Olen jo muutaman viikon totutellut uuteen elämänvaiheeseeni, eli en ole enää raskaana. Raskauden jälkeen kaikki ei ole sujunut syömisten ja liikunnan suhteen kuten ennakolta kuvittelin. Mistään suuremmista treenikuvioista en tokikaan haaveillut, mutta ajattelin, että olisin jo tässä vaiheessa tehnyt päivittäin vaunulenkkejä. Luulin myös pystyväni helposti jatkamaan raskausdiabeteksen aikaista vähähiilihydraattista ruokavaliotani. Synnytys ja vauva-arki ovat kuitenkin tuoneet omat mutkansa matkaan.
Synnytyksessä syntyi sen verran vaurioita, että lääkäri ja fysioterapeutti rajoittivat liikkumiseni minimiin. Sairaalasta kotiuduin ohjeilla, joiden mukaan sain kävellä vain postilaatikolle, istuminen, siivoaminen ja kaikenlainen rasitus kiellettiin, ainoastaan lantionpohjalihasten varovainen jumppaaminen sallittiin. Itse koin oloni melko pian hyväksi, ja oli vaikeaa pidättäytyä ylimääräisestä rasituksesta. Pieni siivous ja lähikauppaan kävely kostautuivatkin alkuvaiheessa, joten tilanne täytyi vain hyväksyä. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut istumaan ja tekemään kauppareissuja, mutta varsinaisista vaunulenkeistä tai muusta liikunnasta ei vielä voi puhua. Koska totuin raskausaikana melko pitkiinkin kävelylenkkeihin, kroppa ja mieli kaipaavat nyt todella kovasti lenkkeilyä ulkoilmassa.
Ruokailuissani ei tunnu olevan mitään järjestelmällisyyttä: Vauva-arkea eläessä huomaan toisinaan vasta myöhään iltapäivällä, että en ole syönyt koko päivänä. Väsyneenä kaapeista/kaupasta tulee napattua mitä sattuu. Välillä tuntuu, että vauvalta ei jää aikaa edes lämmittää, saati kokata, itselle ruokaa. Vieraita on käynyt tiuhaan, ja totta kai kahvipöydän antimet ovat sitten maistuneet itsellekin ja vieraiden lähdettyä on ollut muka pakottava tarve syödä ylijääneet tarjoilut.
Taas kerran ollaan siis tilanteessa, että liikunta on minimissään ja ruokailut vähän niin ja näin. Nyt täytyykin alkaa tekemään korjausliikettä. Loppuvuoden tavoitteeni ovat:
- jumppaan päivittäin lantionpohjalihaksia
- muutan ruokavalioni terveelliseksi ja syön säännöllisesti
- nautin pienistäkin kävelyistä ja pikkuhiljaa pidennän reittejä - muistaen kuitenkin, että vielä ei ole revittelyn aika.
Tämä vuosi on todella sekoittanut liikkumisiani ja syömisiäni: alkuvuoden sairaalakeikka ja pitkä sairausloma, raskauden ja nyt synnytyksen jälkeiset rajoitukset, puhumattakaan näiden kaikkien vaikutuksesta mielialaan. Perinteisesti liikunnan vähentyessä ruokailujeni laatu on huonontunut samaa tahtia, näin on käynyt nytkin. Odotan todella, että pääsen liikkeelle ja saan energiaa kiinnittää huomioita myös syömisiini.
