Kuten blogistani on varmaan jo moneen otteeseen käynyt ilmi, olen ollut painomuutosteni kanssa pahimmanluokan jojoilija. Osa tuttavistani ei silti välttämättä ole huomannut jojoiluani: Ne, joita näen päivittäin, eivät tietenkään samalla tavalla huomaa muutoksia. Ne, joita näen harvemmin, sattuvat yleensä näkemään minut samanpainoisena. Usein lihottuani olen linnoittautunut tekosyiden kanssa kotiin, joten moni ei siksikään tiedä ongelmastani. Näin painoni on kuitenkin sahaillut esimerkiksi nyt blogin aikana:
Huom! Seuraavat laskelmat on tehty maanantaipainojeni mukaan, ja niissä on huomioitu kaikki viikoittaiset muutokset.
Huom! Seuraavat laskelmat on tehty maanantaipainojeni mukaan, ja niissä on huomioitu kaikki viikoittaiset muutokset.
2012 (heinäkuu-joulukuu)
- Alkupaino: 65,3 kg
- Loppupaino: 59,3 kg
- Painon vaihteluväli: 56,2 kg - 65,3 kg
- Paino laski kaiken kaikkiaan 12,2 kiloa ja nousi 6,2 kiloa
2013 (tammikuu-joulukuu)
- Alkupaino: 59,3 kg
- Loppupaino: 65,3 kg
- Painon vaihteluväli: 58,8 kg - 68,3 kg
- Paino laski kaiken kaikkiaan 10,4 kiloa ja nousi 16,4 kiloa!
2012 HEINÄKUU - 2013 JOULUKUU
- Alkupaino: 65,3 kg
- Loppupaino: 65,3 kg
- Painon vaihteluväli: 56,2 kg - 68,3 kg
- Paino laski kaiken kaikkiaan 22,6 kiloa ja nousi saman verran!!!
Järkyttävää!! Ennen tuota laskelmaa en ollut tajunnutkaan, että tilanne oli noin älytön! Puolentoista vuoden aikana näin kauhean työn ja vaivan ja lopputulos oli +/- nolla, vaikka laihdutin kiloja kaiken kaikkiaan kaksinkertaisen määrään tavoitteisiini nähden. Olenkin aikuiselämäni aika laihduttanut varmasti ainakin sata kiloa, enkä vieläkään ole saavuttanut tavoitettani - hyvänolonpainoa, joka pysyy.
![]() |
Huom! Toisessa kuvassa täytyisi lukea 12/12 57,8 kg |
Jojoiluni ei ole johtunut siitä, että olisin laihduttaessani syönyt liian niukasti, ja sen jälkeen niin sanottu normaali ruokavalio olisi taas nostanut painoni (tällähän jojoilua usein selitetään), vaan painonnousuuni on aina liittynyt tunnesyöminen. En koe, että tuo vähintään 65 kiloa, jossa usein olen ollut, olisi minulle luontainen hyvänolonpainoni vaan paremminkin pahanolonpainoni, jonka olen saavuttanut syödessäni ahdistuneena epäterveellisesti ja ollessani jonkinasteisesti masentunut. Silloin en ole välittänyt itsestäni tai hyvinvoinnistani. En myöskään ole nauttinut herkuista, joita olen syönyt, vaan olen hotkinut niitä maistamatta mitään. Olen syönyt lähinä itseinhoon ja siksi, että en ole uskonut onnistuvani missään asiassa, miksi siis normaalipainossa olemisessakaan tai laihdutuksessa.
Joskus muuten lääkäri sanoi minulle, että jojoilu on ylipainoakin suurempi terveysriski, vaikka jojoilisi normaalipainon lähettyvilläkin. Olenkin päättänyt, että tämä jojoleikki on nyt omalta kohdaltani ohi. Nyt riitti!