Toukokuulumisia

Voi jessus, kun viikkoja on taas kulunut, ja viimeisestä kirjoituksesta on aikaa vaikka kuinka. Kaiken kaikkiaan nyt asiat ovat paremmin kuin hyvin. Olo on kuitenkin kuin maantiejyrän alle jääneellä. Takana on iso työnhakurumba ja parit pääsykokeetkin. Kaikki se, normaalien työtehtävien lisäksi, on kyllä imenyt kaikki mehut. Lopputulos oli luojan kiitos toivomani! 

Hehkutus on kuitenkin jäänyt vähälle, koska yli kolme kuukautta olen ollut äärimmäisessä stressitilassa: Kolme tärkeintä hakuani olivat monivaiheisia eli joka välissä sai stressata ja jännittää, ja koko homma vei kaikissa aikaa nelisen kuukautta. Tänä aikana tunteet ovat vaihdelleet "ranteet auki" -meiningistä, toivonkipinöihin ja epäuskoon. Kaikki tämä tunnekuohu siksi, että koin kovasti, että elämäni oli "nyt tai ei koskaan"-tilanteessa, ja paineet onnistua olivat todella suuret. Näyttää nyt siltä, että työelämässä tässä jatketaan, ja opiskeluvarasuunnitelmani taidan nyt unohtaa. 

Koiranpissatuskävelyllä (ei siis oikealla lenkillä) napattua.

Eilen nukkumaan mennessä tajusin, että pitkään aikaan ei ole vatsa ilmoitellut itsestään, joten ilmeisesti kaikki hyvin silläkin saralla. Treenit ja ruokailut ovat nyt ihan nollassa, mutta jahka loma alkaa, on seesteinen tilanne keskittyä sitten vain itseeni. Lupasin itselleni, että nyt koitan päästä vain tasapainotilaan tämän stressin jälkeen - en ota ennen lomaa mitään painetta enää kiloista tai treeneistä. Sen verran todettakoon, että housukoko on suurentunut ja masu pullottaa  :/.


Ps. Kiitos haasteesta, jonka sain jo hetki sitten. Syvennyn siihen paremmalla ajalla.