maanantai 28. syyskuuta 2015

Syysflunssa

Viime viikolla se sitten iski minuunkin, eli nyt olen täällä kunnon flunssassa. Koko tauti alkoi jäätävällä kurkkukivulla, mutta laantui sitten nuhaksi ja aivasteluksi.





Viime viikon kävelyt jäivätkin sitten melko vähäisiksi, vaikka halua ulkoiluun olisikin ollut. Tällä viikolla koitan päästä paremmin liikkeelle.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Hyötyliikuntaa

Tässä viime viikon taivallukseni. Parina päivänä en päässyt kunnolla edes sängystä ylös ja huomasin, että viileämpi ilma ei enää houkutellut samaan malliin ulos. Yksi syy tähän on myös se, että tämän hetken rajallinen vaatetukseni ei ole paras mahdollinen syyssäällä.




Kesästä lähtien olen harrastanut hyötyliikuntaan enemmän kuin ikinä. Kaikki kaupunkireissut teen kävellen, ennen automaattisesti kuljin autolla ja parkkeerasin kalliilla hinnalla parkkihalleihin. Nyt vain ihmetyttää, miten lähellä keskusta onkaan, ja enää en edes kehtaisi kuluttaa tuohon matkaan bussilippuja tai parkkimaksuja. Toisaalta tuntuu hassulta, että juuri nyt raskauden loppuvaiheessa kävelen enemmän kuin koskaan, mutta liikuntamäärä pysyy ihan sopivana, koska muuten ei tule juurikaan liikuttua. 

tiistai 15. syyskuuta 2015

Pungertamista

Kyllä sitä viime viikollakin tuli kummasti käveltyä, vaikka muutamana päivänä en oikein meinannut saada mitään aikaiseksi. 





Niin sanottuun normaaliin olotilaan verrattuna jo lenkille lähteminen on nykyään paljon  työläämpää kuin ennen. Pukeutuminen kestää turhauttavan kauan. Extravarusteina minulla on nykyään tukivyö ja kompressiosäärystimet. Varsinkin sukkien, säärystimien ja kenkien pukeminen on työlästä, koska maha haittaa kumartelua. Ja voi sitä vessasäätöä ennen lähtöä, käytännössä käyn yleensä kaksi kertaa pukeutumisen aikana vessassa. Nykyään "treeniini" voi laskea myös pukeutumisen ja riisuutumisen, sen verran pungertamista ne vaativat ;).

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Raskausajan liikkumiseni

Liikunta tasapainottaa verensokerin heittelyä, ja minulla onkin sokeriarvojeni takia nyt ihan velvollisuus harrastaa liikuntaa mielellään 30-60 minuuttia päivittäin. Koen liikkumisen nyt tärkeäksi myös siksi, että yleiskuntoni säilyy/kohentuu ja selviän tulevasta koitoksesta. En voi siis vain päättää, että tänään ei huvita liikkua, vaan lepopäivälle täytyy olla hyvät perusteet.

Keväällä kuntoni laski todella alas, kun käytännössä tammi-, helmi- ja maaliskuussa oli kipujen takia mahdotonta tehdä edes kävelylenkkejä. Huhti- ja toukokuu menivät myös puolikuntoisena. Liikkumatonta kautta kesti siis lähes viisi kuukautta. Onkin ollut iso työ saada kunto taas nousuun. Kesäkuussa totesin, että sali ei tarjoa tällä hetkellä minulle mitään: nollakunnolla ei siinä vaiheessa raskautta ollut järkevää aloittaa salitreeniä, pikku painoilla ei tullut hiki ja aerobiset laitteet aiheuttivat kipua. Liikuntani onkin tällä hetkellä pelkkää kävelyä (ja aina muistaessani lantionpohjalihasten vahvistamista). Salikortti on jäähyllä tammikuun alkuun asti ja katson sitten, miten jatkossa treenaan.


Elokuun taipaleeni.

Elokuussa oli aivan ihanat kävelyilmat, joten nautin päivittäisistä lenkeistäni. Kunto alkoi myös olemaan jo sellainen, että kävelyssä oli jo treenin tuntua. Kävelinkin elokuun aikana lähes 90 kilometriä, vähän päällekin (aina helteillä ei ollut sykemittaria mukana ja muutama lenkki jäi kirjaamatta ylös). Tietyistä kävelyreiteistä tuli suosikkejani, ja niiden myötä lenkit muotoutuivat pääosin 5-6 kilometrisiksi.


Viimeiset pari viikkoa kävely on pikkuhiljaa muuttunut hankalammaksi. Tällä hetkellä tavoitteeni on liikkua päivittäin ainakin 3 kilometriä, mielellään 5-6 kilometriä. Vauhdilla ei ole enää merkitystä ;). Tämän viikon kävelyni esimerkiksi olivat tällaiset:



Tällä hetkellä olen äitiyslomalla ja keskityn siihen, että päivittäin käyn mukavalla kävelylenkillä ja syön vähähiilarista ruokaa kohtuudella. Näin ei painonkaan pitäisi enää suurempia nousta.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Raskausajan ruokailuni

Kuten edellisessä postauksessa totesin, raskausajan ulkonäölliset muutokset kropassani eivät ole juuri häirinneet. Olen kuitenkin joutunut ottamaan painostani ja ruokavaliostani pientä stressiä nyt niin sanotusti lääkärin määräyksestä. Kesällä nimittäin "kärähdin" sokerirasitustestissä, joka tehdään monelle raskauden aikana. Kohonneet sokeriarvot (raskausajan diabetes) eivät ole mikään pikkujuttu, vaan ne voivat viestiä tulevasta 2. tyypin diabeteksestä, vaikuttaa tulevan lapsen kokoon ja sokeriarvoihin ja aiheuttaa näin riskejä synnytystilanteessa sekä lisätä riskiä lapsen myöhempään liikapainoon ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöön.

Ylipaino on yksi riskitekijä, joka heikentää varsinkin raskausaikana äidin sokerin sietokykyä - minun painonihan oli kohonnut yli 10 kiloa viime kesästä, ja olin taas ylipainon puolella jo raskauden alkaessa. Ylipainoisille suositellaan raskausaikana maksimissaan 8 kilon painonnousua - minä olen jo ylittänyt tämänkin määrän. Kaikesta väsymyksestä ja sairastelusta huolimatta olisi siis pitänyt jaksaa olla paremmin hereillä painoni kanssa, vaikkakaan en usko sen olleen ainoa syy tilanteeseeni.


Onneksi olin alkukesän aikana siirtynyt vähitellen vhh-ruokavalioon talvisen ja keväisen sekavan ruokavalion jälkeen. Sokeritilanteeseen voi nimittäin itse vaikuttaa ruokavaliolla. Sokerirasitustestin jälkeen otin viikon ajan neljästi päivässä itseltäni verinäytteen, ja sokeriarvot pysyivät tällä ruokavaliolla sopivissa rajoissa. Onneksi suurempiin toimenpiteisiin (diabeteslääkitys tai -pistokset) ei ole tarvinnut ryhtyä. Tällä hetkellä testailen sokeriarvojani satunnaisesti ja täytyy myöntää, että ruokavalion kanssa on pakko olla nyt hyvinkin tarkkana. Raja-arvot ylittyvät heti, jos syön liian hiilihydraattipitoista ruokaa. Ei riitä, että miettisin pelkästään, mikä on terveellistä, vaan täytyy selvitellä hiilihydraattipitoisuuksiakin. Esimerkiksi pasta, peruna, riisi, leivät ja ylipäänsä viljatuotteet ovat luonnollisestikin kiellettyjen listalla, samoin monet hedelmät ja esimerkiksi maitotuotteet ja porkkana nostavat arvoja ihmeen paljon. 

Näillä onneksi pystyn vähän herkuttelemaan.

En voi sanoa tällä hetkellä varsinaisesti stressaavani ruokavaliosta, mutta skarppina sen suhteen täytyy olla. Välillä olen kiukkuinen, koska raskaus tunnetusti lisää myös mielitekoja ja ottaahan se pannuun, kun koko ajan joutuu miettimään syömisiä. Muutamille mieliteoille olen sitten antautunut, mutta huomannut kuinka herkässä lipsumisen jatkuminenkin on, eli ruokavalion kanssa ei minun psyykellä kannata alkaa leikkimään. Kotona ruokailut sujuvat melko kivuttomasti, mutta sosiaaliset tilanteet ovat haastavia. 

Nyt tällä kokemuksella ärsyttävät suunnattomasti ihmisten usein sanomat latteudet, kuinka raskaana voi hyvällä omallatunnolla syödä herkkuja ja jopa kahden edestä! Tätä vitsailua ja ruuan tuputtamista olen itsekin saanut kuulla koko raskausajan. Niille, joilla on riski saada raskausajan diabetes, oikeanlainen ruokavalio on äärimmäisen tärkeä lapsen hyvinvoinnin kannalta. Ei ole helppoa raskaudesta väsyneenä pidättäytyä monista tavallisistakin ruoka-aineista, joten vitsailujen kuuntelemiseen ei kyllä riitä enää huumori.