Voittoja ja tappioita

Kävin eilen vaatekaupassa, ja taas tuli kunnon ahdistus. Ennen joulua ostin useammat housut, jotka nyt sitten ovat auttamattomasti jääneet (hetkeksi) liian pieniksi. Siispä pääsin vihaamaani hommaan eli pukukoppitaisteluun housujen kanssa. Toki riippuu housuista, mutta olipa taas niin, että yhdestä muodottomasta legginsmallista ei mennyt edes koko m/l, ja mitkään alle 40-kokoiset farkut eivät mahtuneet päälleni. Ostin sitten tuumakoon strechfarkut kokoa 32/34" (googlettamalla sain selville, että koko olisi 42/L). Levennytty on ja oikein kunnolla ;(. 

Parin vuoden matkallani on tullut voittoja, mutta viime aikoina on otettu ennemminkin takkiin. Taistelutahto ei ole kuollut, mutta on kyllä vähän hakusessa - taidan tässä alitajuntaisesti odotella sitä juuri kohta alkavaa pt-diiliä.

Tässä on farkut, joita käytin pari vuotta ja 10-15 kiloa sitten. Koko on 44. Nämä housut eivät nyt pysy kiinni pitämättä jalassa, vaan hulahtavat jopa leveän lantio kohdalta alas.

Näitä mustia housuja käytin vielä marras-joulukuussa. Nyt ne näyttävät kyllä aikamoisilta makkaran kuorilta. Eikä näillä todellakaan pysty istumaan. Takana olevaa vetoketjuakaan en saanut liikahtamaan edes millin vertaa. Seuraavaksi siis taistelen tuota hemmetin vetoketjua vastaan!

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Rasvaprosentin mittaus

Omaa rasvaprosenttiani on mitattu kolmella eri tavalla, Inbody-mittauksella, Tanita Body Composition Analyzer TBF-300-mittauksella ja ihopoimumittauksella.

Inbody ja käsittääkseni myös Tanita Body Composition Analyzer TBF-300 perustuvat siihen, että kehon läpi johdetaan pientä sähkövirtaa. Mittauksessa käytetään hyväksi sitä tosiasiaa, että vain kehon sisältämä vesi johtaa sähköä. Mittauksen ajan seisotaan vaa'an tapaisella laitteella, ja ainakin Inbodyssa pidin käsissäni jonkinlaisia kahvoja. Sitten tietokone analysoi kroppaa. Inbodystä sain hienon näköisen A4-paperillisen tietoa, joista osa meni vähän yli ymmärryksenikin. Tuosta toisesta mittauksesta sain muistoksi pienen kuitin. Näissä mittauksissa olen käynyt kuntosalillani. Suhteellisen edulliseen hintaan niitä on tarjolla eri saleilla myös niille, jotka eivät salilla treenaile.

Ihopoimumittaus oli ihan yleinen käytäntö rasvaprosentin mittaamisessa salillani yli 10 vuotta sitten. Onpa minulla ihan omanakin kyseinen väline (eikä edes kovin kauan sitten hankittu). Tämä vehje toimii toki vieläkin, mutta on aika antiikkisen näköinen - siksi onkin pakko esitellä se ;).

Tämä mittaustapa on edellä mainittuja työläämpi, mutta toki itse laitekin on halpa. Nimensä mukaisesti mittaus perustuu ihopoimujen paksuuden mittaamiseen. Ei muuta kuin läskistä kiinni ja pihtien väliin ;). Mittaus otetaan neljästä kohdasta (ks. kuvat alla). Luotettavuuden takaamiseksi olisi hyvä toistaa mittaus samasta kohdasta kolmesti ja laskea sitten saatujen mittojen keskiarvo. Mittauskertojen välillä ihon pitää antaa myös palautua. Lopuksi sitten saatuja mittoja verrataan taulukon arvoihin.

Taitaa aika kyllä olla ajanut jo tämän mittarin ohi, vaikka itse sitä yhä käytänkin. Tavalliset tavaratalotkin ovat pullollaan erilaisia vaakoja, jotka lupaavat painon lisäksi muutakin infoa. Näillä pihdeillä ei saa selville kuin rasvaprosentin ja apurikin tarvitaan. Toki tuo läskien puristelu konkretisoi itselle laitteella seisomista paremmin, kuinka paljon sitä ylimääräistä onkaan. 

Usein eri tavalla tehtyjen mittausten tulokset heittelevät. Oleellista onkin omaa rasvaprosenttia seuratessa, että käyttää aina samaa mittaustapaa, jolloin muutokset ovat luotettavampia. Mittaustavasta riippumatta tulee aina pyrkiä myös siihen, että eri mittauskerrat ovat mahdollisimman samankaltaiset. 

33. Punnitus

60,1 kg kg (-0,1 kg)  BMI 22,9 (+/- 0)

Viikko 32

Säälittävä viime viikko:

Viime viikko ei käynnistynyt ollenkaan. Vatsakivut haittasivat tosissaan olemista ja siihen päälle vielä joinakin päivinä kunnon pääkipu. Viikonloppu meni sitten laiskuuden piikkiin.

Syömiset menivät samaa rataa. Paremmin kuin edellisinä viikkoina, mutta vaihdellen.

Lihaksiako?

Mitkä ihmeen läskirypyt tuolla olkien kohdalla on?

Viime postauksen mahakuvan vastapainoksi päätin kaivaa tsemppikuvia orastavista lihaksistani. Nämä kuvat on otettu samaan aikaan viime mittakuvien kanssa ja siis tuon edellisen mahakuvan jälkeen. Taitavat nuo lihakset olla ainoat, mitkä erottuvat edes jotenkin - alakroppa ja nykyään maha kun ovat murheenkryynini. Vähänkö odotan sitä, kun voin pistää kuvia reisi- tai takapuolilihaksista ;). 

Pallomaha

Kun laitan suuhuni ylimääräisiä hiilareita, mahani alkaa saman tien paisumaan. Ylipainoisena olin hiilihydraattipainotteisen ruokavalioni takia jatkuvasti turvonnut enkä huomannut hiilareiden vaikutusta, mutta nyt sitä ei voi olla huomaamatta. Viime viikkoina mahani on ihan omasta syystäni ollut sen verran pallona, että olen joutunut taas käyttämään peittäviä löysiä paitoja. Nyt en turvotusta ihmettele, mutta aikaisemminkin, kun poikkesin dieetistäni vain pienesti, tuloksena oli julmettu pallomaha. Hyvä esimerkki siitä on tuo kuva, joka on otettu ennen viimeisiä mittakuvia jonkun hiilariruuan jälkeen. Siis tsiisus sentään!!!!!! 

Pahimmillaan päivät ovat tällaisia.

Syitä viime aikaiseen turvotukseeni on monia, mutta pohjimmiltaanhan on kyse omasta heikkoudestani :'(. Tietyt asiat aiheuttavat joskus ihan syömishäiriöistä hallitsematonta syömistä, jonka edessä olen voimaton. Tätä ei varmaan ymmärrä kukaan muu kuin vastaavan kokenut, koska itsekään en pysty sitä käsittämään silloin, kun kaikki on hallinnassa. Lisäksi on normaaliin herkutteluun repsahtamista, jonka yleensä laukaisee jännitys, stressi tai väsymys. On kuitenkin tilanteita, kun nämä erilaiset syyt kietoutuvat kavalasti toisiinsa ja saavat aikaan raastavan kierteen.

Kun syön liikaa, se on yleensä itselleni selvä merkki pahoinvoinnistani. Kun pystyn hallitsemaan syömisiäni, olen tasapainotilassa. Silti kukaan ei ole "mättökausina" kysynyt vointiani, mutta auta armias, jos olen treenannut ja kieltäytynyt epäterveellisistä ruuista, niin silloin huolestutaan. Korostan vielä, että en ole koskaan ollut anorektikko, jonka laihduttamisesta pitäisi oikeasti huolestua. Päin vastoin ongelmani ovat aina liittyneet enemminkin ylipainoa vastaan taistelemiseen. Olen kuitenkin liikkunut sen verran paljon, että paino on pysynyt joten kuten hallinnassa, ja siksi moni ei varmaan ole edes huomannut ongelmaani. Aikuisikäni treenimäärällä sellainen, jolla ei ole mitään syömisongelmia, olisi "bikinifitnesskamaa". 

Harmittaa hirveästi oma heikkouteni ja vihaan tätä ajoittaista ongelmasyömistä. Ihmiset, jotka tietävät syömisongelmiini liittyviä taustoja, sanovat, että välillä on parempi pitää lomaa treenailusta ja dieetistä. Lomailu painonseurannasta on ihan hyvä, mutta treeni ja ruokavalio - no away! Ne ovat asioita, jotka lisäävät hyvääoloani. Kontrolloimatta syömisiäni painoin 75 kiloa ja noususuunta alkoi heti, kun lopetin ahdistuksissani ruokavalion noudattamisen enkä ehtinyt treenaamaan. Eli ei muuta kuin vaikka sitten pakolla takaisin ruotuun!! Olonikin on nyt helpottunut, kun sain elämästäni pois tuon stressejä aiheuttaneen pariviikkosen. Tämä viikko on nyt mennyt vielä penkin alle vatsaongelmien takia, mutta heti kun helpottaa keskityn taas " ohjelmaani".

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Vatsakipu

Plääh....heti kun vaihdoin takaisin terveelliseen ruokavalioon, alkoi taas syksystä asti vaivannut vatsakipu. Kipu tuntuu aina samassa paikassa, hitusen navasta vasemmalle alaviistoon. Jo syksyllä mietin, johtuisiko tunne raaoista kasviksista - syön nimittäin päivittäin yhden pussillisen pakasterehuja pelkästään lämmittämällä niitä. 

Kun mätin tuossa kolme viikkoa pääasiassa herkkuja, kipua ei tuntunut yhtään, mutta nyt kun rehuja on mennyt muutama pussillinen, tunne palasi saman tien. Onko jollain kokemuksia siitä, että vatsa ei sietäisi raakoja kasviksia/vihanneksia? Millaisia kipuja siitä on tullut? Voisikohan tämä johtua rehuista? Voi hitsi taas, kai sitä pitää alkaa laittamaan kunnon ruokaa, vaikka ei ole yhtään mun juttu :/.

32. Punnitus

Tänään kyllä oikeasti hirvitti nousta vaa'alle. Odotin painon olevan jo taivaissa, mutta onneksi oltiin vielä semikohtuullisessa lukemassa. Johtunee siitä, että vaikka treenitauon aikana söin ihan törkeän epäterveellisesti, en päivässä syönyt niin usein kuin normaalisti. Lukemaa vääristää hieman kyllä se, että huomasin eilen sängyssä nukkumaan mennessäni, että en ollut syönyt kuin aamupuuron ja lounaan - olo kun oli mikä oli.

Tästä lähdetään taas liikkeelle:

60,2 kg kg (+0,2 kg)  BMI 22,9 (+/- 0)

Pakko oli laskeskella itselle tsempiksi seuraavanlaista: Kesäkuun alkuun on 15 viikkoa. Jos painonpudotuksen keskiarvo olisi puoli kiloa viikossa, ehtisi tuossa ajassa saada pois 7,5 kiloa. Itselläni ihannetavoite painon suhteen on 54 kiloa, ja siihen pääsisi noin 400 gramman viikkopudotuksella. Helppo nakki ;). No, pääasia tokikin on kiinteytyminen, mutta kyllä tuo laskelma toi taas vähän tsemppiä - peliä ei ole siis vielä menetetty kesäkuntoakaan ajatellen. Tuohon tahtiin ei ole kyllä varaa sitten yhtään mokailla. Tänään homma alkaakin sitten täydellä teholla. Aamulla tein salitreenin, ja illalla olisi tarkoitus palata salille ainakin spinnaamaan - lupauduin nimittäin kaverille saliseuraksi. 

Ps. Merkitsin tämän nyt 32. punnitukseksi, jotta "laihdutusviikot" ja kilot menevät yksiin.  Oikeastihan tämä olisi 29. punnitus, koska välistä jäi kolme viikkopunnitusta.

Viikot 29-31

Pitkästä aikaa taas liikuntapäivitystä tai lähinnä toteamus, kuinka vähän viime viikkoina onkaan tullut liikuttua: 19 päivää totaalista liikkumattomuutta ja voin sanoa, että aika on tuntunut todella pitkältä.  

Tämän päivän spinningtreeni.

Tällä viikolla piti alkaa kunnon treeni, mutta joku tässä olossa nyt mättää. Tänään olin spinningissä, mikä oli hurjan ihanaa. Lopussa alkoi kuitenkin huimaamaan ja loppupäivä meni 10 tunnin yöunistä huolimatta lähinä nukkuen - olo on kipeä ja kuumeinen, mutta kuumemittari näyttää sinnikkäästi huomattavaa alilämpöä, kuten koko syksyn aina kun olen kuvitellut olleeni kuumeessa. Joten aika säälittävältä tämäkin liikuntaviikko näyttää:

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Mittakuvat (7 kk)

Tässä nämä kuun alussa ottamani mittakuvat, joita ei alunperin pitänyt edes ottaa, koska alkoi tuo mittojen seuraaminen stressata. Otin kuitenkin kuvat ja mitat ja vihdoin uskoltauduin katsomaan niitä tarkemmin tätä postausta varten. Paino jäi uupumaan, koska puntarilta olen nyt tämän kuun pysynyt poissa. Yli 60 kilon kyllä mennään :(.

                                                          2.7.2012                             3.2.2013

                                                        65,5 kg  BMI 25                yli 60 kg  BMI  ?

                                                                              lievä ylipaino                                    normaalipaino

                             2.7.2012  /  3.2.2013           erotus              (ero viime kuun mittoihin) 

• paino            65,5 kg    /      ?   kg                 ? kg                       (+  ?  kg)

• rinta            93,1 cm   /    88,8 cm            -4,3 cm                    (+0,4 cm)          

• vyötärö        82,5 cm   /   75,4 cm            -7,1 cm                    (+0,1 cm)  

• maha           98,8 cm   /    89,0 cm            -9,8 cm                    (-0,7 cm)

• lantio         103,7 cm   /   96,9 cm            -6,8 cm                     (+0,9 cm)

• reisi            61,3 cm   /    57,3 cm            -4,0 cm                     (+0,2 cm)       

• hauis           33,1 cm   /    30,8 cm            -2,3 cm                     (-0,2 cm)     

• pohje          38,5 cm   /    37,0 cm            -1,5 cm                     (+0,3 cm)

* Sentit-sivulta löytyvät tarkemmat tiedot mittauskohdista.

* Muutoskuvat-sivulta löytyvät kaikki kuukausikuvat.

Käynnistymisvaikeuksia

On tämä taas...juuri kun luulin, että nyt aukeaa taas treenitaivas, niin ilmeisesti parin viikon stressi purkaantuu sitten kipuiluna: parin päivän hedari, yöllä hikoillaan ja päivällä ollaan vilusta kananlihalla. Toivottavasti viikonloppuna helpottaa. Olen muuten ennenkin huomannut, että jos on ollut kova stressi päällä, homman loputtua iskee helpotuksen lisäksi julmettu päänsärky.

Kesä mielessä

Olen ihan fiiliksissä, kun sain tänään yhden taakan pois harteiltani eli nyt on taas aikaa "elääkin". Löllöilyt on löllytty! Bikinikausi lähestyy ja PT- treenit ovat vielä lähempänä - IIK ;).

Olen niiiiiiiiin kevät/kesä-ihminen. Vihaan pimeyttä ja kylmyyttä. Keväällä herään eloon, ja nyt taitaa olla se hetki. Lunta on maassa, mutta linnut laulavat ja valoa riittää - mieli voi hyvin pitkän synkän kauden jälkeen - kyllä tätä on odotettukin :). 

Spinningkengät

Pyöräilykengät ovat ehdottomat spinningissä. Toki ne ovat sellainen taloudellinen sijoitus, ettei niitä kokeilukerralle kannata hankkia, mutta olisihan se hyvä, jos ensimmäistä kertaa ei häiritsisi huonot kengät. Joskus muinoin, aloittaessani spinningin, käytin hetken tavallisia lenkkareita. Enää en uskaltaisi nilkka- ja polvivammojeni takia edes nousta nopeisiin polkuihin seisomaan tavallisilla kengillä - sen verran epävakaampaa niiden kanssa polkeminen on.

Spinningkenkien pohjat ovat jo itsessään tukevat, ja lisäksi ne kiinnittyvät tiukasti polkimien lukkoihin pohjaan kiinnitettävien klossien avulla. Silloin voi keskittyä täysin muuhun kuin kenkien "lipsumiseen". Klossit helpottavat myös polkuliikkeen ylösvientivaihetta - ei tarvitse turhaa stressata, pysyykö kenkä polkimella. Lenkkareita varten polkimissa on remmikiinnitys, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan nuo remmit löystyvät ärsyttävän helposti.

Pohjan klossit ja tuuletusreiät.

Alkuun lukituksen kanssa saattaa olla ongelmia. Itse muistan ihan tuskailleeni asian kanssa. Muutamia viikkoja sitten vieressäni polkijalla oli uudet kengät, ja hän joutui lopulta pyytämään ohjaajaa laittamaan kengät kiinni. Kenkien kiinnittämistä kannattaa kuitenkin sinnikkäästi treenata. Yleisimmät virheet kiinnitysvaiheessa ovat varmaan jalkaterän liiallinen vaaka-asento ja se että klossien kuvittelee olevan lähempänä kengän kärkeä kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Kiinnityshetkellä kun ei itse näe kengänpohjaa ja kaikki tehdään "mutu"-tuntumalla.

Polkimissa on kiristettävät remmit lenkkareille ja lukitus pyöräilykengille.

Tunneilla kannattaa olla sellaiset housut, joissa lahkeet ovat joko lyhyet tai ihonmyötäiset, jotta lahkeet eivät jumitu mihinkään eivätkä muutenkaan liehumisellaan häiritse treenejä. Jotta kengännauhatkaan eivät sotkeutuisi polkimiin, spinnigkengissäni on kuminauha, jonka alle nauhat kiinnityksen jälkeen pujotetaan.

Nauhat turvaan kuminauhalla.

Muistan menneisyydestä myös kauhukokemuksen, kun tavallisella maastopyörällä pyöräillessäni käytin pyöräilykenkiä. En eräällä kerralla saanut kenkiä millään irti ja kun vauhti oli jo liikaa hidastunut, en sitten voinutkaan lopulta muuta kuin antautua asvaltille kaatumiseen - siihen loppui niiden kenkien käyttö ulkopyöräilyssä. Nyt minulla on kuitenkin jo eri kengät, ja olen tullut siihen tulokseen että vanhojen kenkien lukitus mätti. Näihin kenkiin olen tosi tyytyväinen - lestikin on tarpeeksi leveä jalalleni.

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Sali-ikävä

Tänään kauhealla kiireellä kävin hoitamassa salilla yhden paperiasian ja siinä samalla näin hetken taas salitouhua. Siis hyvänen aika: vain kaksi viikkoa pois salilta ja tuntui, että en olisi vuosiin käynyt siellä. Laitteiden paikkoja oli vaihdeltu ja jotenkin tunsin itseni niin ulkopuoliseksi. Miten voi parissa viikossa näin etääntyä? Vai johtuuko se siitä morkkiksesta, kun en ole ehtinyt salille ja olo on taas niin plösö ja epäurheilullinen, että koko liikunta alkaa tuntua vieraalta? 

Luojan kiitos, ensi viikolla pääsen taas treenaamaan. Nyt iski hiiiiiirrrrrveä sali-ikävä :/.

Spinning

Spinning on pitkään ollut ryhmäliikuntasuosikkini. Viime aikoina olen käynyt spinnaamassa pienesti vain kerran viikossa, koska nyt pääosassa on salitreenaaminen ja pelkästään jo  se vie paljon aikaa.

On todellakin eri asia polkea itsekseen kuntopyörällä kuin olla ohjatulla spinningtunnilla. Itse pyöräkin tuntuu aivan erilaiselta kuin normaalit kuntopyörät, ajoasento on aivan eri, ja ainakin minun on vaikea motivoitua yksin tehokkaaseen kuntopyörätreeniin. Kuntopyörällä on mielestäni vaikeampi saada syke tarpeeksi korkealle - tai kyllähän sen saa nousemaan, mutta heti kun lopettaa seurannan (eli keskittyy esim. televisioon ;) ) teho ja syke laskevat. Spinningissä taas syke nousee helposti liiankin korkealle, varsinkin kun tulee joku hyvä biisi ja mahtavissa fiiliksissä intoutuu antamaan itsestään kaiken.

Aloittaessani spinningiä aina pitemmän tauon jälkeen tulee parilla ensimmäisellä kerralla alapää kipeäksi, enkä nyt tarkoita edes pelkästään takapuolilihaksia ;). Kun sen pari kertaa kestän, ei istuminen jatkossa tunnu enää missään. Muistan, kun joskus viitisentoista vuotta sitten spinningohjaaja kertoi, että Jenkeissä pidettiin tunteja myös ilman satulaa - siis ihan niin, että satula otettiin oikein pois tunnin ajaksi ettei sitä vahingossakaan voinut käyttää - siinäpä ei ainakaan olisi tullut satulaongelmia ;).

Niille, jotka vasta harkitsevat spinningiä, voin sanoa, että kyseessä on halutessa todella tehokas treenilaji - mukaan siis kannattaa ottaa juomapullon lisäksi hikipyyhe! Vastusta voit kuitenkin itse säädellä, ja siksi laji sopii kaiken tasoisille. Hikoillakin saa rauhassa, koska suurin osa ajasta poljetaan "tähtitaivaan" alla pimeässä, ainakin niissä saleissa, missä itse ole käynyt. Omaan intooni vaikuttaa myös ohjaaja ja musiikki. Hyvällä tsempillä ja kunnon bilemusalla sitä polkee vaikka kuinka kauan ;).

Pikavisiitti

Sen verran ehdin täällä blogimaailmassa vierailla, että kiitän taas nöyrimmästi pienen ajan sisällä saamistani tunnustuksista. Tällä kertaa tunnustukset tulivat MiinusKymmenen ja Elämäni parhaita päiviä -blogien kirjoittajilta. Luen kyseisiä blogeja ja voin suositella vierailemaan niissä ;).

Poikkesin nyt kuitenkin suunnitelmistani ja otin kuukausikuvat ja - mitat. Postailen ne sitten, kun on taas vapaa-aikaa. Sen verran vilkaisin kuvia, että ei peli ole vielä ihan menetetty. Hoikentumaan tässä ei todellakaan ole päästy, mutta en ollut ihan niin pullea, mitä kuvittelin. Vaa'alle en kyllä nyt uskoltaudu, koska aivan varmasti tämä stressi, liikkumattomuus ja valitettavasti epäsäännöllinen syöminen näkyy kiloissa.

Oli kiva pikaiseen poiketa täälläkin - ensi viikolla palaan sitten kunnolla kehiin :).

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Personal Trainer

Olen tässä vain ohimennen aina silloin tällöin maininnut "personal trainerini". En oikein tiedä, mikä tämän tapaiselle neuvojalle olisi oikea nimitys: etä-PT, nettivalmennus? En ole nimittäin koskaan häntä tavannut henkilökohtaisesti, vaan olemme pitäneet yhteyttä sähköpostein ja tekstarein. Diiliimme kuuluu seuraavaa:

• treeniohjelma
• ravinto-ohjelma
• punnitusten ilmoittaminen 
• ohjelmien muokkaus painon, innon ja aikataulujen mukaisiksi
• kysymyksiini vastaaminen
• tsemppaaminen

Ystäväni sai syksyn aikana huikeita tuloksia tämän etä-PT:een opastuksella, ja kun oma tilanteeni alkoi mietityttämään (varsikin salipuolella lihasten kehittyminen), päätin itsekin ottaa häneen yhteyttä. Erona esimerkiksi aiemmin käyttämääni Fitfarmin nettivalmennukseen on se, että tämä nykyinen ohjelmani on tehty 
henkilökohtaisesti minulle, ja ohjelmaa voidaan koska tahansa muo-
kata tarpeisiini. Uskon, että monelle riittäisi tällainenkin opastus. 
Nyt kuitenkin päätin ottaa hetkeksi ihan virallisen personal trainerin. 
Luultavasti palaan vielä jatkamaan nykyisen neuvonantajani kanssa 
tämän PT-diilin jälkeen.

Salilla olen seurannut sivusta PT-toimintaa ja vähän kateellisena katsonut, kuinka treenari saa pakotettua treenattavan ihan sinne äärirajoille. Salilla todellakin hikisimmät ovat ne personal trainerin oppilaat - tosin heillä on yleensä myös aika toiminnallista harjoittelua eikä ihan perinteistä salitreeniä. Haluankin salille nyt lisää tehoja ja muutenkin vähän uusia tuulia epäonnistumisten jälkeen. Oman salin trainereista ei ole kuitenkaan tullut sellaista fiilistä, että heidän treenattavaksi haluaisin enkä nyt valinnutkaan PT:tä omalta salilta. 

On personal trainer minkälainen tahansa, todellinen vastuu tuloksista on kuitenkin itsellä. Vuodenvaihteen rypemiset olivat ihan pohjanoteeraus nykyisen etä-PT -suhteeni alkuun, mutta olen niihinkin asioihin saanut tsemppiä. Takapakki ei johtunut laiskuudesta, vaan hyvä alku kaatui väsymykseen, elämäntapahtumiin ja siihen, että olin keskittynyt painonpudotukseen jo melkein puolivuotta ja varmaan vähän puutunutkin pitkään tiukkaan linjaan. Nyt odotan innolla muutaman viikon päästä alkavaa uutta vaihetta treenamisessani. Vaikka nyt onkin pieni treenitauko, koitan ammentaa itseeni uutta voimaa ja intoa niitä tulevia - toivon mukaan kovia - treenejä varten :).