keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Harjoitukset jatkuvat

Synnytyksestä alkaa olemaan parisen kuukautta. Täällä on eletty vain arkea ilman vapaa-aikaa, joten liikunta tulee täysin vauvan kantelusta yms. Vaatteiden perusteella - vaa'alla en ole käynyt viikkokausiin - kroppa ei ole ainakaan kiinteytynyt ja pakko todeta, että loppuvuoden tavoitteetkin ovat vielä hakusessa. Vuorokaudessa ei ole nyt mitään rytmiä, ja yleensä pääsen nukkumaan vasta klo 3-6 aamulla. Tällaisessa kaaoksessa ja väsymyksessä on todella vaikea saada tehtyä muutoksia. Harjoitukset siis jatkuvat...

Huomasin, että omalla kuntosalillani on vauva-äitijumppaa, joten ehkä suuntaan sellaiseen kevätpuolella. Kuntosalikortti on nyt jäädytettynä, ja tammikuussa saan sen taas käyttööni. Olen myös pohtinut, mitä saliharrastuksen kanssa tekisin: Jäsenyys maksaa ihan kiitettävästi, enkä tiedä kuinka aika riittää saleiluun. Minun luonteellani salille pitäisi päästä mielellään neljä kertaa viikossa, 1-2 kertaa viikossa on yhtä tyhjän kanssa siihen vaivaan nähden - mieluummin sitten tehovaunulenkkeilen vauvan kanssa sen ajan.

Joulukin lähestyy jo hurjaa vauhtia. Ainoat lahjatoiveeni liittyvä minun ja vauvan liikkumisen sponsoroimiseen: Toivon saavani tukea nastakenkien hankkimiseen, jotta pääsisin liikkumaan turvallisesti myös kantorepun kanssa. Lisäksi toivomme vauvan kanssa sponsoriapua vauvauintiin, jos vaikka sellaiseen ryhmään onnistuisimme pääsemään.

Hyvää joulunodotusta!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kahden viikon muodonmuutos

Näiden kuvien välillä on 2 viikkoa ja 8 kiloa. Ihmettelen yhä, kuinka paino tippui noinkin paljon, vaikka vauva ja istukka painoivat yhteensä alle kolme kiloa ja minä söin kuin hevonen synnytyksen jälkeen. On siis totta, että synnytysreissulla kevenee yllättävänkin paljon.


Viikko ennen synnytystä      Viikko synnytyksen jälkeen
82 kg                                   74 kg

Tällä hetkellä kiloja on tullut taas muutama lisää - paino oli viimeksi katsoessani 76 kiloa -  eli näyttäisi siltä, että raskauskilojen kanssa saan vielä taistella. Yllätyksekseni vatsan seudulle ei tullut lainkaan raskausarpia, ainoa jälki on vatsaa halkova linea negra. Odotusaikana massaa tuntuikin kertyvän taas perinteisesti alakroppaan, mistä se on myös vaikein saada poiskin.

Muutoskuvat-sivulta löytyvät kaikki kuukausikuvat.


torstai 12. marraskuuta 2015

Loppuvuoden tavoitteet

Olen jo muutaman viikon totutellut uuteen elämänvaiheeseeni, eli en ole enää raskaana. Raskauden jälkeen kaikki ei ole sujunut syömisten ja liikunnan suhteen kuten ennakolta kuvittelin. Mistään suuremmista treenikuvioista en tokikaan haaveillut, mutta ajattelin, että olisin jo tässä vaiheessa tehnyt päivittäin vaunulenkkejä. Luulin myös pystyväni helposti jatkamaan raskausdiabeteksen aikaista vähähiilihydraattista ruokavaliotani. Synnytys ja vauva-arki ovat kuitenkin tuoneet omat mutkansa matkaan.

Synnytyksessä syntyi sen verran vaurioita, että lääkäri ja fysioterapeutti rajoittivat liikkumiseni minimiin. Sairaalasta kotiuduin ohjeilla, joiden mukaan sain kävellä vain postilaatikolle, istuminen, siivoaminen ja kaikenlainen rasitus kiellettiin, ainoastaan lantionpohjalihasten varovainen jumppaaminen sallittiin. Itse koin oloni melko pian hyväksi, ja oli vaikeaa pidättäytyä ylimääräisestä rasituksesta. Pieni siivous ja lähikauppaan kävely kostautuivatkin alkuvaiheessa, joten tilanne täytyi vain hyväksyä. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut istumaan ja tekemään kauppareissuja, mutta varsinaisista vaunulenkeistä tai muusta liikunnasta ei vielä voi puhua. Koska totuin raskausaikana melko pitkiinkin kävelylenkkeihin, kroppa ja mieli kaipaavat nyt todella kovasti lenkkeilyä ulkoilmassa. 

Ruokailuissani ei tunnu olevan mitään järjestelmällisyyttä: Vauva-arkea eläessä huomaan toisinaan vasta myöhään iltapäivällä, että en ole syönyt koko päivänä. Väsyneenä kaapeista/kaupasta tulee napattua mitä sattuu. Välillä tuntuu, että vauvalta ei jää aikaa edes lämmittää, saati kokata, itselle ruokaa. Vieraita on käynyt tiuhaan, ja totta kai kahvipöydän antimet ovat sitten maistuneet itsellekin ja vieraiden lähdettyä on ollut muka pakottava tarve syödä ylijääneet tarjoilut. 

Taas kerran ollaan siis tilanteessa, että liikunta on minimissään ja ruokailut vähän niin ja näin. Nyt täytyykin alkaa tekemään korjausliikettä. Loppuvuoden tavoitteeni ovat:
  • jumppaan päivittäin lantionpohjalihaksia
  • muutan ruokavalioni terveelliseksi ja syön säännöllisesti
  • nautin pienistäkin kävelyistä ja pikkuhiljaa pidennän reittejä - muistaen kuitenkin, että vielä ei ole revittelyn aika.
Tämä vuosi on todella sekoittanut liikkumisiani ja syömisiäni: alkuvuoden sairaalakeikka ja pitkä sairausloma, raskauden ja nyt synnytyksen jälkeiset rajoitukset, puhumattakaan näiden kaikkien vaikutuksesta mielialaan. Perinteisesti liikunnan vähentyessä ruokailujeni laatu on huonontunut samaa tahtia, näin on käynyt nytkin. Odotan todella, että pääsen liikkeelle ja saan energiaa kiinnittää huomioita myös syömisiini.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kroppaa kuunnellen

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika hiljaista liikunnan suhteen: flunssaa seurasi pahenevat raskausvaivat, eli kävely on viime aikoina aiheuttanut sen verran kipua, supistuksia ja väsymystä, että olen suosiolla jättänyt lenkkejä väliin ja saanut liikuntaa lähinnä kotitöitä tehden. 




Olenkohan muistanut mainita, että nuo kilometrit ovat yhteenveto kyseisen päivän liikunnoista, toisinaan matka koostuu siis paristakin liikkumiskerrasta. Esimerkiksi tuo 9,10 kilometrin matka muodostui 7,5 kilometrin lenkistä ja loput kilometrit tulivat kauppareissulla. Tuo päivä muuten oli aivan liian rankka, ja siitä toipumiseen meni useita päiviä. Tuntuu, että olotila lähti muutenkin siitä päivästä heikentymään. Nyt olisi kyllä kova halu liikkua, mutta kuuntelen taas kroppaani.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Syysflunssa

Viime viikolla se sitten iski minuunkin, eli nyt olen täällä kunnon flunssassa. Koko tauti alkoi jäätävällä kurkkukivulla, mutta laantui sitten nuhaksi ja aivasteluksi.





Viime viikon kävelyt jäivätkin sitten melko vähäisiksi, vaikka halua ulkoiluun olisikin ollut. Tällä viikolla koitan päästä paremmin liikkeelle.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Hyötyliikuntaa

Tässä viime viikon taivallukseni. Parina päivänä en päässyt kunnolla edes sängystä ylös ja huomasin, että viileämpi ilma ei enää houkutellut samaan malliin ulos. Yksi syy tähän on myös se, että tämän hetken rajallinen vaatetukseni ei ole paras mahdollinen syyssäällä.




Kesästä lähtien olen harrastanut hyötyliikuntaan enemmän kuin ikinä. Kaikki kaupunkireissut teen kävellen, ennen automaattisesti kuljin autolla ja parkkeerasin kalliilla hinnalla parkkihalleihin. Nyt vain ihmetyttää, miten lähellä keskusta onkaan, ja enää en edes kehtaisi kuluttaa tuohon matkaan bussilippuja tai parkkimaksuja. Toisaalta tuntuu hassulta, että juuri nyt raskauden loppuvaiheessa kävelen enemmän kuin koskaan, mutta liikuntamäärä pysyy ihan sopivana, koska muuten ei tule juurikaan liikuttua. 

tiistai 15. syyskuuta 2015

Pungertamista

Kyllä sitä viime viikollakin tuli kummasti käveltyä, vaikka muutamana päivänä en oikein meinannut saada mitään aikaiseksi. 





Niin sanottuun normaaliin olotilaan verrattuna jo lenkille lähteminen on nykyään paljon  työläämpää kuin ennen. Pukeutuminen kestää turhauttavan kauan. Extravarusteina minulla on nykyään tukivyö ja kompressiosäärystimet. Varsinkin sukkien, säärystimien ja kenkien pukeminen on työlästä, koska maha haittaa kumartelua. Ja voi sitä vessasäätöä ennen lähtöä, käytännössä käyn yleensä kaksi kertaa pukeutumisen aikana vessassa. Nykyään "treeniini" voi laskea myös pukeutumisen ja riisuutumisen, sen verran pungertamista ne vaativat ;).

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Raskausajan liikkumiseni

Liikunta tasapainottaa verensokerin heittelyä, ja minulla onkin sokeriarvojeni takia nyt ihan velvollisuus harrastaa liikuntaa mielellään 30-60 minuuttia päivittäin. Koen liikkumisen nyt tärkeäksi myös siksi, että yleiskuntoni säilyy/kohentuu ja selviän tulevasta koitoksesta. En voi siis vain päättää, että tänään ei huvita liikkua, vaan lepopäivälle täytyy olla hyvät perusteet.

Keväällä kuntoni laski todella alas, kun käytännössä tammi-, helmi- ja maaliskuussa oli kipujen takia mahdotonta tehdä edes kävelylenkkejä. Huhti- ja toukokuu menivät myös puolikuntoisena. Liikkumatonta kautta kesti siis lähes viisi kuukautta. Onkin ollut iso työ saada kunto taas nousuun. Kesäkuussa totesin, että sali ei tarjoa tällä hetkellä minulle mitään: nollakunnolla ei siinä vaiheessa raskautta ollut järkevää aloittaa salitreeniä, pikku painoilla ei tullut hiki ja aerobiset laitteet aiheuttivat kipua. Liikuntani onkin tällä hetkellä pelkkää kävelyä (ja aina muistaessani lantionpohjalihasten vahvistamista). Salikortti on jäähyllä tammikuun alkuun asti ja katson sitten, miten jatkossa treenaan.


Elokuun taipaleeni.

Elokuussa oli aivan ihanat kävelyilmat, joten nautin päivittäisistä lenkeistäni. Kunto alkoi myös olemaan jo sellainen, että kävelyssä oli jo treenin tuntua. Kävelinkin elokuun aikana lähes 90 kilometriä, vähän päällekin (aina helteillä ei ollut sykemittaria mukana ja muutama lenkki jäi kirjaamatta ylös). Tietyistä kävelyreiteistä tuli suosikkejani, ja niiden myötä lenkit muotoutuivat pääosin 5-6 kilometrisiksi.


Viimeiset pari viikkoa kävely on pikkuhiljaa muuttunut hankalammaksi. Tällä hetkellä tavoitteeni on liikkua päivittäin ainakin 3 kilometriä, mielellään 5-6 kilometriä. Vauhdilla ei ole enää merkitystä ;). Tämän viikon kävelyni esimerkiksi olivat tällaiset:



Tällä hetkellä olen äitiyslomalla ja keskityn siihen, että päivittäin käyn mukavalla kävelylenkillä ja syön vähähiilarista ruokaa kohtuudella. Näin ei painonkaan pitäisi enää suurempia nousta.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Raskausajan ruokailuni

Kuten edellisessä postauksessa totesin, raskausajan ulkonäölliset muutokset kropassani eivät ole juuri häirinneet. Olen kuitenkin joutunut ottamaan painostani ja ruokavaliostani pientä stressiä nyt niin sanotusti lääkärin määräyksestä. Kesällä nimittäin "kärähdin" sokerirasitustestissä, joka tehdään monelle raskauden aikana. Kohonneet sokeriarvot (raskausajan diabetes) eivät ole mikään pikkujuttu, vaan ne voivat viestiä tulevasta 2. tyypin diabeteksestä, vaikuttaa tulevan lapsen kokoon ja sokeriarvoihin ja aiheuttaa näin riskejä synnytystilanteessa sekä lisätä riskiä lapsen myöhempään liikapainoon ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöön.

Ylipaino on yksi riskitekijä, joka heikentää varsinkin raskausaikana äidin sokerin sietokykyä - minun painonihan oli kohonnut yli 10 kiloa viime kesästä, ja olin taas ylipainon puolella jo raskauden alkaessa. Ylipainoisille suositellaan raskausaikana maksimissaan 8 kilon painonnousua - minä olen jo ylittänyt tämänkin määrän. Kaikesta väsymyksestä ja sairastelusta huolimatta olisi siis pitänyt jaksaa olla paremmin hereillä painoni kanssa, vaikkakaan en usko sen olleen ainoa syy tilanteeseeni.


Onneksi olin alkukesän aikana siirtynyt vähitellen vhh-ruokavalioon talvisen ja keväisen sekavan ruokavalion jälkeen. Sokeritilanteeseen voi nimittäin itse vaikuttaa ruokavaliolla. Sokerirasitustestin jälkeen otin viikon ajan neljästi päivässä itseltäni verinäytteen, ja sokeriarvot pysyivät tällä ruokavaliolla sopivissa rajoissa. Onneksi suurempiin toimenpiteisiin (diabeteslääkitys tai -pistokset) ei ole tarvinnut ryhtyä. Tällä hetkellä testailen sokeriarvojani satunnaisesti ja täytyy myöntää, että ruokavalion kanssa on pakko olla nyt hyvinkin tarkkana. Raja-arvot ylittyvät heti, jos syön liian hiilihydraattipitoista ruokaa. Ei riitä, että miettisin pelkästään, mikä on terveellistä, vaan täytyy selvitellä hiilihydraattipitoisuuksiakin. Esimerkiksi pasta, peruna, riisi, leivät ja ylipäänsä viljatuotteet ovat luonnollisestikin kiellettyjen listalla, samoin monet hedelmät ja esimerkiksi maitotuotteet ja porkkana nostavat arvoja ihmeen paljon. 

Näillä onneksi pystyn vähän herkuttelemaan.

En voi sanoa tällä hetkellä varsinaisesti stressaavani ruokavaliosta, mutta skarppina sen suhteen täytyy olla. Välillä olen kiukkuinen, koska raskaus tunnetusti lisää myös mielitekoja ja ottaahan se pannuun, kun koko ajan joutuu miettimään syömisiä. Muutamille mieliteoille olen sitten antautunut, mutta huomannut kuinka herkässä lipsumisen jatkuminenkin on, eli ruokavalion kanssa ei minun psyykellä kannata alkaa leikkimään. Kotona ruokailut sujuvat melko kivuttomasti, mutta sosiaaliset tilanteet ovat haastavia. 

Nyt tällä kokemuksella ärsyttävät suunnattomasti ihmisten usein sanomat latteudet, kuinka raskaana voi hyvällä omallatunnolla syödä herkkuja ja jopa kahden edestä! Tätä vitsailua ja ruuan tuputtamista olen itsekin saanut kuulla koko raskausajan. Niille, joilla on riski saada raskausajan diabetes, oikeanlainen ruokavalio on äärimmäisen tärkeä lapsen hyvinvoinnin kannalta. Ei ole helppoa raskaudesta väsyneenä pidättäytyä monista tavallisistakin ruoka-aineista, joten vitsailujen kuuntelemiseen ei kyllä riitä enää huumori.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Massakausifiiliksiä

Kuten viime postauksessa näkyy, massaa on kertynyt ihan kiitettävästi viime kesästä. Puolet massan lisääntymisestä liittyy syksyllä alkaneisiin terveysongelmiin (ja niiden mukanaan tuomiin lieveilmiöihin, kuten taukoon liikkumisessa, stressiin, väsymykseen ja  ruokavalion muuttumiseen), ja puolet lisämassasta on tullut raskauden aikana. Sinänsä ero viime kesän timmeimpään olotilaan ei nyt ahdista kovin paljon, koska tiedän, että tilanteeni on väliaikainen. En myöskään halua stressata, koska sisälläni kasvaa uusi ihminen. Joskus mieleen tulee, että olisi pitänyt olla tiukempi ruokavalion kanssa, varsinkin ennen raskautta, mutta syksy ja varsinkin alkukevät olivat todella rankkoja, joten olen tyytyväinen, että asiat ovat yleisesti ottaen näinkin hyvin - ulkoisille asioille ei nyt ole sijaa. 

Kevään sairastelun jälkeen olen vihdoin kesän aikana päässyt vähän normaalimpaan rytmiin. Liikkumattomuus oli keväällä suurin tuskan tuoja. Nyt todellakin osaan arvostaa sitä, että kipuja ei ole ja jaksan taas kävellä useammankin kilometrin kerrallaan. Raskausvaivat ovat alkaneet painamaan, mutta kun tiedän syyn, vaivat on helppo kestää. Tällä hetkellä pääasiassa lyllerrän, mutta sisäisesti tunnen taas ihanaa liikunnan iloa ja sisälläni asustaa yhä se sama liikkuja kuin vuosi sitten. 

lauantai 22. elokuuta 2015

Missä mennään?

Bloggaaminen ei ottanutkaan vielä tuulta alleen. Loman loputtua on ollut niin paljon muuta kiirettä ja sopeutuminen töihin on taas kerran tuottanut vaikeuksia. Eipä tämä kesäinen sääkään ole yhtään helpottanut työarkeen siirtymistä. Toisaalta kävelylenkkejä on ollut ihana tehdä iltasella hihattomassa paidassa ja shortseissa.

Kirjoittamisen aloittaminen on ollut siksikin haasteellista, että elän tässä muutosaikaa ja elämäni pääosassa on nyt asia, jota en varsinaisesti ole aikeissa tuoda blogiini. Mielessäni oli blogin hautaaminenkin, mutta uskon kuitenkin, että seuraavan vuoden aikana blogista voi olla minulle itsellenikin enemmän hyötyä kuin haittaa. Nimittäin muutamien kuukausien kuluttua alkaa todellinen "kroppa takaisin kuntoon" -projekti, tosin silloin en voi treenata ja syödä niin itsekkäästi kuin aiemmin ;). Mietin pitkään, laitanko hetkeen lainkaan "mittakuvia" tänne, mutta päädyin nyt harkinnan jälkeen kuitenkin lataamaan viimeisimmät kuvat.  


6/2014                        8/2015
56,2 kg  BMI 21,4               79 kg   BMI 30,3
normaalipaino                                        raskauspaino


perjantai 31. heinäkuuta 2015

Long time no see

Vihdoin sain aikaiseksi avata blogini. Paljon on aikaa kulunut, lähes viisi kuukautta, viime kirjoituksesta. Suureksi hämmästyksekseni lukijat eivät ole ainakaan klikkailleet itseään pois sivupalkistani!!! 

Mitä tässä sitten on tapahtunut? Vihdoin kesäkuussa kunto lopulta parani ja pääsin jo paremmin liikkumaan. Ja heinäkuu on mennyt tähän malliin:













Satunnaisemmin liikuin jo kesäkuun alusta, mutta nyt on löytynyt taas liikuntarytmi :). Tällä hetkellä liikkumiseni on pelkästään kävelyä, mutta kesäaikana kelpaakin ulkoilla. Kesäkuussa yritin saleilla, mutta ei se sopinutkaan kropalleni ja nyt salikortti on jäädytettynä hetkeksi. Otan siis rauhallisesti ja etenen kroppaani kuunnellen.

Ruokapuolella olen taas siirtynyt vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Kevät meni todella sekavissa merkeissä: Sairaalareissun jälkeen oli pääasia, että sain jotain syötyä ja siirryin treeniruokavaliostani sekaruokaan, kutsuisin sitä perinteiseksi kotiruuaksi. Ne hiilarimäärät eivät vaan sopineet - väsytti, energia oli vähissä, massaa tuli yms. Nyt viimeiset pari viikkoa olen ollut aika tiukallakin VHH:lla, jotta saan hiilarihimot kukistettua.

Tämän hetken tilanne on siis seuraavanlainen:
  • Pyrin pitämään itseni liikkeellä vaatimatta liikaa eli varsinainen tavoitteellinen treeni on jäissä.
  • Yritän karsia ruuista ylimääräiset hiilarit ja siirtyä takaisin hyväksi havaitsemaani VHH-ruokavalioon.
  • Painonnousua pyrin rajoittamaan: en siis laihduta tällä hetkellä.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Ruokaremppaa

Täällä ollaan yhä sairauslomalla - enpä ole montaa viikkoa tänä vuonna ollut töissä. Peruskunto on laskenut huimasti, kun en ole voinut juurikaan liikkua. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa kevyt liikunta, mikä tarkoittaa pieniä kävelylenkkejä. Tällä viikolla 500 metriä on ollut huippusuoritus liikunnan saralla, joten haastetta riittää.


Ruokapuolella olen koittanut tehdä parannuksia. Tuntuu vain koko syöminen niin sekavalta, kun vatsan kanssa on ollut koko sairauslomani ajan ongelmia. Koska paikoin olen kärsinyt kovistakin vatsakivuista, jossain vaiheessa en meinannut saada mitään kurkusta alas, jossain vaiheessa vain tietyt tuotteet maistuivat jne. 

Ei niin esteettisiä, mutta hyvän makuisia sipulilihapullia.

Ruokakaapit ovat alkaneet täyttymään kotimaisesta ja mahdollisuuksien mukaan luomuruuasta. Eilen teimme mieheni kanssa lihapullia ja kukkakaalimuusia eli koitamme todella jättää kaikki einekset ja siirtyä taas puhtaampiin vaihtoehtoihin. Myös leipä jää jatkossa kaupan hyllylle. Muuten en ole syömisiäni seurannut, vaan nyt ensisijainen pyrkimys on päästä vatsan kanssa yhteisymmärrykseen: saada ruokahalu ja ruokarytmi kuntoon sekä syödä monipuolisesti ja terveellisesti.

torstai 19. helmikuuta 2015

Uudet tavoitteet


Kuva kertoo viime aikaisista tapahtumista, eli käytännössä olen ollut koko helmikuun sairauslomalla ja lähes pari viikko sairaalassakin. En nyt ala sen enempää terveysasioista avautumaan, mutta hoitojen pitäisi parantaa tilanne täysin, nyt vaan on täytynyt olla pakkolevossa. Hoidon aikana minulla on ollut suuria nesteytysongelmia ja painoakin on tullut peräti 8 kiloa!!!!, vaikka ruokahalu oli ihan onneton jossain vaiheessa. Osa kiloista on jo lähtenyt nesteiden poistamisen myötä, mutta paljon on vielä ylimääräistä.



Voitte vain kuvitella, mitä kolmen viikon makaaminen on tehnyt yleiskunnolleni - jo 100 metrin kävelykin hengästyttää. Tilanne tulee vaikuttamaan koko kevään liikuntoihini, joten mitään kesäkuntoa tässä ei nyt voi edes hakea, vaan pyrin saamaan edes jonkinlaisen peruskunnon. 

Sairaalassa asioita pohtiessani aloin arvostamaan myös terveyttä ihan eri tavalla. Tällä hetkellä ei kiinnosta mitat tai treeniohjelma, vaan se, että kehoni saa monipuolisesti ravinteita ja saisin sellaisen kunnon, että selviän virkeänä päivän ja pystyn nauttimaan edes vähäisestä liikkumisesta. Kaikki ulkoinen tavoittellisuus on taka-alalla, ja mielessä on vain oman kehon uudelleen rakentaminen.

Olen jotenkin ihan tyhjän päällä tämän blogin kanssa. En hautaa tätä, mutta en myöskään jatka tätä (ainakaan hetkeen) entiseen malliin. Oikeastaan, en osaa yhtään sanoa, millaiseksi tämä tulee muotoutumaan.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Pakkolepo jatkuu

Tällä rintamalla ei mitään uutta. Sairausloma loppui ja alkoi uudestaan, eli olen yhä sängyn omana. Nyt olen edistynyt elämäntapamuutoksessa sen verran, että Hormonidietti-kirja on tuossa minun yöpöydällä ja olen juonut luomumehuja ja syönyt luomunäkkäriä. Toki olen syönyt sitten muutakin, mutta jotain pientä tervettä muutosta aiempaan on tapahtunut.

lauantai 31. tammikuuta 2015

Sairastuvalta

Vihdoin sain itseni avaamaan blogini. En ole edes käynyt katsomassa, onko kommentteja tullut sitten viime kirjoitukseni, joten nyt vasta luin pari mieltä lämmittävää viestiä - kiitos niistä, ne merkitsevät uskomattoman paljon!

Olen viime postauksen jälkeen ollut pariin otteeseen viikon sairauslomalla, kummatkin johtuen lääkärioperaatioista. Kuvittelin, että sairauslomalla tekisin vaikka mitä, kuten lukisin tilaamani Hormonidieetti-kirjan, mutta loppu viimein kumpikin sairausloma on mennyt sen verran kipuisasti/lääkehuuruisesti, että nukkumisen lisäksi olen vain tuijottanut pää tyhjänä televisiota. Erilaisia lääkkeitä on tullut käytettyä varmaan enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Tästä en ole pitänyt yhtään, mutta lopetettuani yhden kipulääkkeen omin nokkineni, olo menikin niin keljuksi, että päätin jatkossa totella lääkäriä.

Tänään olen ollut kotona yksikseni ja raahauduin lähikauppaan, tälläkin lyhyllä matkalla jouduin pysähtymään hengähtämään. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että treenaamisen aloittamisesta on turha puhua ainakaan pariin viikkoon, pientä kävelylenkkiä voin pikkuhiljaa alkaa ajattelemaan. Nyt maatessa on kuitenkin alkanut into liikkummista kohtaan syttymään, joten ehkä tästä makaamisesta seuraa vielä jotain hyvääkin.


Ruokailutottumusten miettiminenkin on jäänyt, kun en suoraan sanottuna ole jaksanut ajatella mitään paria minuuttia pidempään. Nyt kun ajattelen asiaa, niin huomaamatta  jonkin verran positiivisempaan on menty: 
  • Pirullista Battery Sugarfreeta en ole juonut kolmeen viikkoon. Pepsi-maxikin muuttui ensin 1-2 lasilliseen päivässä, ja nyt on ollut jo viikon tauko. Tästä onkin hyvä jatkaa samaa linjaa, eli ei näitä myrkkyjä enää. 
  • Tämän päivän kauppareissulla ruokakassiin kertyi ihan huomaamatta jo tavallisempia ruoka-aineita. Ei edelleenkään välttämättä terveellisimpi vaihtoehtoja, mutta kun ruokavalio on ollut ihan kuralla pitkän aikaa, niin nuo kuvassa olevat ostokset ovat jo iso askel parempaan.
Päätin, että painoa en tässä vaiheessa seuraa, enkä edes selvitä tämän hetken tilannetta. Nyt minulla on turvotusta ja mahdollisesti painonnousua sivuvaikutuksena aiheuttava lääkityskin menossa vielä ainakin kuukauden, joten pallomahana täällä ollaan. Kunhan toivun näistä lääkärin toimenpiteistä ja pääsen lääkityksistä niin uskon, että olo helpottuu ja sitä mukaa mieli paranee ja ulkomaailma kutsuu.

Kiitos, kun olette siellä kannustamassa, vaikka tämä bloggailu onkin nyt kovassa vastatuulessa!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Tämän vuoden huippu

65,1 kg (+1 kg)   BMI 24,8 (+0,4)
normaali paino

Enää on 700 grammaa taulukoiden lievän lihavuuden puolelle, joten aina päivisin syötyäni olen siis jo ylipainoinen. Sovitaan, että tämä luku on nyt tämän vuoden huippulukema. Tästä lähden nyt liikkeelle. Tämän viikon pyrin syömään mahdollisimman terveellisesti. Katsotaan, miten se näkyy ensi maanantain painossa.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Valonpilkahdus

5.-11.1.2015


MA
kävely 2,2 km 
crosstrainer  15 min
soutulaite 15 min
kuntopyörä 10 min
kävely juoksumatolla 15 min

TI

KE

TO

PE

LA

SU


Tämän vuoden ensimmäinen salikerta on nyt takana. Tyydyin tekemään vain aerobista, koska saliohjelmani olisi varmasti aiheuttanut pelkän morkkiksen, kun olisin taas tajunnut, kuinka voimat ovat kadonneet. Toisaalta peruskunnon kohotus onkin tällä hetkellä tärkeintä. Kertaan treenaaminen kuitenkin jäi tällä viikolla. Ensi viikon olen yhden operaation takia sairauslomalla, joten ihan pakostikin jää liikkumiset heikoille.

Todella pieni valonpilkahdus näkyi hetken treenirintamalla...

perjantai 9. tammikuuta 2015

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

Viime kesänähän tein innoissani vaatekaapeilleni totaalisen inventaarion ja kaikki isomman koon vaatteet lähtivät kirppikselle tai roskikseen. Nyt kaappini pursuavat XS-S koon yläosia sekä 36-38 -koon housuja. Ja mikähän se tämän hetken vaatekokoni sitten onkaan? Paidoissa M ja housuissa 40-42! Juuri tällä viikolla painin sovituskopissa ja jouduin ostamaan 42-koon housut. Viime kesän vaateshoppailuihin käytin varmaan seuraavan viiden vuoden vaatebudjettini, joten kukkaroni (ja psyykeeni) ei kestäisi yhtään uusia isomman koon vaatehankintoja.

Seuraava kuvasarja valaisee hyvin vaatakaappini ja kroppani epäsuhtaisuutta (paidan helma on laitettu erilailla, oikeasti se olisi kyllä mahtunut mahan päälle). Eipä tuo viime kesänä ostettu bikinin alaosakaan kovin kauniilta näytä tässä pullamössökehossa.


Elokuu 2014                 Tammikuu 2015




Viime postauksen kuvat on otettu aamupäivällä tyhjällä vatsalla, joten ne eivät annan täysin realistista kuvaa olotilastani. Yleensä päivän aikana mahani on reippaasti ulompana kuin rintani ja olo kyllä kaikin puolin turpea.

Nyt parissa viime postauksessa on siis nostettu kissa pöydälle ja esitelty hävettävä ja itseaiheutettu tilanne. Tällainen olotila on epäterveellisen ruokavalion ja oikeastaan täyden liikkumattomuuden tulosta. Mutta...olkoon tämä viimeinen lihomismärehminen ja käännän katseeni positiivisempiin asioihin.


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Hellou!

Hän palaa taas kehiin! Nyt ei olla edes nollapisteessä, vaan kunnolla miinuksella, eli mitään muutosta parempaan tässä hiljaisuuden aikana ei ole tapahtunut. Vuoden vaihtuminenkaan ei ole tuonut mistään ylimääräistä intoa tai lisäenergiaa, mutta pakkohan se on jossain vaiheessa päästä taas liikkeelle. Tässä kuussa syön aikamoisen hevoskuurin lääkkeitä, ja jossain vaiheessa on tulossa myös liikuntakielto, joten koitan tämän kuun aikana keskittyä lähinnä ruokaremonttiin. 

Kroppa on lähes vuoden takaisessa muodossa ja kaukana viime kesän huippukunnosta:

13.1.2014                             4.1.2015                        13.06.2014
67,7 kg  BMI 25,8                 64,1 kg  BMI 24,4               56,2 kg   BMI 21,4
lievä ylipaino                                            normaalipaino                                        normaalipaino 




Muutoskuvat-sivulta löytyvät kaikki kuukausikuvat.


Niin se vain katkesi kamelin selkä viime syksynä. Tällainen heikkoluontoinen ei saanut pidettyä hommaa kasassa, kun tarpeeksi monta muuttuvaa tekijää tuli sekoittamaan kuvioita: varpaiden murtuma, lääkekuurit, työnhakurumba, pettymykset kun vaatteet kävivät pieniksi ja salilla ei jaksanut mitään, pimeyden mukanaan tuoma apeus ym. En enää jaksanut ja lopulta en edes viitsinyt välittää itsestäni. Siinähän sitä sitten pian olikin aikamoisessa oravanpyörässä, jossa vaikeudet ruokkivat toinen toistaan: Kun söi huonosti, ei jaksanut liikkua. Kun ei liikkunut, tuli huono fiilis ja tuli syötyä, mitä sattui.