Kuten viime postauksessa näkyy, massaa on kertynyt ihan kiitettävästi viime kesästä. Puolet massan lisääntymisestä liittyy syksyllä alkaneisiin terveysongelmiin (ja niiden mukanaan tuomiin lieveilmiöihin, kuten taukoon liikkumisessa, stressiin, väsymykseen ja ruokavalion muuttumiseen), ja puolet lisämassasta on tullut raskauden aikana. Sinänsä ero viime kesän timmeimpään olotilaan ei nyt ahdista kovin paljon, koska tiedän, että tilanteeni on väliaikainen. En myöskään halua stressata, koska sisälläni kasvaa uusi ihminen. Joskus mieleen tulee, että olisi pitänyt olla tiukempi ruokavalion kanssa, varsinkin ennen raskautta, mutta syksy ja varsinkin alkukevät olivat todella rankkoja, joten olen tyytyväinen, että asiat ovat yleisesti ottaen näinkin hyvin - ulkoisille asioille ei nyt ole sijaa.
Kevään sairastelun jälkeen olen vihdoin kesän aikana päässyt vähän normaalimpaan rytmiin. Liikkumattomuus oli keväällä suurin tuskan tuoja. Nyt todellakin osaan arvostaa sitä, että kipuja ei ole ja jaksan taas kävellä useammankin kilometrin kerrallaan. Raskausvaivat ovat alkaneet painamaan, mutta kun tiedän syyn, vaivat on helppo kestää. Tällä hetkellä pääasiassa lyllerrän, mutta sisäisesti tunnen taas ihanaa liikunnan iloa ja sisälläni asustaa yhä se sama liikkuja kuin vuosi sitten.
