lauantai 27. helmikuuta 2016

Vauva-arki

Vauva-ajassa on yllättänyt ajankulun nopeutuminen. Ihmetyttää, miten sitä ikinä on saanut töissä yhdessä päivässä niin paljon aikaiseksi. Nyt päivät vaan vilahtavat ohi ja päivässä ei ehdi tekemään kuin yhden asian. Kiireessä on unohtunut syömiset, ja aina saadessani vapaahetken olen valmis lösähtämään sohvalle. Väsymys painaa, vaikka meidän vauva-arki sujuu nykyään oikein hyvin: ei yövalvomisia (lapsi nukkuu yöllä 9-10 tuntia ilman heräämisiä), ei ylimääräisiä itkuja tms.

Ruokailut ovat siis yhä retuperällä: syömiset unohtuvat, kunnon ruokaa en juuri jaksa kokkailla ja väsyneenä tulee syötyä kaikkea epäterveellistä. En itsekään tajua, kuinka lämmitetty ruokalautanen voi unohtua pöydälle pariksi tunniksi, miten illalla huomaan syöneeni vain yhden rahkan tai miten suklaa himottaa, vaikka en yleensä ole kovin innokas suklaan syöjä.
Näitä mansikka-aamuja yritän saada lisää.

Liikunnan suhteen menee vähän paremmin. Mieheni työtilanteen takia olen ollut lapseen sidottuna käytännössä koko ajan eli haaveet säännöllisestä treenistä on vielä vain haaveita. Ne muutamat kerrat kun minulla olisi ollut mahdollista lähteä salille aamuvarhaisella, olen valinnut treenin sijaan nukkumisen. Olen kuitenkin liikkunut vauvan ehdoilla: Pari kertaa viikossa käyn vauvan kanssa ryhmäliikuntatunnilla (tanssillinen tunti ja lihaskuntotunti). Käytännössä nämä tunnit ovat muuten tavallisia, mutta vauva voi olla mukana - maata lattialla ihmettelemässä tai olla sylissä lisäpainona. Vauvauinti on liikuntaa myös vanhemmille, koska lasta joutuu pitämään koko ajan tiukasti käsissä. Hyötyliikuntaa saan sitten vaunutteluista. Tällaisen liikkumisen pääsin aloittamaan lapsen ollessa 3-4 kuukauden ikäinen.