta!


6 kommenttia:

MadH kirjoitti...

Oho, 12km sateessa! Sehän on jo aivan loistavasti :D
Voih, tuo tunne kun tuntuu että kaikki on menetetty... Tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat, mulla kans liikunnat on ollut aivan melkein samalla mallilla (ellei pahemmallakin) ja siitä tuleekin sitten pieni morkkis... Mutta nyt, kyllä sä siihen pystyt ja et oo epäonnistunut, vaan hetkeksi ote herpaantunut vain. Pikkuhiljaa taas liikkeelle oikeaan suuntaan ja kyllä sieltä vielä löytynee se tarmo! Ainakin kovin toivon näin käyvän itsellekin...

Laura kirjoitti...

Teretulemast takaisin! Kyllä sä vielä sieltä nouset!! Katsele vaikka kuvia, joissa näkyy aikaansaatuja tuloksia tai jotain, mikä motivoi sua silloin kun draivi oli päällä :) Pikkuaskelin etenet, ettei tuu liikaa kerralla asioista :)

Phoenix kirjoitti...

Tervetuloa takaisin. :) Tiedän kyllä tuon fitness/luuseri-vaihtelun tunteen... Huonosti syöminen tai vähäinen treenaaminen vaikuttaa mielialaan todella paljon. Itse taistelen herkuttelun kanssa taas ihan älyttömästi ja ihmettelen, että miten on taas niin vaikeaa päästä ruotuun, koska tiedän, että mieliala nousisi heti, kun saisin syömisen kuntoon. Mukavaa juhannusta ja uuteen nousuun! ;)

Inka kirjoitti...

Tosi kiva kun tulit takaisin!

Päärynä kirjoitti...

Ihanaa saada näin positiivinen vastaanotto :)

Mie ite kirjoitti...

Voi, mie olen myös iloinen paluustasi! Ja nyt häntä pystyyn nainen, tsempataan yhdessä!

Minulla jonkinsortin tasapainoilu/junnausvaihe menossa. Blogiakaan (tai itse asiassa en kumpaakaan blogia) ole hetkeen päivittänyt. Mietinkin, josko kuitenkin kirjoittaisin kaikista näistä kropparemppa-asioista tuolla toisessa blogissani, koska kahta paikkaa en näköjään jaksakaan ylläpitää.. no katsotaan! Olen kuitenkin aloittanut salitreenit pikku hiljaa ja tänään hölkkäsin pitkästä aikaa. Aerobinen liikunta on ollut vähänlaista, ihan hullua, että revin itseni talvipakkasilla, pimeässä aikaisin sängystä ja kävelin töihin. Nyt, ei sitten millään meinaa raato nousta sängystä! MURR!

Herkkuhimot ovat täälläkin kimpussa, eikä siinä vielä mitään, mutta kun olen antanut niille periksikin liian usein!!! Mutta nyt uuteen nousuun!!!